Blogin kirjoittaminen on tällä hetkellä vähän kuin tämän vuotinen kevät. Yritystä on, mutta valmista ei tule. Monta juttua odottaa julkaisuaan; on maastopyörätestiä, tehomittaritestiä, olikohan jonkun cyclocrossarinkin testit ajeltuna. Näyttää siltä, että jälleen yksi kupla on puhkeamassa. Ehkäpä kevään kupla puhkeaa ensiksi ja blogi jatkaa kesän kynnyksellä vahvempana kuin koskaan.
Oli miten oli niin viikonloppuna nyt ainakin oli. Meinaan kilpailuja Turussa. Aikaisempina vuosina Turun kilpailuviikonloppu on ollut aavistuksen streessava ja raskas. Kotikisat, joissa paljon tuttuja katsomassa ovat olleet aina se paikka, jossa on pitänyt yrittää ajaa hyvin. Viimeisinä parina vuotena ei ole enää oikein jaksanut liiemmin innostua stressaamaan näistäkään kilpailuista. Omasta maantieajamisesta vain tuntuu puuttuvan se pieni tunne, joka radalla tulee. Omnium-viikonloppu on paljon kuluttavampi henkisesti kuin parin maantiekilpailun ajaminen kotimaisemissa.
Lähdimme ajamaan viikonloppua useamman tavoitteen kautta pienellä, mutta vahvalla Urheiluliiton joukkueella. Tavoitteena oli lauantaina voittaa U19-sarja, saada TOP-5 sijoitus lauantain kilpailusta Yleisessä-sarjassa, voittaa sunnuntaina ja saada kahdelle ajajalle hyvät sijoitukset yhteiskilpailussa, joka oli samalla maantie-cupin avaus.
Omaksi roolikseni jäi ajella lauantaina tunti ja koittaa sunnuntaina ajaa mahdollisimman hyvin. No, lauantaina ajoin tunnin ja vedin kaksi vetoa Hirvensalon mäkeen, joilla toivoimme saavamme kärkeen pientä liikehdintää. Sunnuntaina ajoin kohtuullisesti, mutta viimeisellä kierroksella TS-kortteliajoissa takasuoralla kärkikuskien välillä tuli pientä rakoilua ja en päässyt Tuomiokirkkosillalle siltä paikalta, johon olisin tahtonut. Kilpailun voittoon ajaneen venäläiskuskin kiri oli kyllä hyvä, joten paha sanoa olisiko tuossa ollut mitään tehtävissä vaikka olisi tullut miltä sijalta viimeiselle kierrokselle.
Vaikka TS-ajoista ei jäänyt käteen muuta kuin neljäs sija niin saimme viikonloppuna kuitenkin Hirvensalossa U19-sarjan voiton, Yleisessä-sarjassa 8.sijan ja yhteiskilpailussa sijat 8. ja 11. jotka takaavat pojillemme muutaman Cup-pisteen heti kauden avauksesta. Hauskaa oli ajella tutuilla reitellä ja ajaminenkin tuntui erittäin hyvältä ja helpolta. Ihan mukava lopetus maantiekaudelle.
Tästä kun tämä viesti on julkaistu on aika lastata autoon ratapyörä ja suunnistaa Kupittaan velolle. Välitykseksi sijoittelen pyörään 52x13 ja alan vetelemään vetoja. Melkoisen hapokasta treeniä tiedossa ja ei ainakaan kevein aloitus ratajaksolle. Ensimäiset kilpailut ovat Minskissa ajettava UCI GP 19-20.5. Sieltä matka jatkuu mutkien kautta, toivottavasti, Moskovaan, jossa seitsemän päivää myöhemmin seuraava GP-kilpailu. Kesäkuun puolivälissä on vielä viimeinen GP-setti, jonka jälkeen onkin tiedossa juhannusloma. Tämä loma on tosin pahasti juuri ennen maantie SM-kilpailuja, joten lienen siellä auttelemassa muita kuskejamme, koska pelkillä 200m vedoille ei ajeta 200km kilpailua.
Ketju poikki,
-M
tiistai 28. huhtikuuta 2015
perjantai 24. huhtikuuta 2015
Maantiekilpailua Ruotsissa ja Turussa
Edellinen blogitekstini oli esillä tarkoituksella aavistuksen pidempään, vaikka viime viikonlopusta olisikin voinut jo jotain kirjoitella. Fillari-lehden jutun myötä blogi keräsi hyvän määrän latauksia päivää kohden, joten ehkäpä tuossa Ratapyöräilyä -jutussa oli enemmän sisältöä kuin seuraavassa.
Viime viikonloppuna oli Ruotsissa pari kilpailua. Ainakin ohjelmassa.Sunnuntain kilpailu jäi tosin omalta osin ajamatta johtuen polvikipun kasvamisesta hiukan turhan suureksi. Eikä oikein tunnu kivut tällä hetkellä helpottavan, mutta toivotaan, että tässä vähitellen paranisi.
Viime lauantaina ajettu 144km Kinnekulle Cyclassic oli suhteellisen helppo ruotsalaiskilpailu. Viivalta puuttui mielestäni pari joukkuetta, jotka olisivat taatusti nostaneet kilpailun tasoa. Toisaalta sain kilpailusta mitä hain, eli kovia treenikilometrejä, joten ei auta valittaa.
Hetimmiten kilpailun alussa, ehkäpä toisella kilometrillä, pieneen mäkeen, hyppäsin mukaan irtiottoon, jossa kahdeksalla miehellä lähdettiin ajamaan kohti maalia. Hatka kesti tuollaisessa muodossaan 120 kilometriä, jonka jälkeen pääjoukosta nousi toinen samankokoinen ryhmä mukaan. Lopussa loppui aavistuksen ajatus, ja jalkakin, joten tuloksena oli kuudes sija. Ihan hyvä päivä kokonaisuudessaan, vaikka tulos ei ihan optimi ollutkaan.
Tulevana viikonloppuna ajellaan Turussa. Lauantaina ohjelmassa on Hirvensalon-ajot ja sunnuntaina TS-kortteliajot. Tämä viikko on mennyt radalle valmistavien treenien kanssa, ja tänään on vielä 4x 1km edessä, mutta tuskinpa nämä harjoitukset ovat kovin suuri hidaste ennen tulevia kilpailuja. Viikonlopun kilpailuissa on tavoitteena saada Urheiluliiton Elite-ryhmälle mahdollisimman hyvää tulosta aikaiseksi, ja olenkin lupautunut auttamaan kuskejamme sen mitä kilpailutilanteessa vain pystyn.
Näyttää siltä, että tämä viikonloppu on myös viimeinen maantieviikonloppu pieneen hetkeen. Lähialueelta ei oikein löydy kilpailuja 2.-3.5 , joten ohjelmassa lienee pisteajoa radalla. Saatan ajaa sunnuntaina 10.5 olevan maantie-cupin kilpailun osana radalle valmistautumista. Rataleiriäkin pukkaa taas päälle, joten aikatauluja täytyy rakennella huolella. Kilpailukalenteri päivittynee tämän viikonlopun aikana, kun viisumikutsut saadaan pariin paikkaan kuntoon.
Tulipa tylsä blogi, ehkä paremmin huomenna!
Ketju poikki,
-M
Viime viikonloppuna oli Ruotsissa pari kilpailua. Ainakin ohjelmassa.Sunnuntain kilpailu jäi tosin omalta osin ajamatta johtuen polvikipun kasvamisesta hiukan turhan suureksi. Eikä oikein tunnu kivut tällä hetkellä helpottavan, mutta toivotaan, että tässä vähitellen paranisi.
Viime lauantaina ajettu 144km Kinnekulle Cyclassic oli suhteellisen helppo ruotsalaiskilpailu. Viivalta puuttui mielestäni pari joukkuetta, jotka olisivat taatusti nostaneet kilpailun tasoa. Toisaalta sain kilpailusta mitä hain, eli kovia treenikilometrejä, joten ei auta valittaa.
Hetimmiten kilpailun alussa, ehkäpä toisella kilometrillä, pieneen mäkeen, hyppäsin mukaan irtiottoon, jossa kahdeksalla miehellä lähdettiin ajamaan kohti maalia. Hatka kesti tuollaisessa muodossaan 120 kilometriä, jonka jälkeen pääjoukosta nousi toinen samankokoinen ryhmä mukaan. Lopussa loppui aavistuksen ajatus, ja jalkakin, joten tuloksena oli kuudes sija. Ihan hyvä päivä kokonaisuudessaan, vaikka tulos ei ihan optimi ollutkaan.
Tulevana viikonloppuna ajellaan Turussa. Lauantaina ohjelmassa on Hirvensalon-ajot ja sunnuntaina TS-kortteliajot. Tämä viikko on mennyt radalle valmistavien treenien kanssa, ja tänään on vielä 4x 1km edessä, mutta tuskinpa nämä harjoitukset ovat kovin suuri hidaste ennen tulevia kilpailuja. Viikonlopun kilpailuissa on tavoitteena saada Urheiluliiton Elite-ryhmälle mahdollisimman hyvää tulosta aikaiseksi, ja olenkin lupautunut auttamaan kuskejamme sen mitä kilpailutilanteessa vain pystyn.
Näyttää siltä, että tämä viikonloppu on myös viimeinen maantieviikonloppu pieneen hetkeen. Lähialueelta ei oikein löydy kilpailuja 2.-3.5 , joten ohjelmassa lienee pisteajoa radalla. Saatan ajaa sunnuntaina 10.5 olevan maantie-cupin kilpailun osana radalle valmistautumista. Rataleiriäkin pukkaa taas päälle, joten aikatauluja täytyy rakennella huolella. Kilpailukalenteri päivittynee tämän viikonlopun aikana, kun viisumikutsut saadaan pariin paikkaan kuntoon.
Tulipa tylsä blogi, ehkä paremmin huomenna!
Ketju poikki,
-M
perjantai 17. huhtikuuta 2015
Ratapyöräilyä
 |
| Kuva: Ilkka Järvimäki Pyöräily+Triathlon -lehti |
Vähitellen alkaa vuosi etenemään taas niille kintaille, että on aika alkaa kaivamaan ratapyörää esille edellisen reissun jäljiltä, pyyhkäistä pölyt pois ja istuttaa takamus tukevasti tuolille. Yllä olevasta kuvasta löytyi todella monta kehittämisen kohdetta, joten kun seuraavaan ratablokkiin on aikaa noin kuukausi on aika kääriä hihat ja ryhtyä hommiin!
Lähdetään käänteisessä järjestyksessä tätä tarinaa purkamaan. Kauteni pääkisat ovat viikolla 42 Sveitsin Grenchenissa järjestettävät EM-kilpailut. Suomen Pyöräilyunionin Huippupyöräily-yksikon mukaan kriteerinä EM-kilpailu valintaan on sijoittuminen kansainvälisissä, ilmeisesti UCI-, kilpailuissa ensimmäisen kolmanneksen joukkoon. No, itselläni on viime EM-kilpailujen jälkeen jo ajettuna tuo näyttö, joten varsin luottavaisin mielin olen sen suhteen, että valintani eteen ei tule isompia esteitä.
Ennen EM-kilpailuja ohjelmistossa on UCI GP-kilpailuja, rataleireilyä, maantieleirelyä ja maantiekilpailuja. Valitettavasti vain vuosi vuodelta maantiellä tavoitteet menevät matalampaan ja matalampaan suuntaan. SM aika-ajo saattaa olla tänä vuonna todellinen välitavoite, jos saan jostain budjettia venytettyä aika-ajopyörään. Maantiepyörä + lisäkahvat yhdistelmä toimii toki hyvin, mutta kun kaikilla muillakin on aika-ajopyörät niin kyllä mäkin haluun....Periaate on kuitenkin se, että maantiekilpailut ovat harjoituksia kohti ratakilpailuja ja pienemmät ratakilpailut harjoituksia kohti suurempia.
