Kiitos kaudesta 2014!

GP Wien 2014

 Kausi 2014 on ollut kotvan verran jo päätöksessään. Kauteen mahtui lukuisia kilpailuja niin maantiellä kuin radalla. Oli hyviä päiviä, huonoja päiviä, hyviä hetkiä ja kaameita epäonnistumisia. Ennätykset parantuivat, ehdin ajaa rata-SM kilpailuissa, johdimme maantiemaajoukkueen kanssa Estonia Tourin joukkuekilpailua, sairastuin ennen EM-kilpailuja, en voittanut maantiekilpailuja...




Suuret kiitokset kaudesta 2014 kuuluvat vaimolleni Jannille, valmentajalleni Terrylle, treenikavereille Turussa, Roubaixin velon henkilökunnalle sekä Turun Urheiluliiton pyöräilyjaoksen taustaihmisille ja -toimijoille!

Tärkeän tuen on jo useamman vuoden ajan tarjonnut hyvät yhteistyökumppanini:

Felt -pyörät, BBB -varusteet & Tacx -harjoitusvastukset - www.huntteri.fi

Ajopyörä / Bikeshop.fi - www.bikeshop.fi

Bioracer Suomi - www.rush.fi


Powerbar Suomi - www.pyka.fi

Mainoskoho - www.mainoskoho.fi

GP Wien 2014 Elimination

Kausi 2015 alkaa vähitellen olemaan ovella. Kohta puoleen pitäisi lopettaa treenaminen ja aloittaa harjoittelu. Tulevalle vuodelle olen saanut myös uuden joukkuepaikan, joka mahdollistaa erittäin hyvän kilpailuohjelman kaudelle 2015.

Starttailen kauden 2015 blogissani joulun aikaan!

Ketju poikki,
-M

Vuosi hiipuu kohti loppuaan

"Well the music's slowly dying and I'm jumping out of my jeans..." lauloi Hanoi Rocks (Tragedy) aikanaan. Samanlaista hiipumista on ollut GP Viennasta lähtien havaittavissa myös omalla kohdallani. Harjoittelulle ei ole pahemmin uhrattu vielä ajatuksia ja ensi kausikin on aika pitkälti vielä levällään.

Kaksi ja puoliviikkoa mennyt siitä kun kausi tuli päätökseensä. Kausi oli hyvä ja vimpoista kisoista jäi hyvä fiilis päälle. Tulevan kauden alkuun on vielä nelisen kuukautta, joten ei hirveästi tarvitse harjoittelua vielä miettiä. Josko tammikuun puolivälissä tilanne olisi toinen ja pääsisi vetäisemään parin kuukauden valmistautumissetin ennen kilpailuja.

Kauden 2015 tavoitteita on onneksi jo aloitettu mietiskelemään. Ratapyöräilyn omnium tulee ensi vuonna olemaan se laji johon paukut pistetään. Paljon muutakin tulen ajamaan, mutta tavoitteet ovat ainoastaan omniumissa pärjäämisessä. Lisää ajatelmia myöhemmin....

Onneksi blogi alkaa vähitellen heräilemään kohti uutta kautta. Siihen asti kuitenkin;

Ketju poikki!

-M

 

GP Vienna, päivä 2

40km pisteajon jälkeen on aika tyhjä olo. Tyhjyyttä lisää se, että ennen pistaria oli mukavasti omniumin kokonaiskilpailussa sijalla viisi, mutta lopputuloksissa oma nimi ei näy tulostaulun ensimmäisellä sivulla, vaan vasta toisen sivun kärjessä sijalla seitsemän.

Omniumin toinen päivä alkoi kilometrin aika-ajolla. Omaa ajovuoroani ennen taululle ajettiin 1.07.2 alle meneviä aikoja muutaman kuskin toimesta ja itseni jälkeen oli vuorossa myös muutama kuski joiden tiedettiin ajavan kovaa. Oma ajo meni ihan kelvosti. Hyvä, hidas lähtö, mutta muuten hyvin paketti kasassa koko kilometrin ja loppuaika oli 1.07.0. Lopputuloksissa ainoastaan Puolan Adrian Teklinski tuli ohitseni ja sainkin kilometriltä toisen sijan. Erot olivat tosin pieniä ja sijat 2-6 taisivat olla 15 sadasosasekunnin sisällä.

Lentävällä kierroksella olinkin sitten samojen kuskien kesken käydyn sadaosakamppailun häviävä osapuoli. Kuudes sija kierrokselta ajalla 14,17 ja erot eteenpäin olivat yhtä pieniä kuin kilometrillä taaksepäin. Tätähän omnium on parhaimmillaan: lajeissa tehdään pieniä sijoituspiste-eroja kilpakumppaneihin ja vähitellen tulosluettelo muodostuu lopulliseen muotoonsa.

Ennen lopullisen muodon saamista on kuitenkin kaikilla ajettavana 40km pistejajo. 160 kierrosta eli 16 kiriä, joka tarkoittaa raskasta päätöstä omniumille. Ennen pistaria majailin tuloksissa viidennellä sijalla, mutta osasin ennakoida pientä pudotusta lopullisiin tuloksiin. Ajoin pistarin ihan kelvosti. Hatkayrityksissä mukana, muutaman vaarallisen porukan kiinniajaminen ja 5-6 kiriin osallistuminen. Kireistä irtosi pisteitä vain kahdesta tai kolmesta, jotka lihottivat pistepottiani hieman, mutta ei tarpeeksi, jotta olisin pystynyt pitämään sijoitukseni. Kaksi kuskia tuli ohitseni kun matkaa oli maaliin 5 kilometriä. Yritin kyllä toiseksi viimeiseen kiriin vielä, ja siitä suoraan irtiottoon, mutta eväät olivat aikalailla syödyt. Lopussa keskityin toivomaan, että pisteen päässä takanani majaillut puolainen ei saisi kiristä pisteitä ja saisin edes seitsemännen sijan.

Kuten tarinan alku paljastikin niin seitsemännen sijan onnistuin pitämään ja kauden päätökseksi tuli siis varsin hyvä sijoitus ja 32 arvokasta pistettä UCI:n Omnium Rankingiin ensi syksyksi.

Kauden 2014 aikana nappasin kuusi TOP-10 sijoitusta UCI-kilpailuista (+3 kertaa 11.), joka on ihan kelpo tulos. Sinänsä. UCI-kilpailupäiviä tuli radalla 23. Muutama liikaa sinänsä.

Enempää ei vanhaa kautta mietitä, tai uutta vielä valotella, vaan pistetään pakaten pyörät ja tarvikkeet laatikkoon ja lähdetään kotimatkalle.

Ketju poikki,
-M

GP Vienna, päivä 1

Lyhyesti ensimmäisen päivän tapahtumat:

Linja-ajossa vähän rauhallisempaa vauhtia mihin tottunut ja kisan keskinopeus vain 50,5kmh. Koitin omilla vedoillani nostaa vauhtia ylöspäin, mutta aina löytyi takaata niitä, jotka halusivat mieluummin ajaa rauhallisemmin. Noin kymmenen kierrosta ennen maalia alkoi loppukirivaihe. Hetken näytti jo huonolta, kun jäin pahasti pussiin kahdeksan kierrosta ennen maalia, mutta sopivien valintojen avulla hyvin kiriin ja maaliin kuudentena.
Edestä hylättiin kuitenkin kaksi ajajaa, joiden loppukiriä oli saman maan kuskit auttaneet, joten muutaman hylkäyksen ansioista ensimmäisestä lajista neljäs sija. Radalla on siis joukkueena ajaminen kiellettyä ja tästä rangaistaan sakkojen ja hylkäysten muodossa - kansainvälisissä kisoissa.

4km aika-ajossa tavoitteena oli ajaa 4.45. Valitettavasti keskellä ajoa vauhdinjakoni heilui liikaa ja putosin hieman tavoiteajastani. Lopussa vahvan viimeisen kahden kierroksen ansiosta kuitenkin voitto omasta parista ja ajalla 4.46 viides sija. Ei hyvä, mutta ei huonokaan.

