Lyhyt päivitys vodkanhuuruisesta varastohuoneestamme. Tila jaossa Kazakstanin kanssa ja heillä kunnon old school huoltaja pakkaamassa: tupakkatauko vartin välein ja termarillinen votkaa messissä.
Kisasta jäi tyhjä arpa käteen. Onnistuin avamaan paremmalla kierroksella kuin aiemmin, mutta ajo ei vain rentoutunut tarpeeksi tokalla kierroksella. Siitä se sitten räjähti aikaan 1.05.466.
Tuo aika on ehdottomasti se taso, jolla tällä hetkellä ajan. Sitä on turha jossitella tai voivotella. Treenit sujuivat hyvin, vaikkakin kisa-aamuna huomasin jo radalla verratessa, että inan verran puuttuu.
Kaksi mahtavaa vuotta MM-radalla takana ja voin sanoa (lähes) varmaksi jo, että kolmatta ei tule. Resurssit eivät enään riitä jatkamaan. Täytyy myös hyväksyä se mahdollisuus, että omat rajani ovat tulleet vastaan! Etenkin kilsalla harjoittelun painotuksen muutos kohti nopeus- ja nopeuskestävyyssuuntaa viime loppu keväästä ei ollut oikea ratkaisu. Yritys oli kyllä oikea - kannatti kokeilla!
Ensi viikon aikana selvitän jatkon. Ainoa mielenkiinto on tällä hetkellä siinä, että jos ajaisi kerran verran takaa-ajoa ja scratchia syksyn EM-kisoissa. 6kk aikaa, 5kg painosta veke ja homma voisi toimia. Tästä tarkemmin viikolla...
Nyt aika pakata ratapyörä veke, lähteä huomenna maantielenkille ennen matkaa kotiin.
Parempaa analyysia kisasta saatta tulla. Tai olla tulematta.
Ketju poikki,
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti