Kiireinen viikko piti päivitykset visusti koneen ja pään sisällä. Tavallaanhan se on ihan oikein, että kirjoitellaan blogia vähemmän kun treenataan enemmän, ja lepäiltäessä voi sitten puhua suuria itsestään netissä. Tällä viikolla kirjoitusaikaa "varasti" myös opinnäytetyön tekeminen, joka lähtee vielä tänä iltana palautukseen. Sillä saralla tosin jatkuu vielä hetken työt, koska pientä viilailua on aina edessä.
Pitkästä aikaa pääsi ajelemaan pyörällä liki 25 tunnin viikon. Tuntimääränähän tuo nyt ei mitenkään maailmoja järisytä, mutta toisaalta viikkoon mahtui yksi täysi lepopäivä, yksi lyhyempi treeni ja yksi kilpailu. Talvi tuli ajettua kotona rullilla ja trainerilla, joten määrät jäivät pienemmiksi, kuin esimerkiksi jos ohjelmassa olisi ollut 1-2 maantieleiriä. Toisaalta tämä tuntuu tänä vuonna erittäin hyvältä ratkaisulta rakentaa kuntoa maltillisen progressiivisesti.
Kilpailu ajettiin aivan Ardenneiden länsireunalla, viimeisimmillä nyppylöillä ennen pitkiä peltoaukeita Atlantille asti. Olin ajanut kilpailukaupungin läpi lenkeillä useasti, joten osasin odottaa reilun kilometrin mittaisen mäen kuulumista reitille. Se mitä en osannut odottaa kilpailuun lähtiessä oli kova sivutuuli.
Noin 250 kuskia oli viivalla aurinkoisena, mutta tuulisena lauantai-iltapäivänä. Kilpailurkierros sisälsi kaksi ylämäki ja kaksi alamäki osuutta. Tuuli osui reitille siten, että pitkässä, aiemmin mainitussa ylämäessä, puhalteli myötäinen tuuli. Loput noin yhdeksän kilometrin reitistä olikin enemmän tai vähemmän sivu- / vastatuulen armoilla kaupunkiosuutta lukuunottamatta.
Kilpailu oli alusta asti rankka ja koko päivän joutui oikeasti ajamaan. Reitille oli onnistuttu valitsemaan teitä, josta löytyi mukavasti shikaani-hidasteita, liikenteenjakomerkkejä ja väliaikaisia pysäköintikieltokylttejä. Esteet, tuuli, 250 kuskia ja mäet aiheuttivat sen, että ajaminen oli myös todella levotonta ja kolareita tuli tarpeettoman paljon läpi kilpailun.
Oma ajotaitoni ei ole sellainen, että tuntisin oloni kotoisaksi noin isossa ryhmässä. Vaikka jalka antaisi myöden niin jotenkin itse en vain jaksa sitä loputonta singahtelua ja epätoivosta ylöspäin menemistä. Kisat tulee ajeltua melko iisisti porukan puolivälin tuntumassa ja ryhmien katkeillessa nostelen itseäni etiepäin. Näin myös tässä kisassa. Kierros kierrokselta nostelin itseäni "turvaan" niiltä sijoilta, jossa porukka todennäköisesti menee katki niin, että takaata ei ajeta karannutta keulaa kiinni. Tällä tavalla ajaessahan ei tuloksia kannata odotella, mutta toisaalta eipä näillä jaloilla vielä irtiottojakaan ajella.
Kisan loppupuolella, viitisen kilometriä ennen maalia, koitin irtautua pääjoukosta ajaakseni kiinni noin 10 sekunnin päässä olevan toisen kärkiryhmän. "Irtiottoni" ei kestänyt kovin kauaa ennenkuin takaata tultiin melko kevyen oloisesti rinnalle. No, löytää sokea kanakin jyvän...
Vajaan kolmen tunnin kilpailu painoi vielä tänäänkin lenkillä sen verran, että viimeisen tunnin jätin suosiolla ajamatta. Huominen lepopäivä tulee tarpeeseen ennen ensi viikon koitoksia.
Ketju poikki,
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti