Huomenna alkaisi kauden kolmas ratakisa. Ensimmäiset kaksi tuli ajettua sairaana maaliskuussa, joten nyt on tavoitteena tietysti ajaa kovempaa kuin maaliskuussa. Helpompi tietysti piirrellä paperille loppuaikoja kuin toteuttaa käytännössä.
Kaksipäiväisissä kilpailuissa on ohjelmassani omnium ja kilometrin aika-ajo.Omniumin taso tulee olemaan, tuttuun tapaan, kova. Tänä vuonna Euroopassa on vähemmän CL1-tason omniumeja kuin viime vuonna, joten vähemmissä kisoissa on enemmän taistelua pisteistä. Liettuan omniumista ei pahemmin ole muistikuvia. Ajelin osan lähdöistä vain läpi, pistarissa sain sykittyä hiukan, mutta sairastelun takia tuolta ei pahemmin pisteitä ollut tulijaisina. Täällä pitäisi pystyä tasapainoiseen ajoon, joka voi tuoda hyvät asemat ennen omniumin päätöslajia, pisteajoa.
Omniumin kellolla mitattavista lajeista on ensimmäisenä päivänä ohjelmassa 4km aika-ajo. Tänään ajelin treeneissä kaksi lentävää kahden kilometrin vetoa, joista ryhmälähtötangolla päädyin 2.20 loppuaikaan ja aika-ajotangolla 2.16-2.17 ajoille. Eli jaloissa on ihan hyvää vauhtia, mutta kokonaisuuden yhdistäminen ei ole koskaan helppoa. Tavoiteaika on huomiselle 4.40 tuntumaan. Naureskellaan sitten porukalla, jos epäonnistuu! Ja mitä enemmän sitä hauskempaa ;)
Kilometrin aika-ajo tulee vastaan kahdesti. Ensin omana lajinaan tiistaina ja keskiviikkona osana omniumia. Kilometri ei hioutunut ihan siihen kuosiin, johon sitä tavoiteltiin näihin kisoihin. Ajo on aavistuksen epätasapainoista, ja etenkin se, että ei ole päässyt ajamaan hetkeen 250m radalla, näkyy suorittamisessa ensimmäisellä kierroksella. Kilsat lienevät välillä 1.06.5-1.07.5.
Lentävän kierroksen ajoin viimeksi 14,0 ,joten tavoite on tietysti rikkoa tuo aika. Radan muoto on Minskissä sellainen, että alkuvauhti lentävälle kierrokselle ei ole yhtä kova kuin Pietarissa, joten aavistuksen enemmän joutuu tekemään alussa töitä. Jos ajo pysyy ehkänä loppuun asti pitäisi 14 sekunnin alitus olla kuitenkin mahdollinen. Ja tietysti hyvät omnium pisteet vaativat myös sitä, että kaikissa ajoissa pääsee vähintään yllä asetettuihin tavoitteisiin.
Hyvät pari päivää tulossa. Radalla ei ole langatonta verkkoa, joten twitter päivittyy hotellilta ja kisapäivien jälkeen blogikin lyhyesti.
Ketju poikki,
-M
maanantai 18. toukokuuta 2015
sunnuntai 17. toukokuuta 2015
Viisumeita...
Tässä onkin varsin mielenkiintoinen viikko takanapäin. Leiri Ruotisssa päättyi mukavasti ja leirille asetetut tavoitteet täyttyivät melko hyvin. Vähän ajamisessa on edelleen sellaista irrallisuutta, eli kokonaisten hyvien suoritusten tekeminen jää kisoihin. Viimeinen treeniviikko ennen Minskin GP:ta ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, koska Turussa sattui satelemaan läpi viikon, joten muutama ratatreeni jäi välistä.
Treenejä enemmän mielenkiintoa ovat tarjonneet viisumikuviot Venäjän ja Valko-Venäjän kisojen suhteen. Lompakkoa on saanut avata viimeisen viikon aikana kohtuullisen useaan kertaan vain saadakseen viisumit kuntoon. Olisihan sitä tietysti voinut jättää kisat välistäkin, tai oikeastaan ei olisi...
Tämä olkoon kronologinen kertomus siitä miten välillä voi olla haastavaa:
- Noin kolmisen viikkoa sitten sain kutsun Valko-Venäjän kisoihin. Kutsun yhteydessa oli myös viisumikutsu. Homma hoitui hienosti, kun laittoi tarvittavat paperit palautuskuoren kera Valko-Venäjän lähetystöön Helsinkiin. Neljässä päivässä oli hakemukset käsitelty ja posti toi passin viisumeineen kotiin.
- Tässä välissä olin lähtenyt rataleirille Ruotsiin, joten päästäkseni Valko-Venäjää seuraavaan GP Moskovaan piti passin päätyä viisumihakemuksineen Venäjän viisumikeskukseen, jossa pikakäsittelyllä saisin myös Moskovan viisumin valmiiksi.
- Tiistaina 12.5 hain passin, jossa oli Valko-Venäjän ja Venäjän viisumit. Homma hoitui hienosti, joten ei muuta kuin kisoihin.
- Keskiviikkona 13.5 tuli pienenä yllätyksenä vastaan tieto, että matkustettaessa Valko-Venäjälle Venäjän kautta tulee olla voimassa oleva Venäjän viisumi johtuen edellä mainittujen maiden yhteisestä tulliliitosta. Muutenhan lentokentillä saa vaihtaa ilman viisumia, koska kentältä ei tule poistuttua.
- Torstaina 14.5 oli onneksi Venäjän viisumikeskuksen työpäivä, vaikka muu Suomi viettikin Helatorstaita. Pikakäsittelyllä olisi ehkä mahdollista saada transit-viisumi, jolla saa Venäjältä matkustaa Valko-Venäjälle. Hyvä. Paitsi, että...Tiistaina 12.5 myönnetty Venäjän viisumi GP Moskovaa varten pitäisi mitätöidä, koska ei ole mahdollista, että on kaksi viisumia passissa.
- Perjantaina 15.5 saan passit viisumeineen Venäjän viisumikeskuksesta melkoisen paljon köyhtyneenä. No, toisaalta pääsen ainakin ajamaan GP Minskin.
- Perjantaina 22.5 elämme jälleen mielenkiintoisia hetkiä, kun aamulla vien viisumihakemukseni Venäjän viisumikeskukseen Venäjän Pyöräilyliiton kutsun kera ja toivon, että saan kyseisen päivän aikana viisumin passiini, jotta pääsen maanantaina 26.5 lähtemään kohti Moskovaa. Viisumikeskuksen henkilökunta kyllä varmisteli Helatorstaina konsulilta, että hyvän kutsuni ansiosta homma voisi onnistua tuossa perjantaina. "Kyllähän urheilemaan pitää päästä" oli toteamus, joka välitettiin eteenpäin.
Mitä tästä kaikesta tuli opittua? Ei välttämättä mitään, mutta ehkä osaan seuraaville suomalaisille, jotka menevät Minskiin Moskovan kautta, kertoa miten toimia. Pelkästään en myöskään edellä kuvailtua episodia pistä oman tyhmyyteni piikkiin, koska edes tunnettu turkulainen Venäjän ja Valko-Venäjän matkojen järjestäjä ei asiasta tiennyt, kun heitä konsultoin. Jopa viisumikeskuksen henkilökunta oli asiasta aavistuksen epävarma. No, rahallahan viisumeista selviää ja tämä Moskova-Minsk -kisakuvio kustantaa viisumeiden muodossa reilut viitisensataa euroa. Sillä rahalla heittäisi jo yhden kisareissun - onneksi tässä pääsee kahteen...vai miten se nyt menikään...
Itse kisoissa, kummissakaan, ei ole mitään vikaa. Minskissa homma toimii niin hienosti kuin voi vain kisoissa toimia. Kisaorganisaatio on ollut viikolla sähköpostiyhteydessä joukkueenjohtoon useampaan otteeseen ja varmistellut asioita liittyen matkanjärjestelyihin, hotelleihin, aikatauluihin...Saavuttaessa Minskiin oli kentällä vastassa järjestäjän lähettämä auto, joka vei, kaupunkikierroksen jälkeen, suoraan velolle. Velolta koppi haltuun, vakuuttelut kuskille, että löydän 500m päässä olevan hotellin ja pyörää kasailemaan.
Kilpailuorganisaatio lähetti viisi päivää ennen kilpailuja sähköpostiin viimeistellyn kilpailuohjelman ja ensimmäisen virallisen kilpailupostin, jossa oli mm. esiteltynä kilpailujen tuomaristo. (Päätuomarina venäläinen naistuomari, joka tykkää kyykyttää/piikitellä "köyhiä-suomalaisia", jonka kanssa ei aina ole helppo toimia.)
Kisojen järjestelyt ovat huippuluokkaa, joka tietysti helpottaa aina kaikkea tekemistä. Hyvänä vastakohtana on esimerkiksi kesäkuun alussa järjestettävä Helsinki GP, jonka aikataulut ja ohjelmat ovat täysi mysteeri, kuin myös että osallistuuko maajoukkue sinne vai ei. Se Helsinki GP:sta on tiedossa, että suomalaisten kuskien pitäisi maksaa osallistumisestaan sinne. No, tulisipahan maksettua UCI-kisaan osallistumisesta, joka kaikenlisäksi vielä kotimaassa. Mutta ehkä tästä vielä infoa tulee, jos on tullakseen. Tietysti on hölmöä, että itsekin olen saanut pyynnön kutsua ulkomailta tuttuja maita kisoihin, mutta millä ihmeellä ketään kutsut, jos ei ole tietoa jakaa...
Kohta on aika siirtyä velon puolelle päivän treeneihin. Tiistaina alkaa kisat ja niistä lisää spekulaatiota huomenissa.
Ketju poikki,
-M
Treenejä enemmän mielenkiintoa ovat tarjonneet viisumikuviot Venäjän ja Valko-Venäjän kisojen suhteen. Lompakkoa on saanut avata viimeisen viikon aikana kohtuullisen useaan kertaan vain saadakseen viisumit kuntoon. Olisihan sitä tietysti voinut jättää kisat välistäkin, tai oikeastaan ei olisi...
Tämä olkoon kronologinen kertomus siitä miten välillä voi olla haastavaa:
- Noin kolmisen viikkoa sitten sain kutsun Valko-Venäjän kisoihin. Kutsun yhteydessa oli myös viisumikutsu. Homma hoitui hienosti, kun laittoi tarvittavat paperit palautuskuoren kera Valko-Venäjän lähetystöön Helsinkiin. Neljässä päivässä oli hakemukset käsitelty ja posti toi passin viisumeineen kotiin.
- Tässä välissä olin lähtenyt rataleirille Ruotsiin, joten päästäkseni Valko-Venäjää seuraavaan GP Moskovaan piti passin päätyä viisumihakemuksineen Venäjän viisumikeskukseen, jossa pikakäsittelyllä saisin myös Moskovan viisumin valmiiksi.
- Tiistaina 12.5 hain passin, jossa oli Valko-Venäjän ja Venäjän viisumit. Homma hoitui hienosti, joten ei muuta kuin kisoihin.
- Keskiviikkona 13.5 tuli pienenä yllätyksenä vastaan tieto, että matkustettaessa Valko-Venäjälle Venäjän kautta tulee olla voimassa oleva Venäjän viisumi johtuen edellä mainittujen maiden yhteisestä tulliliitosta. Muutenhan lentokentillä saa vaihtaa ilman viisumia, koska kentältä ei tule poistuttua.
- Torstaina 14.5 oli onneksi Venäjän viisumikeskuksen työpäivä, vaikka muu Suomi viettikin Helatorstaita. Pikakäsittelyllä olisi ehkä mahdollista saada transit-viisumi, jolla saa Venäjältä matkustaa Valko-Venäjälle. Hyvä. Paitsi, että...Tiistaina 12.5 myönnetty Venäjän viisumi GP Moskovaa varten pitäisi mitätöidä, koska ei ole mahdollista, että on kaksi viisumia passissa.
- Perjantaina 15.5 saan passit viisumeineen Venäjän viisumikeskuksesta melkoisen paljon köyhtyneenä. No, toisaalta pääsen ainakin ajamaan GP Minskin.
- Perjantaina 22.5 elämme jälleen mielenkiintoisia hetkiä, kun aamulla vien viisumihakemukseni Venäjän viisumikeskukseen Venäjän Pyöräilyliiton kutsun kera ja toivon, että saan kyseisen päivän aikana viisumin passiini, jotta pääsen maanantaina 26.5 lähtemään kohti Moskovaa. Viisumikeskuksen henkilökunta kyllä varmisteli Helatorstaina konsulilta, että hyvän kutsuni ansiosta homma voisi onnistua tuossa perjantaina. "Kyllähän urheilemaan pitää päästä" oli toteamus, joka välitettiin eteenpäin.
Mitä tästä kaikesta tuli opittua? Ei välttämättä mitään, mutta ehkä osaan seuraaville suomalaisille, jotka menevät Minskiin Moskovan kautta, kertoa miten toimia. Pelkästään en myöskään edellä kuvailtua episodia pistä oman tyhmyyteni piikkiin, koska edes tunnettu turkulainen Venäjän ja Valko-Venäjän matkojen järjestäjä ei asiasta tiennyt, kun heitä konsultoin. Jopa viisumikeskuksen henkilökunta oli asiasta aavistuksen epävarma. No, rahallahan viisumeista selviää ja tämä Moskova-Minsk -kisakuvio kustantaa viisumeiden muodossa reilut viitisensataa euroa. Sillä rahalla heittäisi jo yhden kisareissun - onneksi tässä pääsee kahteen...vai miten se nyt menikään...
Itse kisoissa, kummissakaan, ei ole mitään vikaa. Minskissa homma toimii niin hienosti kuin voi vain kisoissa toimia. Kisaorganisaatio on ollut viikolla sähköpostiyhteydessä joukkueenjohtoon useampaan otteeseen ja varmistellut asioita liittyen matkanjärjestelyihin, hotelleihin, aikatauluihin...Saavuttaessa Minskiin oli kentällä vastassa järjestäjän lähettämä auto, joka vei, kaupunkikierroksen jälkeen, suoraan velolle. Velolta koppi haltuun, vakuuttelut kuskille, että löydän 500m päässä olevan hotellin ja pyörää kasailemaan.
Kilpailuorganisaatio lähetti viisi päivää ennen kilpailuja sähköpostiin viimeistellyn kilpailuohjelman ja ensimmäisen virallisen kilpailupostin, jossa oli mm. esiteltynä kilpailujen tuomaristo. (Päätuomarina venäläinen naistuomari, joka tykkää kyykyttää/piikitellä "köyhiä-suomalaisia", jonka kanssa ei aina ole helppo toimia.)
Kisojen järjestelyt ovat huippuluokkaa, joka tietysti helpottaa aina kaikkea tekemistä. Hyvänä vastakohtana on esimerkiksi kesäkuun alussa järjestettävä Helsinki GP, jonka aikataulut ja ohjelmat ovat täysi mysteeri, kuin myös että osallistuuko maajoukkue sinne vai ei. Se Helsinki GP:sta on tiedossa, että suomalaisten kuskien pitäisi maksaa osallistumisestaan sinne. No, tulisipahan maksettua UCI-kisaan osallistumisesta, joka kaikenlisäksi vielä kotimaassa. Mutta ehkä tästä vielä infoa tulee, jos on tullakseen. Tietysti on hölmöä, että itsekin olen saanut pyynnön kutsua ulkomailta tuttuja maita kisoihin, mutta millä ihmeellä ketään kutsut, jos ei ole tietoa jakaa...
Kohta on aika siirtyä velon puolelle päivän treeneihin. Tiistaina alkaa kisat ja niistä lisää spekulaatiota huomenissa.
Ketju poikki,
-M
perjantai 8. toukokuuta 2015
Leiri etenee...kunnes loppuu
Viimeinen treenipäivä on aluillaan tällä rataleirillä. Hyvä näin sillä väsymys alkaa painamaan jo kovasti. Maanantaista keskiviikkoon sain kasaan neljä hyvää rataharjoitusta, joihin kertyi yhteensä 28 suoritetta radalla. Aavistuksen irrallisia palasia ajamisessa edelleen, mutta ehkä se tästä kääntyy vielä hyvään suuntaan.
Ruotsin rata on aavistuksen, tai oikeastaan ison aavistuksen, verran huono. Radan pituus on 190 metriä mikä tarkoittaa, että kurvit ovat todella jyrkät. Kaarteiden jyrkkyys ei sinällään ole ajaessa ongelma paitsi, kun pitäisi ajaa takaa-ajoharjoituksia. Vauhtien noustessa viidenkympin hujakoille alkaa ajaminen olemaan todella epätasaista johtuen siitä, että kurvista poistuttaessa vauhti tuppaa nousemaan joka kerta aavistuksen. Tämän lisäksi radan epätasainen pinta, jyrkässä kurvissa, altistaa aavistuksen enemmän paineen tunteelle lantion alueella, joka tarkoittaa sitä, että takaa-ajovedot ovat väärällä tavalla kivuliaita.
Takaa-ajon kanssa tullaan tekemään vielä ensi viikolla töitä, joten sinänsä suurta huolta ei ole havaittavissa. Tuskin Minskissa tulee, vajaan parin viikon kuluttua, mitään kovinkaan räjäyttävää takaa-ajoaikaa, mutta sanotaan, että melko hyvällä tasolla ollaan. Kilometrin aika-ajossa on jo olemassa hyviä palasia, jotka myös lupailevat kilsalle ihan hyvää. Kilometriä on harjoiteltu viimeisen kuukauden aikana suhteellisen suurella välityksellä, joten kilpailuissa toivottavasti pienempi välitys liikkuu mukavasti harjoittelun ansiosta.
Minsk on sinänsä mukava paikka mennä ajamaan, että rata on hyvässä kunnossa ja muodoltaan helppo. Kisoihin on myös tulossa erittäin hyvä tasoinen kattaus kuskeja kaikista Itä-Euroopan ratamaista, joten mukava mennä kisaamaan. Vielä on onneksi kymmenkunta päivää aikaa treenata ja hioa yksityiskohtia kuntoon.
Nyt olisi aika kasata kamat ja lähteä kohti veloa. Isoja välityksiä sisään ja aika-ajotangot paikallensa!
Ketju poikki,
-M
Ruotsin rata on aavistuksen, tai oikeastaan ison aavistuksen, verran huono. Radan pituus on 190 metriä mikä tarkoittaa, että kurvit ovat todella jyrkät. Kaarteiden jyrkkyys ei sinällään ole ajaessa ongelma paitsi, kun pitäisi ajaa takaa-ajoharjoituksia. Vauhtien noustessa viidenkympin hujakoille alkaa ajaminen olemaan todella epätasaista johtuen siitä, että kurvista poistuttaessa vauhti tuppaa nousemaan joka kerta aavistuksen. Tämän lisäksi radan epätasainen pinta, jyrkässä kurvissa, altistaa aavistuksen enemmän paineen tunteelle lantion alueella, joka tarkoittaa sitä, että takaa-ajovedot ovat väärällä tavalla kivuliaita.
Takaa-ajon kanssa tullaan tekemään vielä ensi viikolla töitä, joten sinänsä suurta huolta ei ole havaittavissa. Tuskin Minskissa tulee, vajaan parin viikon kuluttua, mitään kovinkaan räjäyttävää takaa-ajoaikaa, mutta sanotaan, että melko hyvällä tasolla ollaan. Kilometrin aika-ajossa on jo olemassa hyviä palasia, jotka myös lupailevat kilsalle ihan hyvää. Kilometriä on harjoiteltu viimeisen kuukauden aikana suhteellisen suurella välityksellä, joten kilpailuissa toivottavasti pienempi välitys liikkuu mukavasti harjoittelun ansiosta.
Minsk on sinänsä mukava paikka mennä ajamaan, että rata on hyvässä kunnossa ja muodoltaan helppo. Kisoihin on myös tulossa erittäin hyvä tasoinen kattaus kuskeja kaikista Itä-Euroopan ratamaista, joten mukava mennä kisaamaan. Vielä on onneksi kymmenkunta päivää aikaa treenata ja hioa yksityiskohtia kuntoon.
Nyt olisi aika kasata kamat ja lähteä kohti veloa. Isoja välityksiä sisään ja aika-ajotangot paikallensa!
Ketju poikki,
-M
tiistai 5. toukokuuta 2015
Rataleiriä
Monesta taustatekijästä johtuen en päässyt rataleirille Liettuaan, koska passini on Valko-Venäjän konsulaatissa. Vika ei ole valkovenäläisissä, vaan siinä, että yritin noudattaa Suomen Pyöräilyunionin nykykäytäntöä, joka kieltää minua ilmoittamasta itseäni kilpailuihin ilman Unionin elinten hyväksyntää. Ja koska perinteisiin ei kuulu, että mitään asioita hoidettaisiin ajoissa kuntoon olen tilanteessa, jossa en myöskään pääse Valko-Venäjän GP:n jälkeen ohjelmassa olevaan Moskovan GP:hen. Ja leiri vaihtui kunnon sisäradalta Ruotsin 190 metriseen kirnuun.
Oppiahan tästä taas saatiin. Ja oppi on se, että jatkossa ilmoitan itseni kilpailuihin, kuten tähänkin asti ja informoin Unionin tuloksien muodossa myöhemmin. Sain myös nootin, että jos ilmoitan itse itseni kisoihin en saa edustaa kilpailuissa maajoukkuetta. Täytyy jopa vähän ihmetellä, että milloin olen edustanut UCI-kilpailuissa radalla maajoukkuetta. Niin kauan kuin kelta-musta turkulaisseura tukee kilpailutoimintaani, ja Unioni ei, edustan aina Turun Urheiluliittoa. Se, että ajan sini-valkoisissa haalareissa kisoja tarkoittaa vain aja ainoastaan sitä, että Turun Urheiluliiton ratajoukkueen kansainväliset värit ovat nuo. Ja tämä tästä.
Kisaohjelma siis nyt näyttää muuttuvan aavistuksen.Pieni muutos ei vielä kokonaisuutta kaada ja yritän saada kesäkuun alkuun korvaavaa ratakilpailua. Kauden toinen ratajakso, ja sen alku, konkretisoituu tällä viikolla rataleirillä. Ohjelmassa on startteja, takaa-ajoa, aika-ajoa, lentäviä vetoja, vauhdin hakemista ja paljon rullilla ajamista. Ihan jees viikko siis tiedossa. Täällä pitäisi nyt saada siirrettyä ihan mukavasti kehittynyt maantiekunto ratakilpailuvauhdeiksi.
Minskin kilpailut ovat tasan kahden viikon kuluttua. Omniumia, pistaria, scratchia ja kilsaa tiedossa. Kilsan palaset tuntuvat hyviltä - kokonaisuudesta vielä vaikea sanoa. Takaa-ajo on aavistuksen vaiheessa vielä, mutta tänäänkin sitä on tarkoitus hioa. Kovasti pähkäilen takaa-ajo välitysten kanssa. Periaatteessa pitäisi koittaa jo mennä isommilla, mutta saa nyt nähdä. Lentävä kierros on vähän taantunut maantieajamisen myötä. Siitä puuttuu viimeinen rentous tällä hetkellä.
Koitan kehitellä muutaman kuvan leiritunnelmista blogin jatkoksi. Twitteristä löytyy myös aktiivista päivitystä, vaikka blogi välillä vähän pölyttyykin.
Ketju poikki!
-M
Oppiahan tästä taas saatiin. Ja oppi on se, että jatkossa ilmoitan itseni kilpailuihin, kuten tähänkin asti ja informoin Unionin tuloksien muodossa myöhemmin. Sain myös nootin, että jos ilmoitan itse itseni kisoihin en saa edustaa kilpailuissa maajoukkuetta. Täytyy jopa vähän ihmetellä, että milloin olen edustanut UCI-kilpailuissa radalla maajoukkuetta. Niin kauan kuin kelta-musta turkulaisseura tukee kilpailutoimintaani, ja Unioni ei, edustan aina Turun Urheiluliittoa. Se, että ajan sini-valkoisissa haalareissa kisoja tarkoittaa vain aja ainoastaan sitä, että Turun Urheiluliiton ratajoukkueen kansainväliset värit ovat nuo. Ja tämä tästä.
Kisaohjelma siis nyt näyttää muuttuvan aavistuksen.Pieni muutos ei vielä kokonaisuutta kaada ja yritän saada kesäkuun alkuun korvaavaa ratakilpailua. Kauden toinen ratajakso, ja sen alku, konkretisoituu tällä viikolla rataleirillä. Ohjelmassa on startteja, takaa-ajoa, aika-ajoa, lentäviä vetoja, vauhdin hakemista ja paljon rullilla ajamista. Ihan jees viikko siis tiedossa. Täällä pitäisi nyt saada siirrettyä ihan mukavasti kehittynyt maantiekunto ratakilpailuvauhdeiksi.
Minskin kilpailut ovat tasan kahden viikon kuluttua. Omniumia, pistaria, scratchia ja kilsaa tiedossa. Kilsan palaset tuntuvat hyviltä - kokonaisuudesta vielä vaikea sanoa. Takaa-ajo on aavistuksen vaiheessa vielä, mutta tänäänkin sitä on tarkoitus hioa. Kovasti pähkäilen takaa-ajo välitysten kanssa. Periaatteessa pitäisi koittaa jo mennä isommilla, mutta saa nyt nähdä. Lentävä kierros on vähän taantunut maantieajamisen myötä. Siitä puuttuu viimeinen rentous tällä hetkellä.
Koitan kehitellä muutaman kuvan leiritunnelmista blogin jatkoksi. Twitteristä löytyy myös aktiivista päivitystä, vaikka blogi välillä vähän pölyttyykin.
Ketju poikki!
-M
tiistai 28. huhtikuuta 2015
Turun kisaviikonloppu
Blogin kirjoittaminen on tällä hetkellä vähän kuin tämän vuotinen kevät. Yritystä on, mutta valmista ei tule. Monta juttua odottaa julkaisuaan; on maastopyörätestiä, tehomittaritestiä, olikohan jonkun cyclocrossarinkin testit ajeltuna. Näyttää siltä, että jälleen yksi kupla on puhkeamassa. Ehkäpä kevään kupla puhkeaa ensiksi ja blogi jatkaa kesän kynnyksellä vahvempana kuin koskaan.
Oli miten oli niin viikonloppuna nyt ainakin oli. Meinaan kilpailuja Turussa. Aikaisempina vuosina Turun kilpailuviikonloppu on ollut aavistuksen streessava ja raskas. Kotikisat, joissa paljon tuttuja katsomassa ovat olleet aina se paikka, jossa on pitänyt yrittää ajaa hyvin. Viimeisinä parina vuotena ei ole enää oikein jaksanut liiemmin innostua stressaamaan näistäkään kilpailuista. Omasta maantieajamisesta vain tuntuu puuttuvan se pieni tunne, joka radalla tulee. Omnium-viikonloppu on paljon kuluttavampi henkisesti kuin parin maantiekilpailun ajaminen kotimaisemissa.
Lähdimme ajamaan viikonloppua useamman tavoitteen kautta pienellä, mutta vahvalla Urheiluliiton joukkueella. Tavoitteena oli lauantaina voittaa U19-sarja, saada TOP-5 sijoitus lauantain kilpailusta Yleisessä-sarjassa, voittaa sunnuntaina ja saada kahdelle ajajalle hyvät sijoitukset yhteiskilpailussa, joka oli samalla maantie-cupin avaus.
Omaksi roolikseni jäi ajella lauantaina tunti ja koittaa sunnuntaina ajaa mahdollisimman hyvin. No, lauantaina ajoin tunnin ja vedin kaksi vetoa Hirvensalon mäkeen, joilla toivoimme saavamme kärkeen pientä liikehdintää. Sunnuntaina ajoin kohtuullisesti, mutta viimeisellä kierroksella TS-kortteliajoissa takasuoralla kärkikuskien välillä tuli pientä rakoilua ja en päässyt Tuomiokirkkosillalle siltä paikalta, johon olisin tahtonut. Kilpailun voittoon ajaneen venäläiskuskin kiri oli kyllä hyvä, joten paha sanoa olisiko tuossa ollut mitään tehtävissä vaikka olisi tullut miltä sijalta viimeiselle kierrokselle.
Vaikka TS-ajoista ei jäänyt käteen muuta kuin neljäs sija niin saimme viikonloppuna kuitenkin Hirvensalossa U19-sarjan voiton, Yleisessä-sarjassa 8.sijan ja yhteiskilpailussa sijat 8. ja 11. jotka takaavat pojillemme muutaman Cup-pisteen heti kauden avauksesta. Hauskaa oli ajella tutuilla reitellä ja ajaminenkin tuntui erittäin hyvältä ja helpolta. Ihan mukava lopetus maantiekaudelle.
Tästä kun tämä viesti on julkaistu on aika lastata autoon ratapyörä ja suunnistaa Kupittaan velolle. Välitykseksi sijoittelen pyörään 52x13 ja alan vetelemään vetoja. Melkoisen hapokasta treeniä tiedossa ja ei ainakaan kevein aloitus ratajaksolle. Ensimäiset kilpailut ovat Minskissa ajettava UCI GP 19-20.5. Sieltä matka jatkuu mutkien kautta, toivottavasti, Moskovaan, jossa seitsemän päivää myöhemmin seuraava GP-kilpailu. Kesäkuun puolivälissä on vielä viimeinen GP-setti, jonka jälkeen onkin tiedossa juhannusloma. Tämä loma on tosin pahasti juuri ennen maantie SM-kilpailuja, joten lienen siellä auttelemassa muita kuskejamme, koska pelkillä 200m vedoille ei ajeta 200km kilpailua.
Ketju poikki,
-M
Oli miten oli niin viikonloppuna nyt ainakin oli. Meinaan kilpailuja Turussa. Aikaisempina vuosina Turun kilpailuviikonloppu on ollut aavistuksen streessava ja raskas. Kotikisat, joissa paljon tuttuja katsomassa ovat olleet aina se paikka, jossa on pitänyt yrittää ajaa hyvin. Viimeisinä parina vuotena ei ole enää oikein jaksanut liiemmin innostua stressaamaan näistäkään kilpailuista. Omasta maantieajamisesta vain tuntuu puuttuvan se pieni tunne, joka radalla tulee. Omnium-viikonloppu on paljon kuluttavampi henkisesti kuin parin maantiekilpailun ajaminen kotimaisemissa.
Lähdimme ajamaan viikonloppua useamman tavoitteen kautta pienellä, mutta vahvalla Urheiluliiton joukkueella. Tavoitteena oli lauantaina voittaa U19-sarja, saada TOP-5 sijoitus lauantain kilpailusta Yleisessä-sarjassa, voittaa sunnuntaina ja saada kahdelle ajajalle hyvät sijoitukset yhteiskilpailussa, joka oli samalla maantie-cupin avaus.
Omaksi roolikseni jäi ajella lauantaina tunti ja koittaa sunnuntaina ajaa mahdollisimman hyvin. No, lauantaina ajoin tunnin ja vedin kaksi vetoa Hirvensalon mäkeen, joilla toivoimme saavamme kärkeen pientä liikehdintää. Sunnuntaina ajoin kohtuullisesti, mutta viimeisellä kierroksella TS-kortteliajoissa takasuoralla kärkikuskien välillä tuli pientä rakoilua ja en päässyt Tuomiokirkkosillalle siltä paikalta, johon olisin tahtonut. Kilpailun voittoon ajaneen venäläiskuskin kiri oli kyllä hyvä, joten paha sanoa olisiko tuossa ollut mitään tehtävissä vaikka olisi tullut miltä sijalta viimeiselle kierrokselle.
Vaikka TS-ajoista ei jäänyt käteen muuta kuin neljäs sija niin saimme viikonloppuna kuitenkin Hirvensalossa U19-sarjan voiton, Yleisessä-sarjassa 8.sijan ja yhteiskilpailussa sijat 8. ja 11. jotka takaavat pojillemme muutaman Cup-pisteen heti kauden avauksesta. Hauskaa oli ajella tutuilla reitellä ja ajaminenkin tuntui erittäin hyvältä ja helpolta. Ihan mukava lopetus maantiekaudelle.
Tästä kun tämä viesti on julkaistu on aika lastata autoon ratapyörä ja suunnistaa Kupittaan velolle. Välitykseksi sijoittelen pyörään 52x13 ja alan vetelemään vetoja. Melkoisen hapokasta treeniä tiedossa ja ei ainakaan kevein aloitus ratajaksolle. Ensimäiset kilpailut ovat Minskissa ajettava UCI GP 19-20.5. Sieltä matka jatkuu mutkien kautta, toivottavasti, Moskovaan, jossa seitsemän päivää myöhemmin seuraava GP-kilpailu. Kesäkuun puolivälissä on vielä viimeinen GP-setti, jonka jälkeen onkin tiedossa juhannusloma. Tämä loma on tosin pahasti juuri ennen maantie SM-kilpailuja, joten lienen siellä auttelemassa muita kuskejamme, koska pelkillä 200m vedoille ei ajeta 200km kilpailua.
Ketju poikki,
-M
perjantai 24. huhtikuuta 2015
Maantiekilpailua Ruotsissa ja Turussa
Edellinen blogitekstini oli esillä tarkoituksella aavistuksen pidempään, vaikka viime viikonlopusta olisikin voinut jo jotain kirjoitella. Fillari-lehden jutun myötä blogi keräsi hyvän määrän latauksia päivää kohden, joten ehkäpä tuossa Ratapyöräilyä -jutussa oli enemmän sisältöä kuin seuraavassa.
Viime viikonloppuna oli Ruotsissa pari kilpailua. Ainakin ohjelmassa.Sunnuntain kilpailu jäi tosin omalta osin ajamatta johtuen polvikipun kasvamisesta hiukan turhan suureksi. Eikä oikein tunnu kivut tällä hetkellä helpottavan, mutta toivotaan, että tässä vähitellen paranisi.
Viime lauantaina ajettu 144km Kinnekulle Cyclassic oli suhteellisen helppo ruotsalaiskilpailu. Viivalta puuttui mielestäni pari joukkuetta, jotka olisivat taatusti nostaneet kilpailun tasoa. Toisaalta sain kilpailusta mitä hain, eli kovia treenikilometrejä, joten ei auta valittaa.
Hetimmiten kilpailun alussa, ehkäpä toisella kilometrillä, pieneen mäkeen, hyppäsin mukaan irtiottoon, jossa kahdeksalla miehellä lähdettiin ajamaan kohti maalia. Hatka kesti tuollaisessa muodossaan 120 kilometriä, jonka jälkeen pääjoukosta nousi toinen samankokoinen ryhmä mukaan. Lopussa loppui aavistuksen ajatus, ja jalkakin, joten tuloksena oli kuudes sija. Ihan hyvä päivä kokonaisuudessaan, vaikka tulos ei ihan optimi ollutkaan.
Tulevana viikonloppuna ajellaan Turussa. Lauantaina ohjelmassa on Hirvensalon-ajot ja sunnuntaina TS-kortteliajot. Tämä viikko on mennyt radalle valmistavien treenien kanssa, ja tänään on vielä 4x 1km edessä, mutta tuskinpa nämä harjoitukset ovat kovin suuri hidaste ennen tulevia kilpailuja. Viikonlopun kilpailuissa on tavoitteena saada Urheiluliiton Elite-ryhmälle mahdollisimman hyvää tulosta aikaiseksi, ja olenkin lupautunut auttamaan kuskejamme sen mitä kilpailutilanteessa vain pystyn.