Viikosta 21 alkaen on ratakilpailuohjlemaa aina tuonne viikkoon 42 asti. Suunnitelmissa on ajaa 6-8 UCI-kilpailua ennen EM-kisoja. Lopullinen kilpailumäärä tarkentuu matkan aikana, koska jos olen hyvässä kunnossa jo keväällä kisoja saatetaan vähentää, jos olen oikein hyvässä kunnossa kisoja saatetaan lisätä, jos olen huonossa kunnossa - no se ei ole vaihtoehto.
UCI-kilpailuissa ajamme samalla talven 2015-2016 Maailman Cupin karsintaa. Omniumissa karsintasysteemi on helppo. Kolmesta parhaasta kilpailusuorituksesta lasketaan pisteet 12kk ajalta ja ranking sulkeutuu 14.9.2015. Paikkoja Maailman Cupiin on jaossa kahdellekymmenelle maalle. Ei ole realismia sanoa, että pääsen ensi talven Maailman Cupiin. Pääsemiseksi miesten omniumissa vaaditaan, että on paljon paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, että joku maa on luopunut Olympiaprojektistaan, ja että pystyy sijoittumaan kisoissa kuuden parhaan joukkoon. Euroopasta jää joka vuosi isojakin maita ulos omniumin Maailman Cupista, joten taistelu on tiukkaa paikasta auringossa.
UCI-kilpailuohjelmani on rakentunut siten, että aina on pyrkimyksenä mennä mahdollsimman koviin kilpailuihin. Vaikka SPU:n HPY:sta on välillä tullut, epävirallista, viestiä, että tärkeintä on kerätä paljon ranking-pisteitä helpoista kisoista näen asian kuitenkin itse niin, että vain kovia kisoja ajamalla voi kehittyä kovaksi! Jos et pysty haastamaan parhaita, et pysty sitä tekemään myöskään Maailman Cup-, tai Euroopan Mestaruus -kilpailuissa. Helppoa.
Jotta EM-kilpailuissa voi menestyä SPU:n HPY:n asettamin tavoittein tulee henkilökohtaisen suoritustasoni parantua huomattavasti. Radallahan tämän mittaaminen on melkoisen yksinkertaista; lentävä 250m, 1km ja 4km aika-ajot sisältyvät jokaiseen omniumiin, joten suorituskyvystä saa jatkuvaa tietoa. Toki kauden aikana on ohjelmassa myös Paavo Nurmi Keskuksessa fyysisen kunnon testailua, kuin myös jatkuvaa monitorointia lenkeillä tehomittarin kanssa.
Sitten turhasta höpinästä konkretiaan. Lentävän kierroksen (250m) olen ajanut 14,0 sekuntiin. Pitää pystyä ajamaan 13,7 sekuntia, jotta vauhti on siedettävällä tasolla. Kilometrin olen ajanut 1.06.6. Tuosta ajasta pitää saada 1,6 sekuntia pois. 4km aika-ajossa olen ajanut 4.44.4, ja tuo aika pitää leikata tasoon 4.37.5.
Jälleen kovin helppoa; ei tarvitse kuin harjoitella. Ajallisesti nuo tavoitteet ovat kovia. Ja kun ne kirjoittaa julkisesti on paine niiden saavuttamiseen suurempi. Tai toisaalta, voidaan porukassa naureskella, että ei päästy tavoitteisiin, koska ne olivat epärealistisia. Toisaalta, jos et aseta tavoitteita, joita tällä hetkellä omniumissa vaaditaan, että pärjää, on turha myöskään pistää liki 13 000 euroa vuodessa tähän leikkiin.
Eli nyt on olemassa pääkilpailut, ohjelma joka rakentuu kovien kilpailujen kautta kohti pääkilpailua, tavoitteet ja budjetti. Enää puuttuu harjoittelu ja kehittyminen, sekä rahat. Tänään pääsen onneksi jo harjoittelemaan ja kotona odottaa mainioita sponsoreita, joiden kanssa istumme seuraavien viikkojen aikana pöydän ääreen käymään läpi tulevan kuuden kuukauden tarpeita. Ajopyörä, Huntteri / Felt,Tacx,Michelin, Mainoskoho ja Bioracer pian tavataan!