Pudotusajossa hyökkäsin heti alusta kärkeen. Tavoitteena oli minimoida tappiot. Vajaan neljä minuuttia jaksoin kärjessä repiä ja pitää itseäni keulassa. Tuossa ajassa meidän tulisi olla edennyt vähintään kolme kilometriä (12 kierrosta) ja kuusi pudotusta. Jälkikäteen kuulin, että tuomarit eivät olleet saaneet pudotettua ketään ensimmäisten pudotusten aikaan ja tästä johtuen olinkin jo kolmas kuski ulkona kisasta. Huonoa tuuria hiukan, koska normaalissa tilanteessa tosiaan olisi ollut useampi pudotus jo ajettuna, mutta minkäs teet. 16. sija oli kokonaiskilpailun kannalta pieni katastrofi, mutta pudotusajo tuntuu olevan vain kompastuskiveni.

Ensimmäisen päivän jälkeen omniumissa kokonaistilanteessa kuudentena. Piste-eroja en ole katsellut, mutta hyvillä kilometrin ja lentävän kierroksen suorituksilla on mahdollista lähteä hyvistä asemista kilpailun päättävään 40km pisteajoon. Eli hyvästä sijoituksesta taistellaan!

Eilisen päivän päätin ajamalla, järjestäjän toiveesta, kilometrin aika-ajon. Hektisen illan päätteksi kilometri painui aikaan 1.07,2. Aika sinänsä on ihan hyvä, mutta kun on ainakin neljä kertaa ajanut kovempaa ei ole syytä suuremmin juhlia. Toisaalta on helvetin mukavaa, että perustaso alkaa painamaan ajat tuonne 1.07,5 alle!

Ketju poikki,
-M

GP Viennan ennakointia

Kausi lähenee loppuaan. Ja hyvä niin. Vaikka varsinaisesti väsy ei paina niin esimerkiksi blogi-aktiivisuus, tai paremminkin epäaktiivisuus, kielii siitä, että eiköhän tätä taas ole ollut tarpeeksi tähän vuoteen.

Tänään ja huomenna ajetaan monen mutkan kautta järjestetty GP Vienna. Kilpailut on siirtojen takia pudotettua CL2-luokan kilpailuiksi, joten pisteitä ei ole ihan niin paljon tarjolla rankingeihin, mitä CL1 tarjoaisi. Toisaalta sillä ei ole väliä, koska oma kunto ei välttämättä riitä ihan kaikista parhaimpiin vetoihin näissä kisoissa, mutta toisaalta näiden kilpailujen pisteet ovat voimassa vielä ensi vuoden syyskuussa, kun UCI:n Maailman Cup-ranking sulkeutuu.

Wienin rata on kolmisenkymmentä vuotta vanha. Tai sanotaan 25-30 vuotta. Oli miten oli rata on yksi heikkokuntoisimmista Euroopassa, jossa olen itse ajanut. Siinä missä Pietari oli vanhalla pinnoitteellaan liian huono suomalaisille pyöräilijöille, tai Liettua liian hidas suomalaisille kuskeille, on tämä rata ihan oikeasti hiukan huonossa hapessa. Rataa on paikkailtu useasta kohdasta ja epätasaisuus on käsissä tuntuvaa, kun ajelee ympyrää. No, jos renkaat kestää niin eipä tämä suurempia toimenpiteitä aiheuta. Profiililta rata on mukavan leppoisa, joten siinä mielessä täällä on mukava ajaa.

Varsinaisia tulostavoitteita kilpailuihin ei ole. Henkilökohtaiset aika-ajot niin kovaa kuin pystyy, pistari ja scratch niin hyvin kuin mahdollista ja pudotusajo suuria tappioita vältellen. Tiedossa ei ole kuin Itävallan kuskeja, jotka ovat mukana kilpailuissa ja se, että muut kilpailijat lienevät tulevan lähialueen maista. Ajaminen on tietysti taas vähän erilaista, kun kilpailuissa ei ole kuin mahdollisesti muutama kuski joiden kanssa on tullut tänä vuonna ajettua, mutta toisaalta henkilökohtaisissa ajoissa silläkään ei ole suurempia merkityksiä, ketkä vastassa on. Nopeasti arvioituna 4km pitäisi mennä alle 4.45, 1km alle 1,07.5 ja lentävä kierros alle 14 sekunnin, jotta hyvä sijoitus olisi mahdollinen.

Tämän kaksipäiväisen jälkeen, toivottavasti huollan pyöräni valmiiksi, ei tarvitsekaan hetkeen harjoitella. Tällä hetkellä arvio on, että harjoitukset jatkuisivat joskus tammikuun puolivälissä. Blogissa jatkunee kirjoittelu sen verran, että puran kauden tuloksia ja valoittelen tulevaa kautta jahka pöly hiukan laskeutuu. Kilpailuista kirjoitan myös lyhyen tuloskoosteen jahka ovat päättyneet.

