Se tunnehan on todella ärsyttävä, kun ajelet lenkillä esimerkiksi vastatuuleen ja vauhtia on 10 kilometriä tunnissa vähemmän kuin yleensä ajaessa. Tai ylämäen viedessä nopeuden mukanaan samalla kun ähellät pyörän päällä minkä jaloista pystyt. Tai kun ajelet huonosti rullaavilla renkailla talvipyörällä. Hidasta ja ärsyttävää. Nopeamminkin on päästy.
Onneksi minulla on pumppu matkassa. Erittäin hyvä sellainen kaikenlisäksi. Metallirunkoisella BBB:n jalkapumpulla on kevyt työ pumppailla renkaisiin ilmaa. Ketju rasvaakin löytyy. Ei tule siis turhaa tehonhukkaa kuivista ketjuistakaan. Silti jokin kuristaa vauhtia. Outoa. Viime viikolla meni vielä todella mukavasti ja olokin tuntui vahvalta. Nyt, kun ajaa mäen ylös ja vähän hengästyy niin haukkoo happea seuraavat pari minuuttia vielä. Sama juttu pienen kiihdytyksen jälkeen. Ei enää niin outoa.
Tänään lenkillä todellisuus iski kasvoihin, kuten jääkiekkoilijan maila kanssa pelaajan selkään. Ei välttämättä fyysisesti yhtä kivuliaasti, mutta henkistä vahvuutta suunnattomasti nakertaen. Heinät, ruohot, koivut tai jotkut vastaavat maasta kasvavat viheriäiset ovat aloittaneet kukkimis- ja siitepölyaikansa Flaanderin pelloilla ja kukkuloilla. Allergisuus vähän kaikelle siitepölyä tuottavalle aiheuttaa sen, että joka kevät tulee tämä sama hetki, jolloin ajaminen alkaa tahmaamaan todenteolla.
Tänään lenkillä muutaman astmakohtauksen jälkeen totesin, että lienee syytä muuttaa loppuviikon ohjelmaa radikaalisti. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa ke-ma -akselilla kuuteen päivään viisi Kermestä. Ohjelma muokkaantunee siten, että huomenna käyn koittamassa kepillä jäätä, ja lyömässä mahdollisesti päätä seinään, että onnistuisiko kilpaileminen. Mikäli oireet eivät helpota ja ajaminen jää puolitiehen lienee ohjelmassa siirtyminen sisätiloihin Roubaixin velodromille.
Sinänsä tilanteessa ei ole mitään uutta. Joka keväinen vaiva, joka helpottaa jonkin ajan kuluttua. Treeneistä joutuu vähän tsemppaamaan enemmän, hyväksymään tosiasiat ja odottelemaan, että käsijarru saadaan pois päältä. Toisaalta, eipä tässä kummempia hätiä ole asian suhteen. Joka vuosi jahka allergia- ja astmaoireet helpottavat pyörä on lähtenyt kulkemaan entistä paremmin. Tosin joka vuosi olen myös joutunut muutamia kilpailuja, ihan kansallisiakin, keskeyttämään sen takia, että astmakohtaus ei ole mennyt riittävän nopeasti ohitse.
Jotta matka jatkuisi, lienee syytä pumpata ratapyörän renkaat täyteen ilmaa, puhdistaa niistä ylimääräiset pölyt pois ja nautiskella keväästä, kaikkine haittatekijöineen, siististi sisätiloissa. Huomenna toki olen viivalla. Ja ylihuomennakin, jos pystyn. Ja myös sen jälkeen....
Ketju poikki,
-M
tiistai 15. huhtikuuta 2014
lauantai 12. huhtikuuta 2014
Kilpailu 12.4
DNF.
Did Not Finish.
Ja sekös korpeaa tällä hetkellä.
Päivän kilpailu ajettiin ihan asuinkulmillani, kisapaikalle taisi olla matkaa kuutisen kilometriä. Kisareitti oli hyvä, vaativa, raskas ja erotteleva. Reitti oli hyvä, koska se sisälsi 6km matkalla 15 mutkaa ja vain yhden, vajaan kilometrin mittaisen, suoran, johon osui tuuli vielä sopivasti etuviistosta. Samojen perustelujen takia reitti oli myös vaativa, raskas ja erotteleva.
Kilpailussa oli reilu sata kuskia ja vauhtia pidettiin heti alusta asti reippahasti. Olisikohan puolisen tuntia ollut ajettuna, kun kova vauhti aiheutti sen, että pienen matkan sisällä yli kymmenen kuskia tuli yhtäkkiä kärjestä selkä edellä vastaan.
Matka eteni suhteellisen sopuisasti, kurvista toiseen, tasaisena jonona. Tuuleen piti polkea enemmän, kurveista kiihdyttää ulos, jonka jälkeen pääsikin monesti rullaamaan seuraavaan kurviin.
Puolivälin jälkeen kilpailussa oli mukana seitsemisenkymmentä kuskia. Oma tilanteeni oli varsin hyvä, koska en ollut pahemmin kärsinyt alkumatkan aikana ja koko jäljellä oleva ryhmäkin oli yhdessä vielä tuossa vaiheessa.
Helpossa kurvissa kierroksen alkupuolella löysin kuitenkin itseni maasta. Eipä se ole oleellista, että kaaduinko hiljaisessa vauhdissa vanhuuttani, ajoiko takaa päälle tullut kuski takarenkaaseeni vai oliko oman eturenkaani pito liian huono. Pieleen meni joka tapauksessa. Pääsin nopeasti ylös ja pyörän päälle, mutta ketjut olivat maassa lepäillessä pudonneet, joten katselin haikein mielin pääporukan katoamista seuraavaan kurviin.
Ymmärrän sen, että joskus saattaa kaatua. Tämä oli vielä niin hiljaisesta vauhdista kaatuminen, että vaurioitakaan ei tullut. Mutta se, että joutui keskeyttämään risoo pahemman kerran. Hyväksyn keskeytyksen, jos keskeytän siitä syystä, että fysiikkani ei ole sillä tasolla, että pärjään parempien seurassa. Hyväksyn myös sen, että joskus pyörään voi tulla teknistä murhetta: rengas voi rikkoutua, ketju katketa tmv...Sitä on vaan vaikea hyväksyä, että makailet siinä maassa ja katselet muiden ajelevan pois.
Näin nyt kuitenkin kävi tällä kertaa. Onneksi oli vain treenikisa kyseessä, eikä mikään kauden päätapahtumista. Onneksi myös loukkaantumisilta vältyttiin. Ja viimeisenä onnena olkoon se, että huomenna on mukavampi mennä rankaisemaan itseään lenkille, kun tänään jäi hommat kesken.
Ketju poikki,
-M
Did Not Finish.
Ja sekös korpeaa tällä hetkellä.
Päivän kilpailu ajettiin ihan asuinkulmillani, kisapaikalle taisi olla matkaa kuutisen kilometriä. Kisareitti oli hyvä, vaativa, raskas ja erotteleva. Reitti oli hyvä, koska se sisälsi 6km matkalla 15 mutkaa ja vain yhden, vajaan kilometrin mittaisen, suoran, johon osui tuuli vielä sopivasti etuviistosta. Samojen perustelujen takia reitti oli myös vaativa, raskas ja erotteleva.
Kilpailussa oli reilu sata kuskia ja vauhtia pidettiin heti alusta asti reippahasti. Olisikohan puolisen tuntia ollut ajettuna, kun kova vauhti aiheutti sen, että pienen matkan sisällä yli kymmenen kuskia tuli yhtäkkiä kärjestä selkä edellä vastaan.
Matka eteni suhteellisen sopuisasti, kurvista toiseen, tasaisena jonona. Tuuleen piti polkea enemmän, kurveista kiihdyttää ulos, jonka jälkeen pääsikin monesti rullaamaan seuraavaan kurviin.
Puolivälin jälkeen kilpailussa oli mukana seitsemisenkymmentä kuskia. Oma tilanteeni oli varsin hyvä, koska en ollut pahemmin kärsinyt alkumatkan aikana ja koko jäljellä oleva ryhmäkin oli yhdessä vielä tuossa vaiheessa.
Helpossa kurvissa kierroksen alkupuolella löysin kuitenkin itseni maasta. Eipä se ole oleellista, että kaaduinko hiljaisessa vauhdissa vanhuuttani, ajoiko takaa päälle tullut kuski takarenkaaseeni vai oliko oman eturenkaani pito liian huono. Pieleen meni joka tapauksessa. Pääsin nopeasti ylös ja pyörän päälle, mutta ketjut olivat maassa lepäillessä pudonneet, joten katselin haikein mielin pääporukan katoamista seuraavaan kurviin.
Ymmärrän sen, että joskus saattaa kaatua. Tämä oli vielä niin hiljaisesta vauhdista kaatuminen, että vaurioitakaan ei tullut. Mutta se, että joutui keskeyttämään risoo pahemman kerran. Hyväksyn keskeytyksen, jos keskeytän siitä syystä, että fysiikkani ei ole sillä tasolla, että pärjään parempien seurassa. Hyväksyn myös sen, että joskus pyörään voi tulla teknistä murhetta: rengas voi rikkoutua, ketju katketa tmv...Sitä on vaan vaikea hyväksyä, että makailet siinä maassa ja katselet muiden ajelevan pois.
Näin nyt kuitenkin kävi tällä kertaa. Onneksi oli vain treenikisa kyseessä, eikä mikään kauden päätapahtumista. Onneksi myös loukkaantumisilta vältyttiin. Ja viimeisenä onnena olkoon se, että huomenna on mukavampi mennä rankaisemaan itseään lenkille, kun tänään jäi hommat kesken.
Ketju poikki,
-M
Kilpailu 10.4
Maanantaisen AR3-esittelyn jälkeen blogissa on ollut todella paljon liikennettä! Todella hienoa, että juttuni pyörästä herätti kiinnostusta. Itse asiassa ensimmäisestä blogi-kirjoituksestani on aikaa pian vuosi. Vuoteen on mahtunut reilu 80 tekstiä ja blogin työkalujen mukaan sivusto on ladattu vuodessa liki 9000 kertaa. Kiitos siis kaikille, jotka käyvät täällä lukemassa.
Epäonnistumisiahan täältä halutaan mieluummin lukea kuin onnistumisia. Sama kuin kisatuloksista kaivetaan kuumeisesti esille nimeä ja todetaan, että tuolla se nyt taas oli sijalla 187. Ja hyvähän se on, että jaksetaan tuloksia etsiä ja lukea miten kilpailut on mennyt! Tulevana pääsiäisenä lupaan tarjota muutaman epäonnistumisen myös tänne blogin puolelle luettavaksi.
Otsikon mukainen kilpailu ajettiin 10.4 Gentin lähellä. Paikka oli tuttu viime vuodelta, olin ollut samassa kermeksessa aiemminkin ajamassa. Reilu kuuden kilsan kierros kapeahkoa tietä, joka kiertelee suurimmaksi osaksi peltoja. Vähän nupulakiveä joukkoon ja muutama liikenteenjakaja pysäyttämään innokkaimpia pyöräilijöitä. Siinä Evergemin tarjonta.
Kisaan osallistui vain 130 kuskia. Toisaalta reitti oli sellainen, että suurin tiestä on sellaista, jossa voi ajaa vain 4 ajajaa rinnan. Tuohon kun lisätään kevyesti puhallellut tuuli oli meno perusbelgialaista. Kuskit jonoksi ja vauhti kattoon.
Itse kisa meni ihan kohtalaisesti. Kolmisenkymppiä ennen loppua koko porukka oli vielä yhtenäisenä nippuna ja jatkuvia irtiottoyrityksiä sateli kärjessä. Muutaman kerran koitin hyödyntää seesteisempää hetkeä ajamisessa ja irtaantua porukasta, mutta eipä nuo yritykset montaa kilometriä kestäneet, kun takaata tultiin vauhdilla ohitse.
Positiivista oli kuitenkin se, että vähitellen jalat kestävät jo muutamia kovempia rypistyksiä kärjessä. Tosin yhä on paljon tehtävää, mutta kalenterin tutkailu osoittaa, että huhtikuun loppuun mennessä ajettuna voi olla yli kymmenen kilpailua, joten tahti kohti kesäkuuta on oikea. Tavoitteeksi on asetettu, että ennen ensimmäisiä ratakilpailuja tänä vuonna on lähes 20 maantiekilpailua takana, joka tarkoittaa reilua 2000 kilpailukilometriä.
Kilpailu päättyi massakiriin, jossa koitin nousta porukassa kohti kärkeä. No, nousu jäi nousematta jalan pehmennyttyä riittävästi. Viimeisillä kilometreillä kasoja väistellen maaliin. Seuraavassa kisassa taas enemmän...
Seuraava kilpailu onkin jo tänään. Vajaan kymmenen kilometrin päässä majapaikastani ajellaan kermesse. Viivalle vain ja ajoa. Jalat tuntuvat kovin raskailta, joten ei liene helppo päivä tulossa. Kilpailua sen verran kuin sitä pystyy ajamaan, jonka jälkeen treeniajoa hiukan päälle. Kilpailun jälkeisenä päivänä, huomenna, on vielä tiukempi treeni ohjelmassa ennen kuin harjoitusohjelma kevenee selkeästi seuraavan kahden viikon ajan.
Vuoden ensimmäinen jakso on takana, joka tarkoittaa myös sitä, että pääsiäisen jälkeen ohjelmassa on viitisen kappaletta lepopäiviä ennen kilpailukauteen valmistavan jakson alkua. Vappuviikolla saakin sitten ajella ihan kunnolla kilometrejä jalkoihin, kun ohjelma ehdottelee yli 800km treeniä.
Ennen vappuja, pääsiäisiä, lepoja ja treenejä on kuitenkin vielä ajeltava kymmenkunta päivää ja muutama kilpailu.
Ketju poikki,
-M
Epäonnistumisiahan täältä halutaan mieluummin lukea kuin onnistumisia. Sama kuin kisatuloksista kaivetaan kuumeisesti esille nimeä ja todetaan, että tuolla se nyt taas oli sijalla 187. Ja hyvähän se on, että jaksetaan tuloksia etsiä ja lukea miten kilpailut on mennyt! Tulevana pääsiäisenä lupaan tarjota muutaman epäonnistumisen myös tänne blogin puolelle luettavaksi.
Otsikon mukainen kilpailu ajettiin 10.4 Gentin lähellä. Paikka oli tuttu viime vuodelta, olin ollut samassa kermeksessa aiemminkin ajamassa. Reilu kuuden kilsan kierros kapeahkoa tietä, joka kiertelee suurimmaksi osaksi peltoja. Vähän nupulakiveä joukkoon ja muutama liikenteenjakaja pysäyttämään innokkaimpia pyöräilijöitä. Siinä Evergemin tarjonta.
Kisaan osallistui vain 130 kuskia. Toisaalta reitti oli sellainen, että suurin tiestä on sellaista, jossa voi ajaa vain 4 ajajaa rinnan. Tuohon kun lisätään kevyesti puhallellut tuuli oli meno perusbelgialaista. Kuskit jonoksi ja vauhti kattoon.
Itse kisa meni ihan kohtalaisesti. Kolmisenkymppiä ennen loppua koko porukka oli vielä yhtenäisenä nippuna ja jatkuvia irtiottoyrityksiä sateli kärjessä. Muutaman kerran koitin hyödyntää seesteisempää hetkeä ajamisessa ja irtaantua porukasta, mutta eipä nuo yritykset montaa kilometriä kestäneet, kun takaata tultiin vauhdilla ohitse.
Positiivista oli kuitenkin se, että vähitellen jalat kestävät jo muutamia kovempia rypistyksiä kärjessä. Tosin yhä on paljon tehtävää, mutta kalenterin tutkailu osoittaa, että huhtikuun loppuun mennessä ajettuna voi olla yli kymmenen kilpailua, joten tahti kohti kesäkuuta on oikea. Tavoitteeksi on asetettu, että ennen ensimmäisiä ratakilpailuja tänä vuonna on lähes 20 maantiekilpailua takana, joka tarkoittaa reilua 2000 kilpailukilometriä.
Kilpailu päättyi massakiriin, jossa koitin nousta porukassa kohti kärkeä. No, nousu jäi nousematta jalan pehmennyttyä riittävästi. Viimeisillä kilometreillä kasoja väistellen maaliin. Seuraavassa kisassa taas enemmän...
Seuraava kilpailu onkin jo tänään. Vajaan kymmenen kilometrin päässä majapaikastani ajellaan kermesse. Viivalle vain ja ajoa. Jalat tuntuvat kovin raskailta, joten ei liene helppo päivä tulossa. Kilpailua sen verran kuin sitä pystyy ajamaan, jonka jälkeen treeniajoa hiukan päälle. Kilpailun jälkeisenä päivänä, huomenna, on vielä tiukempi treeni ohjelmassa ennen kuin harjoitusohjelma kevenee selkeästi seuraavan kahden viikon ajan.
Vuoden ensimmäinen jakso on takana, joka tarkoittaa myös sitä, että pääsiäisen jälkeen ohjelmassa on viitisen kappaletta lepopäiviä ennen kilpailukauteen valmistavan jakson alkua. Vappuviikolla saakin sitten ajella ihan kunnolla kilometrejä jalkoihin, kun ohjelma ehdottelee yli 800km treeniä.
Ennen vappuja, pääsiäisiä, lepoja ja treenejä on kuitenkin vielä ajeltava kymmenkunta päivää ja muutama kilpailu.
Ketju poikki,
-M
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Esittelyssä maantiepyörä 2014 - FELT AR3
![]() |
| FELT AR3 2014 |
Felt on kehittänyt viimeisen 6-7 vuoden aikana lukuisia innovatiivisia ratkaisuja pyöriinsä. Maantiepyörissä näkyy tätä nykyä Felt DA:n ja Felt TK1:n kaltaisten edelläkävijäpyörien teknisiä ratkaisuja. Maantiepyöräni AR3 (=Aero Road) on nimenomaan tämän kehityksen tulosta.
(Felt pyörien kehityksestä: Felt USA - Who We Are)
Feltin AR-sarjassa on malleja kuusi kappaletta, jonka lisäksi tarjolla on runkosetti. Alumiinisen AR15 pyörän lisäksi tarjolla on kahdesta erilaisesta hiilikuidusta muotoiltuja pyöriä, joissa rungon materiaalin lisäksi erona on pyörään kiinnitetyt osat. AR1-AR3 ovat samaa hiilikuitua, ja edullisemmat AR4 ja AR5 ovat Feltin F-sarjalaisista tuttua UHC Performance -kuitua. Hiilikuituisten AR-sarjalaisten hinnat lähtevät liikkeelle 2300 eurosta.
![]() | |
| Takajarru keskiön vieressä |
Suurin ero geometrioissa on AR-sarjan pyörässä oleva 20mm korkeampi emäputki verrattuna F-sarjan pyörään. Emäputken ollessa korkeampi lyhenee pyörän reach-mitta samalla, joka ainakin vakiomittaisella ohjainkannattimella sai pyörän tuntumaan turhan lyhyeltä itselleni. Ohjainkannattimen vaihdollahan siitä selviää...
Lyhyempi reach ei tosin ole haitaksi siinä kohtaa, kun AR-sarjan pyörien yhtä hienoimmista teknisistä yksityiskohdista pääsee hyödyntämään. Ovaalin muotoinen istuinkannatin on käännettävissä ympäri, joten pyörän saa todella helposti muokattua aika-ajoihin ja triathloniin sopivaksi. Istuinkannattimen ollessa taka-asennossa pyörä on "perinteisen" maantiepyörän tuntuinen. Istuinkannattimen kääntäminen tuo satulaa eteenpäin todella paljon, ja pyörästä kehkeytyy hetkessä aika-ajoihin erittäin hyvä, ja nopean tuntuinen menopeli. Kääntämisen myötä istuinkulma muuttuu 73,5 asteesta 78,5 asteeseen. Moniko muu pyörä pystyy samaan?
Aerodynaamisesti muotoiltu runko on pärjännyt myös tuulitunnelitesteissä. Pyörän etuosa on suhteellisen massiivinen, joka Feltin mukaan takaa riittävän jäykkyyden voimakkaampienkin kirikuskien käsittelyssä. Takajarru on viety perinteisestä paikastaan putkien verran alaspäin ja onkin keskiön vierssä. Tällä saadaan kevennettyä istuinputkia ja toisaalta Feltin massiviinen keskiön seutu on taatusti riittävän jäykkä jarrua varten. Satulaputken yläosassa on integroituna istuinkannattimen kiinnittämistä varten kuusiokoloruuvit, joten erillisiä istuinputken kiristimiä ei tarvita. Satulaputki on takarenkaan mukaan muotoiltu; aerodynaamiset ratkaisut ovat pyörässä kaikkialla mukana. (Tarkemmin voi lukea täältä Felt AR wind tunnel data analysis)
AR3
on varustettu SRAM RED-sarjan 11-pykäläisellä vaihteistolla.
Kampisetiksi BB30-keskiöön on asennettu SRAMin 902-sarjan kammet ja
rattaat. Kiekkoina on, todella hyvän tuntuiset, Fulcrum Racing Quattrot,
joissa on päällä Vittorian Rubino renkaat. Ohjainosina on alumiiniset
3T:n ARX II ohjainkannatin ja saman tehtaan Tornova Pro tanko, johon
saa helposti aika-ajokahvat kiinni. Saadessani pyörän ajoon olin erittäin skeptinen takajarrun suhteen. Vaikka SRAM RED-jarrut ovat kevyet ja tehokkaat olin silti epäileväinen takajarrun jarrutustehon suhteen. Jarrukahvasta lähtee täysmittainen vaijerinkuori rungon sisällä aina takajarrulle asti. Tuntuma jarruun oli todella tunnoton alussa. Vaijerinkuoren lyhentäminen noin 10 sentillä auttoi asiaa todella paljon, ja voinkin todeta, että takajarrun tuntuma on täsmälleen samanlainen mitä se on silloin, kun jarru sijaitsee perinteisessä paikassaan takahaarukassa.
Fulcrumin kiekot ovat olleet todella positiivinen yllätys. Noin 2000 kilometriä olen ajellut reilun parin viikon aikana kiekkojen kanssa Flaanderin alueen teitä. Vaikka olen ajanut mukulakivimäkiä niin ylös kuin alas, hyppinyt esteiden yli ja ajanut kilpaakin kiekkojen kanssa, ovat kiekot samassa kunnossa kuin uutena. Pinnat eivät ole löystyneet, vanteet ovat täysin suorat ja navat eivät ole alkaneet antamaan myöden. Ensiasennuskiekoksi siis todella hyvät, kun vielä huomioi valmistajan ilmoittaman 1700gr painon! (Huhujen mukaan toleranssi painossa on +10-20%)
Pyörä on kokonaisuudessaan tuntunut hyvältä. Ajoasento on maantiepyörämäinen ja tuntuu miellyttävältä oikean mittaisen kannattimen löytymisen jälkeen. Etuvaihtajaan kiinnitetty ketjun putoamisen estäjä on mukava lisä etenkin huonommilla pinnoittella, tai mäkisissä maastoissa, jolloin etuvaihtajan käytölle on tarvetta. Pyörä on vakaa ohjattava ja sen kanssa uskaltaa laskea kurveihin reipasta vauhtia. Pyörä myös kiihtyy erittäin hyvin pienistäkin vauhdeista, ja kiitos massiivisen keskiön alueen pyörä ei tunnu joustavan kovemmankaan väännön alla. Vaijerit kulkevat rungon sisällä ja pyörässä on valmius sähköisten osasarjojen käyttöön keskiön alla olevan akkupaikan myötä.
SRAM RED -osasarja on erittäin kevyt ja vaihtaa todella tarkasti. Olen ajanut niin SRAMilla kuin Shimanolla ja SRAMin vaihtamistuntuma on mielestäni parempi. Napakasti toimivat vaijerivetoiset vivut ovat ainakin omasta mielestäni hyvät. Se, että onko RED parempi kuin Shimanon Dura-Ace tai Campagnolon Record jääköön jokaisen itsensä päätettäväksi.
Pyörän painoksi, ilman polkimia ja pullotelineitä, ilmoitetaan 7,37kg. Kisakiekkojen kanssa pyörä painaa siis alle seitsemän kiloa! Kevennystä pyörään haluavalle myös tangon, kannattimen ja kampisetin vaihtaminen ovat helppoja tapoja saada pyörän paino lähelle UCI:n 6,8kg:n painorajaa. Pyörä on siis kevyt!
Suomessa Felt AR3:n ohjesuositushinta on 3990€. Onko pyörä hintansa arvoinen?
Mielestäni AR3 sarjan monikäyttöisyys, jossa maantiepyörä muuttuu aika-ajopyöräksi istuintolpan ja satulan kääntämällä, sekä lisätangot laittamalla on jotain mitä en tiedä muiden valmistajien tarjoavan. (Huom. on mahdollista, että monillakin valmistajilla on samanlainen ratkaisu, mutta en vain ole asiasta tietoinen) Pyörä on erittäin hyvä valinta triathloniin kuin maantieajoonkin. SRAM RED -osasarja nostaa pyörän hintaa verrattuna AR4-malliin (osh 2749€) kuin myös kalliimmasta hiilikuidusta muotoiltu runko. Painoeroa tosin AR4 verrattuna on liki 800gr.
AR-sarjan Feltit edustavat aerodynaamisten maantiepyörien kärkeä. Osasarjoista riippuen pyörien hintahaitari on reilun 2000 euron ja yli 10000 euron välillä. Itse olen todella vakuuttunut omasta pyörästäni ja toivon, että pääsen tulevinakin kausina ajamaan Feltin Aero-muotoiluilla pyörillä. Oikean kokoinen, tarkasti viimeistäkin vaijeriamyöden säädetty ja voideltu AR-mallin pyörä on todellinen ilo ajaa.
![]() |
| Kun ketjustoppari löystyy mukulakivillä tarpeeksi on mahdollista saada ketju koskettamaan takajarrua. Pystyykö tähänkään jokainen pyörä? ;) |
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Kilpailu 5.4.
Kiireinen viikko piti päivitykset visusti koneen ja pään sisällä. Tavallaanhan se on ihan oikein, että kirjoitellaan blogia vähemmän kun treenataan enemmän, ja lepäiltäessä voi sitten puhua suuria itsestään netissä. Tällä viikolla kirjoitusaikaa "varasti" myös opinnäytetyön tekeminen, joka lähtee vielä tänä iltana palautukseen. Sillä saralla tosin jatkuu vielä hetken työt, koska pientä viilailua on aina edessä.
Pitkästä aikaa pääsi ajelemaan pyörällä liki 25 tunnin viikon. Tuntimääränähän tuo nyt ei mitenkään maailmoja järisytä, mutta toisaalta viikkoon mahtui yksi täysi lepopäivä, yksi lyhyempi treeni ja yksi kilpailu. Talvi tuli ajettua kotona rullilla ja trainerilla, joten määrät jäivät pienemmiksi, kuin esimerkiksi jos ohjelmassa olisi ollut 1-2 maantieleiriä. Toisaalta tämä tuntuu tänä vuonna erittäin hyvältä ratkaisulta rakentaa kuntoa maltillisen progressiivisesti.