Meillähän ei ole olemassa virallista maajoukkuetoimintaa / -ohjelmaa radalla. Kisoihin arvotaan paria viikkoa ennen, että kuka lähtee ja miten lähtee. Omalta osaltani tämä on aavistuksen vaikea tapa toimia, koska kun on paljon kisoja, joihin pitää vielä valmistautua lyhyiden rataleirien kautta, pitää suunnitelmat pystyä tekemään kuntoon aina mahdollisimman aikaisin. Onneksi SPU:n HPY:sta saamieni, epävirallisten, tietojen mukaan saan jatkaa yhä kilpailemista kv.kilpailuissa Turun Urheiluliiton väreissä. Erona siis maajoukkueen ja TuUL-ratajoukkueen välillä on se, että toisessa tapauksessa liiton toimisto hoitaa ilmoittautumisen, toisessa teen sen itse. Joten....
Loppuun vielä mainio esimerkki siitä kuinka yksi Suomen harvoista pyöräilyn erikoislehdistä uutisoi SM-Omniumista tältä vuodelta. Ilmeisesti kisoissa paikalla ollut toimittaja ei vaivautunut edes kysymään kommentteja Pietarissa, vaan lainaili ne suoraan blogini puolelta. Lopputulos on myös sen näköinen, että varsinaista sanomaani noista kisoista paikkojen Pietari-Panevezys välillä ei toimittaja ihan sisäistänyt. Tärkeintähän on kuitenkin luoda ulospäin lajistamme negatiivista kuvaa!
Kuten kaikille Pietarin SM-Omniumissa sanoin, oli erittäin hienoa, että Helsingin Pyörä-Toverit, Raimo Nieminen kapteenina, järjesti yhdessä CCH:n kanssa SM-kilpailut sellaisessa suorituspaikassa, jossa olosuhteet ovat olympialajin vaatimalla tasolla. Matkan järjestelyistä en kuullut keneltäkään negatiivista sanottavaa, joten lienee ollut erittäin onnistunut kokonaisuus. Kritiikkini ei kuitenkaan vaikene siitä, että joudumme lähtemään Venäjälle ajamaan olympialajin SM-kilpailuja, jotta ne pystytään ajamaan lajin vaatimissa olosuhteissa.
Kiitos Raimo Nieminen, Helsingin Pyörä-Toverit ja Cycle Club Helsinki.
Ps.Aika-ajo.com kirjoitti tästä aiheesta varsin asiallisesta. Lue tästä!
-M
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
Kaksi kisaa Ruotsissa
Keskellä ei mitään, tuuli puhaltaa ulkona reilut kymmenisen metriä sekunnissa ja takana on varsin surkea kisaviikonloppu. Polvi särkee nyt kolmatta viikkoa, kevään kukinnot aiheuttavat turhia allergia- ja astmaoireita ja kisajalkakin on kovin pehmeä. Eikun hei, tämä on sama homma kuin viime keväänä Belgiassa!
Pikaisilla siirroilla päädyin viikonlopuksi Urheiluliiton kahden hengen joukkueessa ajamaan Ruotsiin kahteen kansalliseen kilpailuun. Noin 110 kilometrin kilpailut ajettiin Jönkopingissa ja Linkopingissa. Molemmissa kisoissa muistelen olleeni vuonna 2007 viimeksi, joten melkein tutuille reiteille päädyin ajelemaan. Kun kausi tuossa katkesi ikävästi maaliskuussa tuntui ratkaisu lähteä Ruotsiin ajamaan mitä parhaimmalta.