Näyttää siltä, että tämä viikonloppu on myös viimeinen maantieviikonloppu pieneen hetkeen. Lähialueelta ei oikein löydy kilpailuja 2.-3.5 , joten ohjelmassa lienee pisteajoa radalla. Saatan ajaa sunnuntaina 10.5 olevan maantie-cupin kilpailun osana radalle valmistautumista. Rataleiriäkin pukkaa taas päälle, joten aikatauluja täytyy rakennella huolella. Kilpailukalenteri päivittynee tämän viikonlopun aikana, kun viisumikutsut saadaan pariin paikkaan kuntoon.
Tulipa tylsä blogi, ehkä paremmin huomenna!
Ketju poikki,
-M
Viime viikonloppuna oli Ruotsissa pari kilpailua. Ainakin ohjelmassa.Sunnuntain kilpailu jäi tosin omalta osin ajamatta johtuen polvikipun kasvamisesta hiukan turhan suureksi. Eikä oikein tunnu kivut tällä hetkellä helpottavan, mutta toivotaan, että tässä vähitellen paranisi.
Viime lauantaina ajettu 144km Kinnekulle Cyclassic oli suhteellisen helppo ruotsalaiskilpailu. Viivalta puuttui mielestäni pari joukkuetta, jotka olisivat taatusti nostaneet kilpailun tasoa. Toisaalta sain kilpailusta mitä hain, eli kovia treenikilometrejä, joten ei auta valittaa.
Hetimmiten kilpailun alussa, ehkäpä toisella kilometrillä, pieneen mäkeen, hyppäsin mukaan irtiottoon, jossa kahdeksalla miehellä lähdettiin ajamaan kohti maalia. Hatka kesti tuollaisessa muodossaan 120 kilometriä, jonka jälkeen pääjoukosta nousi toinen samankokoinen ryhmä mukaan. Lopussa loppui aavistuksen ajatus, ja jalkakin, joten tuloksena oli kuudes sija. Ihan hyvä päivä kokonaisuudessaan, vaikka tulos ei ihan optimi ollutkaan.
Tulevana viikonloppuna ajellaan Turussa. Lauantaina ohjelmassa on Hirvensalon-ajot ja sunnuntaina TS-kortteliajot. Tämä viikko on mennyt radalle valmistavien treenien kanssa, ja tänään on vielä 4x 1km edessä, mutta tuskinpa nämä harjoitukset ovat kovin suuri hidaste ennen tulevia kilpailuja. Viikonlopun kilpailuissa on tavoitteena saada Urheiluliiton Elite-ryhmälle mahdollisimman hyvää tulosta aikaiseksi, ja olenkin lupautunut auttamaan kuskejamme sen mitä kilpailutilanteessa vain pystyn.
Näyttää siltä, että tämä viikonloppu on myös viimeinen maantieviikonloppu pieneen hetkeen. Lähialueelta ei oikein löydy kilpailuja 2.-3.5 , joten ohjelmassa lienee pisteajoa radalla. Saatan ajaa sunnuntaina 10.5 olevan maantie-cupin kilpailun osana radalle valmistautumista. Rataleiriäkin pukkaa taas päälle, joten aikatauluja täytyy rakennella huolella. Kilpailukalenteri päivittynee tämän viikonlopun aikana, kun viisumikutsut saadaan pariin paikkaan kuntoon.
Tulipa tylsä blogi, ehkä paremmin huomenna!
Ketju poikki,
-M
perjantai 17. huhtikuuta 2015
Ratapyöräilyä
 |
| Kuva: Ilkka Järvimäki Pyöräily+Triathlon -lehti |
Vähitellen alkaa vuosi etenemään taas niille kintaille, että on aika alkaa kaivamaan ratapyörää esille edellisen reissun jäljiltä, pyyhkäistä pölyt pois ja istuttaa takamus tukevasti tuolille. Yllä olevasta kuvasta löytyi todella monta kehittämisen kohdetta, joten kun seuraavaan ratablokkiin on aikaa noin kuukausi on aika kääriä hihat ja ryhtyä hommiin!
Lähdetään käänteisessä järjestyksessä tätä tarinaa purkamaan. Kauteni pääkisat ovat viikolla 42 Sveitsin Grenchenissa järjestettävät EM-kilpailut. Suomen Pyöräilyunionin Huippupyöräily-yksikon mukaan kriteerinä EM-kilpailu valintaan on sijoittuminen kansainvälisissä, ilmeisesti UCI-, kilpailuissa ensimmäisen kolmanneksen joukkoon. No, itselläni on viime EM-kilpailujen jälkeen jo ajettuna tuo näyttö, joten varsin luottavaisin mielin olen sen suhteen, että valintani eteen ei tule isompia esteitä.
Ennen EM-kilpailuja ohjelmistossa on UCI GP-kilpailuja, rataleireilyä, maantieleirelyä ja maantiekilpailuja. Valitettavasti vain vuosi vuodelta maantiellä tavoitteet menevät matalampaan ja matalampaan suuntaan. SM aika-ajo saattaa olla tänä vuonna todellinen välitavoite, jos saan jostain budjettia venytettyä aika-ajopyörään. Maantiepyörä + lisäkahvat yhdistelmä toimii toki hyvin, mutta kun kaikilla muillakin on aika-ajopyörät niin kyllä mäkin haluun....Periaate on kuitenkin se, että maantiekilpailut ovat harjoituksia kohti ratakilpailuja ja pienemmät ratakilpailut harjoituksia kohti suurempia.
Viikosta 21 alkaen on ratakilpailuohjlemaa aina tuonne viikkoon 42 asti. Suunnitelmissa on ajaa 6-8 UCI-kilpailua ennen EM-kisoja. Lopullinen kilpailumäärä tarkentuu matkan aikana, koska jos olen hyvässä kunnossa jo keväällä kisoja saatetaan vähentää, jos olen oikein hyvässä kunnossa kisoja saatetaan lisätä, jos olen huonossa kunnossa - no se ei ole vaihtoehto.