Kilpailu ajettiin aivan Ardenneiden länsireunalla, viimeisimmillä nyppylöillä ennen pitkiä peltoaukeita Atlantille asti. Olin ajanut kilpailukaupungin läpi lenkeillä useasti, joten osasin odottaa reilun kilometrin mittaisen mäen kuulumista reitille. Se mitä en osannut odottaa kilpailuun lähtiessä oli kova sivutuuli.
Noin 250 kuskia oli viivalla aurinkoisena, mutta tuulisena lauantai-iltapäivänä. Kilpailurkierros sisälsi kaksi ylämäki ja kaksi alamäki osuutta. Tuuli osui reitille siten, että pitkässä, aiemmin mainitussa ylämäessä, puhalteli myötäinen tuuli. Loput noin yhdeksän kilometrin reitistä olikin enemmän tai vähemmän sivu- / vastatuulen armoilla kaupunkiosuutta lukuunottamatta.
Kilpailu oli alusta asti rankka ja koko päivän joutui oikeasti ajamaan. Reitille oli onnistuttu valitsemaan teitä, josta löytyi mukavasti shikaani-hidasteita, liikenteenjakomerkkejä ja väliaikaisia pysäköintikieltokylttejä. Esteet, tuuli, 250 kuskia ja mäet aiheuttivat sen, että ajaminen oli myös todella levotonta ja kolareita tuli tarpeettoman paljon läpi kilpailun.
Oma ajotaitoni ei ole sellainen, että tuntisin oloni kotoisaksi noin isossa ryhmässä. Vaikka jalka antaisi myöden niin jotenkin itse en vain jaksa sitä loputonta singahtelua ja epätoivosta ylöspäin menemistä. Kisat tulee ajeltua melko iisisti porukan puolivälin tuntumassa ja ryhmien katkeillessa nostelen itseäni etiepäin. Näin myös tässä kisassa. Kierros kierrokselta nostelin itseäni "turvaan" niiltä sijoilta, jossa porukka todennäköisesti menee katki niin, että takaata ei ajeta karannutta keulaa kiinni. Tällä tavalla ajaessahan ei tuloksia kannata odotella, mutta toisaalta eipä näillä jaloilla vielä irtiottojakaan ajella.
Kisan loppupuolella, viitisen kilometriä ennen maalia, koitin irtautua pääjoukosta ajaakseni kiinni noin 10 sekunnin päässä olevan toisen kärkiryhmän. "Irtiottoni" ei kestänyt kovin kauaa ennenkuin takaata tultiin melko kevyen oloisesti rinnalle. No, löytää sokea kanakin jyvän...
Vajaan kolmen tunnin kilpailu painoi vielä tänäänkin lenkillä sen verran, että viimeisen tunnin jätin suosiolla ajamatta. Huominen lepopäivä tulee tarpeeseen ennen ensi viikon koitoksia.
Ketju poikki,
-M
Pitkästä aikaa pääsi ajelemaan pyörällä liki 25 tunnin viikon. Tuntimääränähän tuo nyt ei mitenkään maailmoja järisytä, mutta toisaalta viikkoon mahtui yksi täysi lepopäivä, yksi lyhyempi treeni ja yksi kilpailu. Talvi tuli ajettua kotona rullilla ja trainerilla, joten määrät jäivät pienemmiksi, kuin esimerkiksi jos ohjelmassa olisi ollut 1-2 maantieleiriä. Toisaalta tämä tuntuu tänä vuonna erittäin hyvältä ratkaisulta rakentaa kuntoa maltillisen progressiivisesti.
Kilpailu ajettiin aivan Ardenneiden länsireunalla, viimeisimmillä nyppylöillä ennen pitkiä peltoaukeita Atlantille asti. Olin ajanut kilpailukaupungin läpi lenkeillä useasti, joten osasin odottaa reilun kilometrin mittaisen mäen kuulumista reitille. Se mitä en osannut odottaa kilpailuun lähtiessä oli kova sivutuuli.
Noin 250 kuskia oli viivalla aurinkoisena, mutta tuulisena lauantai-iltapäivänä. Kilpailurkierros sisälsi kaksi ylämäki ja kaksi alamäki osuutta. Tuuli osui reitille siten, että pitkässä, aiemmin mainitussa ylämäessä, puhalteli myötäinen tuuli. Loput noin yhdeksän kilometrin reitistä olikin enemmän tai vähemmän sivu- / vastatuulen armoilla kaupunkiosuutta lukuunottamatta.
Kilpailu oli alusta asti rankka ja koko päivän joutui oikeasti ajamaan. Reitille oli onnistuttu valitsemaan teitä, josta löytyi mukavasti shikaani-hidasteita, liikenteenjakomerkkejä ja väliaikaisia pysäköintikieltokylttejä. Esteet, tuuli, 250 kuskia ja mäet aiheuttivat sen, että ajaminen oli myös todella levotonta ja kolareita tuli tarpeettoman paljon läpi kilpailun.
Oma ajotaitoni ei ole sellainen, että tuntisin oloni kotoisaksi noin isossa ryhmässä. Vaikka jalka antaisi myöden niin jotenkin itse en vain jaksa sitä loputonta singahtelua ja epätoivosta ylöspäin menemistä. Kisat tulee ajeltua melko iisisti porukan puolivälin tuntumassa ja ryhmien katkeillessa nostelen itseäni etiepäin. Näin myös tässä kisassa. Kierros kierrokselta nostelin itseäni "turvaan" niiltä sijoilta, jossa porukka todennäköisesti menee katki niin, että takaata ei ajeta karannutta keulaa kiinni. Tällä tavalla ajaessahan ei tuloksia kannata odotella, mutta toisaalta eipä näillä jaloilla vielä irtiottojakaan ajella.
Kisan loppupuolella, viitisen kilometriä ennen maalia, koitin irtautua pääjoukosta ajaakseni kiinni noin 10 sekunnin päässä olevan toisen kärkiryhmän. "Irtiottoni" ei kestänyt kovin kauaa ennenkuin takaata tultiin melko kevyen oloisesti rinnalle. No, löytää sokea kanakin jyvän...
Vajaan kolmen tunnin kilpailu painoi vielä tänäänkin lenkillä sen verran, että viimeisen tunnin jätin suosiolla ajamatta. Huominen lepopäivä tulee tarpeeseen ennen ensi viikon koitoksia.
Ketju poikki,
-M
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Kilpailu 30.3
Viikon toinen startti oli vuorossa sunnuntaina. Keskiviikon jälkeen oli tullut vietettyä muutama hyvä päivä radalla ja etenkin lauantain iltaharjoitus oli lupaavan oloinen kesäratakautta silmällä pitäen.
Sunnuntain kilpailu oli oman harjoitussuunitelmani kannalta todella hyvä. Noin 220 kuskia, vajaa 120km ja sopivasti tuulta muutamaan osaan reittiä.Kilpailussa joutui laittamaan itseään ajoittan punaiselle päin, mutta ei kuitenkaan liikaa. Missään nimessä en sano kilpailun olleen helppo. Lähes kokopäivän joutui ajamaan pääjoukossakin keskivaudin ollessa 46,5kmh.
Kilpailun aikana ei tapahtunut itselleni mitään kummempia. Tasaisesti loppua kohti väsyvää ajoa, mutta kuitenkin siten, että tiesi ajavan maaliin, jos ei kolareihin tai teknisiin murheisiin törmää. Tietysti kisan aikana ehdin muutamaan otteeseen kiroamaan sen, että tehoharjoituksia ei maantiellä vielä ole takana ja omat kilometritkin ovat vielä kohtuullisen pieniä.
Tämä viikko muuttaa tilannetta onneksi hiukan. Reilu 700 kilometria olisi ajettavaa, joukossa mäkivetopäivää, kirejä, yksi oikein pitkä harjoitus ja viikonloppuna Kermesse päälle. Eli ei vielä heitetä kirvestä kaivoon, vaan päinvastoin kasvatellaan tasaisesti tuntumaa ajamiseen ja odotellaan fyysisten ominaisuuksien kehittymistä.
Ketju poikki,
-Mika
Sunnuntain kilpailu oli oman harjoitussuunitelmani kannalta todella hyvä. Noin 220 kuskia, vajaa 120km ja sopivasti tuulta muutamaan osaan reittiä.Kilpailussa joutui laittamaan itseään ajoittan punaiselle päin, mutta ei kuitenkaan liikaa. Missään nimessä en sano kilpailun olleen helppo. Lähes kokopäivän joutui ajamaan pääjoukossakin keskivaudin ollessa 46,5kmh.
Kilpailun aikana ei tapahtunut itselleni mitään kummempia. Tasaisesti loppua kohti väsyvää ajoa, mutta kuitenkin siten, että tiesi ajavan maaliin, jos ei kolareihin tai teknisiin murheisiin törmää. Tietysti kisan aikana ehdin muutamaan otteeseen kiroamaan sen, että tehoharjoituksia ei maantiellä vielä ole takana ja omat kilometritkin ovat vielä kohtuullisen pieniä.
Tämä viikko muuttaa tilannetta onneksi hiukan. Reilu 700 kilometria olisi ajettavaa, joukossa mäkivetopäivää, kirejä, yksi oikein pitkä harjoitus ja viikonloppuna Kermesse päälle. Eli ei vielä heitetä kirvestä kaivoon, vaan päinvastoin kasvatellaan tasaisesti tuntumaa ajamiseen ja odotellaan fyysisten ominaisuuksien kehittymistä.
Ketju poikki,
-Mika
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Kohti viikonloppua
Keskiviikon kisan jälkeen torstaina oli mukava ajella kolme tuntia lämpenevässä Flaanderin ilmassa. Täällä on sellainen suuri ero suomalaiseen kevääseen, että pöly ja hiekanjyvät eivät lentele talven jäljiltä. Sään ollessa keväinen ilma myös tuoksuu raikkaalle ja on täynnä uuden kesän odotusta.
Kesää odottanevat kaikki pyöräilijät jo kuumeisesti. Itselläni ensimmäinen ratakilpailukausi lähestyy uhkaavasti ja tästä johtuen pyörää ajetaan maantielenkkien ja -kisojen ohella myös sisällä. Rullia en ole vielä autosta jaksanut kantaa pois, mutta auton sentään jaksoin ajaa muutama päivä sitten nykyiselle kotiradalleni.
Roubaixin vanhalle velolle päättyy joka kevät Paris-Roubaix-ajo. Vieressä on Roubaixin uusi velodromi, joka ei kalpene yhdellekkään toiselle radalle jolla olen päässyt käymään. Pari vuotta sitten valmistunut moderni rata on hyväkuntoinen ja todella neutraalin muotoinen ajettava. Mitä mainioin treenipaikka siis.
Kahden velon välissä sijaitsee Roubaixin-pyöräjoukkueen tilatkin. Nykyään Roubaix Lille Metropole nimellä olevassa Continental-joukkueessa on ajanut vuosien saatossa todella paljon todella kovia kuljettajia. Moninkertainen rataolympiamitalisti Arnaud Tournant, Stephen Roche, Andy Schleck, Morgan Kneisky ja Jussi Veikkanen ovat nimiä, jotka ovat paikallista seuraa edustaneet.
Roubaixin velo tarjoaa mahdollisuudet yhdistää mitä loistavimmin maantiekilpailut ja rataharjoittelun. Tälle viikolle mahtuu ratatreenit tiistaille, ennen keskiviikon kilpailua ja perjantaille sekä lauantaille, ennen sunnuntain kilpailua. Vaikka sunnuntaina lienen kilpailussa kiroavan monesti ratapäiviä niin pitkällä tähtäimellä tämä systeemi toivottavasti toimii.
Ensi viikolla ohjelmassa ei olekaan ratapäiviä, paitsi jos kelit menevät oikein huonoksi. Muutaman kermeksen ohella kilometrejä tarvitsisi maantiellä saada kasaan ihan kunnolla ja taisipa jo tiistaina ohjelmassa kummitella 160km Flaanderin ajojen kierros. Onneksi tällä hetkellä Flaanderin mäkiä ei tarvitse yksin kierrellä, vaan paikalla on oikeitakin pyöräilijöitä valmistautumassa 6.4 ajettavaan Rondeen.
Ronde van Vlaander menee omasta kaupungistanikin läpi. Keskustaan on ilmeisesti tulossa myös screenia, josta kilpailun seuraaminen onnistuu kätevästi. Lienee sanomattakin selvää, että tuona sunnuntaina ajetaan vain lyhyehkö treeni, jonka jälkeen keskitytään paikalliseen korkeakulttuuriin.
Ensi viikolle lienee luvassa myös esittelyä uudesta maantiepyörästäni. Sain ajettavaksi tämän kauden ajaksi Feltin AR (Aero road) -sarjan pyörän. Paljon hyvää löytynyt uudesta pyörästä verrattuna vanhaan, mutta toisaalta vanhassa monesti vara parempi.
Ketju poikki,
-Mika
Kesää odottanevat kaikki pyöräilijät jo kuumeisesti. Itselläni ensimmäinen ratakilpailukausi lähestyy uhkaavasti ja tästä johtuen pyörää ajetaan maantielenkkien ja -kisojen ohella myös sisällä. Rullia en ole vielä autosta jaksanut kantaa pois, mutta auton sentään jaksoin ajaa muutama päivä sitten nykyiselle kotiradalleni.
Roubaixin vanhalle velolle päättyy joka kevät Paris-Roubaix-ajo. Vieressä on Roubaixin uusi velodromi, joka ei kalpene yhdellekkään toiselle radalle jolla olen päässyt käymään. Pari vuotta sitten valmistunut moderni rata on hyväkuntoinen ja todella neutraalin muotoinen ajettava. Mitä mainioin treenipaikka siis.
Kahden velon välissä sijaitsee Roubaixin-pyöräjoukkueen tilatkin. Nykyään Roubaix Lille Metropole nimellä olevassa Continental-joukkueessa on ajanut vuosien saatossa todella paljon todella kovia kuljettajia. Moninkertainen rataolympiamitalisti Arnaud Tournant, Stephen Roche, Andy Schleck, Morgan Kneisky ja Jussi Veikkanen ovat nimiä, jotka ovat paikallista seuraa edustaneet.
Roubaixin velo tarjoaa mahdollisuudet yhdistää mitä loistavimmin maantiekilpailut ja rataharjoittelun. Tälle viikolle mahtuu ratatreenit tiistaille, ennen keskiviikon kilpailua ja perjantaille sekä lauantaille, ennen sunnuntain kilpailua. Vaikka sunnuntaina lienen kilpailussa kiroavan monesti ratapäiviä niin pitkällä tähtäimellä tämä systeemi toivottavasti toimii.
Ensi viikolla ohjelmassa ei olekaan ratapäiviä, paitsi jos kelit menevät oikein huonoksi. Muutaman kermeksen ohella kilometrejä tarvitsisi maantiellä saada kasaan ihan kunnolla ja taisipa jo tiistaina ohjelmassa kummitella 160km Flaanderin ajojen kierros. Onneksi tällä hetkellä Flaanderin mäkiä ei tarvitse yksin kierrellä, vaan paikalla on oikeitakin pyöräilijöitä valmistautumassa 6.4 ajettavaan Rondeen.
Ronde van Vlaander menee omasta kaupungistanikin läpi. Keskustaan on ilmeisesti tulossa myös screenia, josta kilpailun seuraaminen onnistuu kätevästi. Lienee sanomattakin selvää, että tuona sunnuntaina ajetaan vain lyhyehkö treeni, jonka jälkeen keskitytään paikalliseen korkeakulttuuriin.
Ensi viikolle lienee luvassa myös esittelyä uudesta maantiepyörästäni. Sain ajettavaksi tämän kauden ajaksi Feltin AR (Aero road) -sarjan pyörän. Paljon hyvää löytynyt uudesta pyörästä verrattuna vanhaan, mutta toisaalta vanhassa monesti vara parempi.
Ketju poikki,
-Mika
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