Twitteristä löytyy tulospäivittely kilpailujen aikana!

Ketju poikki,
-M

Sataa lunta

Otsikossa tulikin sitten kerralla käsiteltyä tämän hetkisen sijainnin säätila. Onhan se kiva, että maasta tulee valkea, vähän valoisuus kasvaa ja....Siihen se sitten taisi tältä erää jäädä. No, vuodenajoista valittaminen on turhaa, mutta aina yhtä toimivaa.

Viikon kuluttua on kauden viimeisest kisat käynnissä. Kuusi päivää vielä aikaa tehdä harjoituksia, joista tosin kolmena päivänä on vain jotain varsinaista ohjelmaa. Treenit itsessään ovat kulkeneet ihan kivasti. Lyhyitä vetoja, joilla toivottavasti saa kroppaa toimimaan sen verran, että omniumit kulkee vielä kerran tällä kaudella - vai ovatko ne kulkeneet kertaakaan?

Huomenna olisi ohjelmassa tiukahko harjoitus, joka toivottavasti auttaa 1km ja 4km ajoissa. Treenin sisällöstä nyt sen enempää ala ketään tylsistyttämään, mutta sanotaan, että treenissä ei kierrosmittari näe 60rpm pykälää. Tullee olemaan jalat jäykkänä lauantaina. No, jos ennusteisiin on uskominen niin viikonloppuna voisi Turussa päästä ulos pyörittelemään jalkoja auki, joten eipä tämä nyt niin huonolta näytä.

Viimeisten kisojen jälkeen blogikin siirtynee viettämään ylimenokautta. Tai kenties kertailen kerran viikossa kulunutta kautta. Ensi vuoden kuvioihin tuli pientä mutkaa, mutta toisaalta hyvällä ajolinjalla,kun ottaa mutkan niin sieltä pääsee vauhdilla ulos!

Ketju poikki,
-M

11 päivää vol.2

Tilanteet muuttuva nopeaan. Onneksi tällä kertaa muutos on kannaltani positiivinen. Kerran peruttu, siirretty ja jälleen peruttu GP Wien järjestetään kuitenkin uusin kilpailun, kategorioin ja päivin. Olin jo tiistaina onnellisesti odottelemassa loppuviikon testejä ajettavaksi ja kautta päättyväksi, kun sähköpostissa oli Itävallan maajoukkuevalmentajan toivotus tulla ajamaan kilpaa.

Hyvin lyhyen mietiskelyn jälkeen olin valmis kilpailuihin. Parisen viikkoa aikaa valmistautua, kausi ei missään kohtaa loppunut edes kunnolla ja virtaa jäljellä, joten miksi ei. Kilpailuihin nyt tuskin pääsen ihan kauden parhaassa iskussa, mutta ajetaan se mitä pystytään ja päätetään kausi hyvään kaksipäiväiseen.

Viime keskiviikkona ehdin ajamaan myös kuntotestien ensimmäisen osan, jossa ohjelmassa oli porrastesti. Eipä ollut watit kovinkaan kummoisia, mutta onneksi kuitenkin parempia kuin aiemmin. Toisaalta testit on testejä, treenit treenejä ja kisat kisoja. Hauskaa oli kyllä testissä ja viimeisen 3½ minuuttia sydän hakkasi tasaista 200 lyöntiä minuuttiin. Sinänsä sillä nyt mitään väliä, että paljoako tuo lyö, mutta eipähän ole iän myötä maksimit laskeneet ja kivahan tuo on, että pienen, lievän kauden loppupuolella olleen alipalautumisvaiheen jälkeen kroppa on taas hereillä.

Nyt on katse siis yhdentoista päivän päässä olevissa kilpailuissa. Lyhyitä treenejä jalkoihin, vähän ajoasentoon totuttelua ja sitten kohti kauden kilpailupäiviä 22 ja 23 kohti. Marraskuun puolivälistä alkaakin sitten parin kuukauden ylimenojakso ennen uuden kauden harjoittelun alkua.

11 päivän kuluttua alkaa kilpailut!

Ketju poikki,
-M