UCI-kilpailuissa ajamme samalla talven 2015-2016 Maailman Cupin karsintaa. Omniumissa karsintasysteemi on helppo. Kolmesta parhaasta kilpailusuorituksesta lasketaan pisteet 12kk ajalta ja ranking sulkeutuu 14.9.2015. Paikkoja Maailman Cupiin on jaossa kahdellekymmenelle maalle. Ei ole realismia sanoa, että pääsen ensi talven Maailman Cupiin. Pääsemiseksi miesten omniumissa vaaditaan, että on paljon paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, että joku maa on luopunut Olympiaprojektistaan, ja että pystyy sijoittumaan kisoissa kuuden parhaan joukkoon. Euroopasta jää joka vuosi isojakin maita ulos omniumin Maailman Cupista, joten taistelu on tiukkaa paikasta auringossa.
UCI-kilpailuohjelmani on rakentunut siten, että aina on pyrkimyksenä mennä mahdollsimman koviin kilpailuihin. Vaikka SPU:n HPY:sta on välillä tullut, epävirallista, viestiä, että tärkeintä on kerätä paljon ranking-pisteitä helpoista kisoista näen asian kuitenkin itse niin, että vain kovia kisoja ajamalla voi kehittyä kovaksi! Jos et pysty haastamaan parhaita, et pysty sitä tekemään myöskään Maailman Cup-, tai Euroopan Mestaruus -kilpailuissa. Helppoa.
Jotta EM-kilpailuissa voi menestyä SPU:n HPY:n asettamin tavoittein tulee henkilökohtaisen suoritustasoni parantua huomattavasti. Radallahan tämän mittaaminen on melkoisen yksinkertaista; lentävä 250m, 1km ja 4km aika-ajot sisältyvät jokaiseen omniumiin, joten suorituskyvystä saa jatkuvaa tietoa. Toki kauden aikana on ohjelmassa myös Paavo Nurmi Keskuksessa fyysisen kunnon testailua, kuin myös jatkuvaa monitorointia lenkeillä tehomittarin kanssa.
Sitten turhasta höpinästä konkretiaan. Lentävän kierroksen (250m) olen ajanut 14,0 sekuntiin. Pitää pystyä ajamaan 13,7 sekuntia, jotta vauhti on siedettävällä tasolla. Kilometrin olen ajanut 1.06.6. Tuosta ajasta pitää saada 1,6 sekuntia pois. 4km aika-ajossa olen ajanut 4.44.4, ja tuo aika pitää leikata tasoon 4.37.5.
Jälleen kovin helppoa; ei tarvitse kuin harjoitella. Ajallisesti nuo tavoitteet ovat kovia. Ja kun ne kirjoittaa julkisesti on paine niiden saavuttamiseen suurempi. Tai toisaalta, voidaan porukassa naureskella, että ei päästy tavoitteisiin, koska ne olivat epärealistisia. Toisaalta, jos et aseta tavoitteita, joita tällä hetkellä omniumissa vaaditaan, että pärjää, on turha myöskään pistää liki 13 000 euroa vuodessa tähän leikkiin.
Eli nyt on olemassa pääkilpailut, ohjelma joka rakentuu kovien kilpailujen kautta kohti pääkilpailua, tavoitteet ja budjetti. Enää puuttuu harjoittelu ja kehittyminen, sekä rahat. Tänään pääsen onneksi jo harjoittelemaan ja kotona odottaa mainioita sponsoreita, joiden kanssa istumme seuraavien viikkojen aikana pöydän ääreen käymään läpi tulevan kuuden kuukauden tarpeita. Ajopyörä, Huntteri / Felt,Tacx,Michelin, Mainoskoho ja Bioracer pian tavataan!
Meillähän ei ole olemassa virallista maajoukkuetoimintaa / -ohjelmaa radalla. Kisoihin arvotaan paria viikkoa ennen, että kuka lähtee ja miten lähtee. Omalta osaltani tämä on aavistuksen vaikea tapa toimia, koska kun on paljon kisoja, joihin pitää vielä valmistautua lyhyiden rataleirien kautta, pitää suunnitelmat pystyä tekemään kuntoon aina mahdollisimman aikaisin. Onneksi SPU:n HPY:sta saamieni, epävirallisten, tietojen mukaan saan jatkaa yhä kilpailemista kv.kilpailuissa Turun Urheiluliiton väreissä. Erona siis maajoukkueen ja TuUL-ratajoukkueen välillä on se, että toisessa tapauksessa liiton toimisto hoitaa ilmoittautumisen, toisessa teen sen itse. Joten....
Loppuun vielä mainio esimerkki siitä kuinka yksi Suomen harvoista pyöräilyn erikoislehdistä uutisoi SM-Omniumista tältä vuodelta. Ilmeisesti kisoissa paikalla ollut toimittaja ei vaivautunut edes kysymään kommentteja Pietarissa, vaan lainaili ne suoraan blogini puolelta. Lopputulos on myös sen näköinen, että varsinaista sanomaani noista kisoista paikkojen Pietari-Panevezys välillä ei toimittaja ihan sisäistänyt. Tärkeintähän on kuitenkin luoda ulospäin lajistamme negatiivista kuvaa!
Kuten kaikille Pietarin SM-Omniumissa sanoin, oli erittäin hienoa, että Helsingin Pyörä-Toverit, Raimo Nieminen kapteenina, järjesti yhdessä CCH:n kanssa SM-kilpailut sellaisessa suorituspaikassa, jossa olosuhteet ovat olympialajin vaatimalla tasolla. Matkan järjestelyistä en kuullut keneltäkään negatiivista sanottavaa, joten lienee ollut erittäin onnistunut kokonaisuus. Kritiikkini ei kuitenkaan vaikene siitä, että joudumme lähtemään Venäjälle ajamaan olympialajin SM-kilpailuja, jotta ne pystytään ajamaan lajin vaatimissa olosuhteissa.
Kiitos Raimo Nieminen, Helsingin Pyörä-Toverit ja Cycle Club Helsinki.
Ps.Aika-ajo.com kirjoitti tästä aiheesta varsin asiallisesta. Lue tästä!
-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)