Jönköpingin kisasta käteen jäi ainoastaan tyhjä takarengas, sekä tyhjät jalat. Kilpailureitti oli erittäin hyvä, jossa välillä peltojen välistä puhalteli reipas tuuli ja toisaalta pari pientä mäkeäkin reitille mahtui. Koska tässä on viime kesästä asti tehty töitä ratanopeuden eteen on mäkien ajaminen jäänyt aavistuksen vähemmälle. Ja siitä saa selkeästi maksaa tällä hetkellä kilpailuissa. Melkoisen vaikeaa on nousta pienintäkin mäenkinkamaa, paitsi jos pudottaa pienelle eturattaalle ja koittaa sitkuttaa ratatreeneistä tutuilla kierroksilla ylöspäin. Toisaalta valintakysymyksiähän nämä ovat.
Itse kisa lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja koitin paria epätoivoista roiskaisua ensimmäisellä kierroksella, luonnollisesti ilman minkäänlaista tulosta. Taisi olla kilpailun toinen kierros, kun kärkeen karkasi kuuden miehen irtiotto, joka menikin maaliin asti. Koitin viellä noin seitsemänkympin kohdalla luoda toista irtiottoryhmää, mutta räpiköintiä kesti kymmenkunta kilometriä parissa pienessä koostumuksessa ennen kuin pääjoukko pyyhälsi pienessä nousussa ohitseni ilman, että tarvitsi miettiä sen suuremmin päästäkö mukaan vai ei. Toisaalta siinä yksin ajaessa huomasin, että rengaskin on puolityhjä (Nimenomaan puolityhjä tässä kohtaa!), joten aikalailla mukavasti yksiin meni jalan tyhjeneminen renkaan tyhjenemisen kanssa. Ja ei. Ei tarvitse jossitella, että mikäli rengas ei olisi jossain kohtaa hatkayritystä alkanut tyhjenemään olisi tilanne omalla kohdallani ollut mitenkään toinen. Kiva päivä kuitenkin, vaikka vain 80 kilometriä. Paljon näytti tehomittarin mukaan vaativan tehoa nykyään näiden lihojen liikuttelu pyörän kanssa.
Tänään sunnuntaina oli vuorossa toinen maantieajo, joka ajettiin Linköpingin läheisyydessä. Yhdestä 50km kierroksesta ja kuudesta 10km kierroksesta koostunut kilpailu sai mausteekseen erittäin kovan, 10-12 m/s puhaltaneen tuulen, jonka tiedettiin pilkkovan porukan palasiksi. Kun jako tapahtui satuin olemaan porukassa, tietysti, liian takana, joten ensimmäinen ja toinen ryhmä menivät menojaan ja omana kohtalonani oli päästä ajelemaan kolmosryhmään. No, koska kisoissa keskeyttäminen ilman todellista syytä on kiellettyä ajoin kilpailun maaliin tuossa ryhmässä, tai oikeastaan sen eri koostumuksissa. 1. ja 2. ryhmästä putoili porukkaa tasaiseen tahtiin ja osa jatkoi hetken, pidemmän tai lyhyemmän, ryhmämme mukana. Lopulta onneksi maali koitti ja taisin olla kilpailun viimeinen, joka ylitti maaliviivan. Opettaapahan nöyryyttä tekemiseen. Ja toisaalta sain ajaa 115km kilpaa, pienessä ryhmässä vielä vuorovedolla. Jos on niin huono, että jää viimeiseen porukkaan ajamaan on se syytä kestää ja ajaa niin pitkään kuin saa. Tehomittarin mukaan voisi olla syytä tehdä jotain painolle, koska tuottama teho ei kovin hyvin kuljeta tätä massaa eteenpäin.
Kilpailut ovat onnellisesti tältä viikonlopulta ohitse. Polvi on turvoksissa kuin tennispallo olisi työnnetty sisään ja pyörästä on renkaita puhki ihan riittämiin. Nyt lienee syytä levätä loppuilta ja aloittaa jälleen harjoittelemaan, jotta tämä meno tästä taas vähitellen alkaa paranemaan ja paranemaan.
Ketju poikki,
-M
Pikaisilla siirroilla päädyin viikonlopuksi Urheiluliiton kahden hengen joukkueessa ajamaan Ruotsiin kahteen kansalliseen kilpailuun. Noin 110 kilometrin kilpailut ajettiin Jönkopingissa ja Linkopingissa. Molemmissa kisoissa muistelen olleeni vuonna 2007 viimeksi, joten melkein tutuille reiteille päädyin ajelemaan. Kun kausi tuossa katkesi ikävästi maaliskuussa tuntui ratkaisu lähteä Ruotsiin ajamaan mitä parhaimmalta.
Jönköpingin kisasta käteen jäi ainoastaan tyhjä takarengas, sekä tyhjät jalat. Kilpailureitti oli erittäin hyvä, jossa välillä peltojen välistä puhalteli reipas tuuli ja toisaalta pari pientä mäkeäkin reitille mahtui. Koska tässä on viime kesästä asti tehty töitä ratanopeuden eteen on mäkien ajaminen jäänyt aavistuksen vähemmälle. Ja siitä saa selkeästi maksaa tällä hetkellä kilpailuissa. Melkoisen vaikeaa on nousta pienintäkin mäenkinkamaa, paitsi jos pudottaa pienelle eturattaalle ja koittaa sitkuttaa ratatreeneistä tutuilla kierroksilla ylöspäin. Toisaalta valintakysymyksiähän nämä ovat.
Itse kisa lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja koitin paria epätoivoista roiskaisua ensimmäisellä kierroksella, luonnollisesti ilman minkäänlaista tulosta. Taisi olla kilpailun toinen kierros, kun kärkeen karkasi kuuden miehen irtiotto, joka menikin maaliin asti. Koitin viellä noin seitsemänkympin kohdalla luoda toista irtiottoryhmää, mutta räpiköintiä kesti kymmenkunta kilometriä parissa pienessä koostumuksessa ennen kuin pääjoukko pyyhälsi pienessä nousussa ohitseni ilman, että tarvitsi miettiä sen suuremmin päästäkö mukaan vai ei. Toisaalta siinä yksin ajaessa huomasin, että rengaskin on puolityhjä (Nimenomaan puolityhjä tässä kohtaa!), joten aikalailla mukavasti yksiin meni jalan tyhjeneminen renkaan tyhjenemisen kanssa. Ja ei. Ei tarvitse jossitella, että mikäli rengas ei olisi jossain kohtaa hatkayritystä alkanut tyhjenemään olisi tilanne omalla kohdallani ollut mitenkään toinen. Kiva päivä kuitenkin, vaikka vain 80 kilometriä. Paljon näytti tehomittarin mukaan vaativan tehoa nykyään näiden lihojen liikuttelu pyörän kanssa.
Tänään sunnuntaina oli vuorossa toinen maantieajo, joka ajettiin Linköpingin läheisyydessä. Yhdestä 50km kierroksesta ja kuudesta 10km kierroksesta koostunut kilpailu sai mausteekseen erittäin kovan, 10-12 m/s puhaltaneen tuulen, jonka tiedettiin pilkkovan porukan palasiksi. Kun jako tapahtui satuin olemaan porukassa, tietysti, liian takana, joten ensimmäinen ja toinen ryhmä menivät menojaan ja omana kohtalonani oli päästä ajelemaan kolmosryhmään. No, koska kisoissa keskeyttäminen ilman todellista syytä on kiellettyä ajoin kilpailun maaliin tuossa ryhmässä, tai oikeastaan sen eri koostumuksissa. 1. ja 2. ryhmästä putoili porukkaa tasaiseen tahtiin ja osa jatkoi hetken, pidemmän tai lyhyemmän, ryhmämme mukana. Lopulta onneksi maali koitti ja taisin olla kilpailun viimeinen, joka ylitti maaliviivan. Opettaapahan nöyryyttä tekemiseen. Ja toisaalta sain ajaa 115km kilpaa, pienessä ryhmässä vielä vuorovedolla. Jos on niin huono, että jää viimeiseen porukkaan ajamaan on se syytä kestää ja ajaa niin pitkään kuin saa. Tehomittarin mukaan voisi olla syytä tehdä jotain painolle, koska tuottama teho ei kovin hyvin kuljeta tätä massaa eteenpäin.
Kilpailut ovat onnellisesti tältä viikonlopulta ohitse. Polvi on turvoksissa kuin tennispallo olisi työnnetty sisään ja pyörästä on renkaita puhki ihan riittämiin. Nyt lienee syytä levätä loppuilta ja aloittaa jälleen harjoittelemaan, jotta tämä meno tästä taas vähitellen alkaa paranemaan ja paranemaan.
Ketju poikki,
-M
maanantai 6. huhtikuuta 2015
Vähitellen vauhtiin...
SM Omniumista näyttää olla vierähtänyt muutamisen viikkoa. Aika vähän on ehtinyt tapahtumaan noiden viikkojen aikana, ja koska meno on tapahtumaköyhää olen keskittynyt itseni kehumiseen vain Twitterin puolella.
SM Omniumin jälkeen sairastelin sairastelut rauhassa pois. Taisi mennä kuutisen päivää kuumessa ja taudeista toipuessa. Eipä siinä nyt liikoja parannut stressata, vaan rauhassa odotella, että toipuu kuntoon.
Nyt on onneksi pari viikkoa harjoittelua suunnitelman mukaan ajettuna jalkoihin. Kauden ensimmäisen kisablokin jälkeen oli tarkoitus aloittaa maantieharjoittelu. Lyhyistä päivistä lähdettiin liikkeelle ja ensimmäiset kolme harjoitusta olivatkin 60 - 70 ja 80 kilometriset siivut. Ja melkoisen puhki oli jo noiden matkojen jälkeen. Ajaminen ulkona parin asteen lämpötilassa on kovin erilaista kuin siististi sisätiloissa trainerin päällä istuskelu.
Pikku hiljaa treenit ovat kuitenkin lähteneet rullailemaan mallikkaasti ja perusajotreeneissä vauhdit alkavat kipuamaan vähitellen ylöspäin. Samoin tehot ovat palautuneet tasoille, joilla ne olivat ennen sairastelun alkamista helmikuussa. Treeni tehot ovat tietysti treenitehoja ja kilpaileminen kilpailemista, mutta hyvin kulkeneet treenit antavat tietysti varmuutta seuraavia ratakilpailuja silmällä pitäen.
Uusi harjoitusviikko alkaa komeasti 150 kilometrisellä siivulla. Toivottavasti ei paljoa yli 4,5 tunnin kestä taival...
Ketju poikki,
-M
SM Omniumin jälkeen sairastelin sairastelut rauhassa pois. Taisi mennä kuutisen päivää kuumessa ja taudeista toipuessa. Eipä siinä nyt liikoja parannut stressata, vaan rauhassa odotella, että toipuu kuntoon.
Nyt on onneksi pari viikkoa harjoittelua suunnitelman mukaan ajettuna jalkoihin. Kauden ensimmäisen kisablokin jälkeen oli tarkoitus aloittaa maantieharjoittelu. Lyhyistä päivistä lähdettiin liikkeelle ja ensimmäiset kolme harjoitusta olivatkin 60 - 70 ja 80 kilometriset siivut. Ja melkoisen puhki oli jo noiden matkojen jälkeen. Ajaminen ulkona parin asteen lämpötilassa on kovin erilaista kuin siististi sisätiloissa trainerin päällä istuskelu.
Pikku hiljaa treenit ovat kuitenkin lähteneet rullailemaan mallikkaasti ja perusajotreeneissä vauhdit alkavat kipuamaan vähitellen ylöspäin. Samoin tehot ovat palautuneet tasoille, joilla ne olivat ennen sairastelun alkamista helmikuussa. Treeni tehot ovat tietysti treenitehoja ja kilpaileminen kilpailemista, mutta hyvin kulkeneet treenit antavat tietysti varmuutta seuraavia ratakilpailuja silmällä pitäen.
Uusi harjoitusviikko alkaa komeasti 150 kilometrisellä siivulla. Toivottavasti ei paljoa yli 4,5 tunnin kestä taival...
Ketju poikki,
-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)