Keskeytys. Siinä tärkeimmät.
Päivä alkoi kilometrin aika-ajolla. Ajosta uupui terävyyttä ja loppuaika oli 1.06.7. Periaatteessa aika on ihan hyvä. Ei siinä mitään, mutta valitettavasti taso oli täällä sellainen, että tuolla taisi saada sijan 10/15. Hyvää oli se, että toisen 333m kierroksen keskivauhti oli 61kmh. Eli kun ajon saa vauhtiin niin sitä myös pystyy tovin pitämään.
Koska omniumissani ei ollut paljon menetettävää lähdin kokeilemaan aavistuksen isommalla rattaalla lentävää kierrosta. Isompi ratas oli liian iso ja keskinopeus jäi alle 64kmh. Eikä jalat kyllä pyörinyt sillä tavalla kuin olisin toivonut. Enemmän tuo oli sellaista runnomista eteenpäin.
Pisteajoon lähdin, ihan tulevien kisojen takia, myös normaalia isommalla välityksellä tietäen, että jossain kohtaa jalat vain hirttävät kiinni, koska lukuisat kiihdytykset tulisivat ennemmin tai myöhemmin olemaan liikaa. Ajo eteni ihan kelvosti, kunnes hatkayritksen jälkeen sain katsella kuinka muut menivät ja itse jäin porukoista. Yhden välikiriin pääsin kivasti osallistumaan ja taisin olla toinen. Tässä tosin sitten näkyi se, että isommalla välityksellä tehty kiihdytys vei jalasta paljon voimaa. Kilpailua taisi olla ajettu 21km kun jalat olivat sen verran valmiit, että oli parempi tulla pois radalta.
Kunto on ihan kelpo. Pystyn ajamaan parempia henkilökohtaisia ajoja kuin vuosi sitten. Kisaterävyys puuttuu. Kiihdtykset, pidemmät ajat "punaisella" ja rytminvaihdoksista palautuminen on todella huonolla tasolla. Lisää treeniä, maantiekisoja ja rataharjoituksia.
Ketju poikki,
-M
perjantai 29. toukokuuta 2015
torstai 28. toukokuuta 2015
Viimeinen - GP Moscow, päivä 1
Mitäkähän sitä selittäisi sitten. Olen aina koittanut blogissani pitää kiinni siitä, että tulokset ja kisat kerrotaan juuri kuten ne ovat menneet, ei asioita kaunistellen. Välillä tekisi mieli hiukan jopa siloitella taphtumien kulkua, mutta se ei toisaalta sovi omaan tapaani tuoda kisa- ja treenijuttuja esille.
GP Moscow alkoi tänään omniumin osalta 15km scratchilla. Jo ennen ajoa homma tuntui todella nihkeältä ja syke oli kevyessä verrassa liki 30 lyöntiä aiempia päiviä korkeammalla. Itse kisa oli tasaisesti kasvavalla vauhdilla ajettu, jossa ensimmäiset 12 kilometriä mentiin sulassa sovussa vuorovedolla, kuitenkin sellaista vauhtia, että kukaan ei halunnut edes lähteä yrittämään ratkaisuja. Muutamisen kilometriä ennen loppua alkoi irtiottoyrityksiä lähteä ja itse olin päättänyt, että 800-1500 metriä ennen maalia voisin yrittää omaa ratkaisuani. Kolme kierrosta, eli kilometri, ennen maalia vauhti tasaantui aavistuksen ja pääsin kivasti iskemään. Valitettavasti kärjessä ajanut venäläinen huomasi iskuni tulevan, joten pääjoukon vauhti kasvoi juuri väärällä hetkellä. Varastossa ei ollut kuin yhden iskun käyttövara, joten kiriä sai katsella kaukaa, kun oma jalka oli jo tyhjä. Viimeinen.
4km takaa-ajossa oli tavoitteena lähteä ajamaan 4.40 aikaa. Kaikki meni ihan kivasti ensimmäiset hetket. Tai oikeastaan ei mennyt. Ensimmäinen kierros oli vauhdiltaan ihan kelpo, mutta toinen ja kolmas puolestaan aavistuksen liian kovia. Liian kova aloitus aiheutti sen, että ajo meni turhan anaerobiseksi, joten edessä oli pahan luokan hyytyminen. Toinen kilometri meni vielä 1.10 aikoihin, mutta kaksi viimeistä kuljin noin viittakymppiä ja loppuaika painui 4.46.5 päälle. Aika surkeaa. Toki 4.40 ajalla olisin ollut vain kaksi sijaa paremmin, mutta ehkäpä ehjästä ajosta olisi jäänyt aavistuksen parempi fiilis. Toisaalta olihan tuota hyvä kokeilla, että onnistuisiko kovempaa ajaminen. No, ei ainakaan tuolla alkuverralla onnistunut. Viimeinen.
Pudotusajossa on 333m radalla usein melkoisen kiire. Pudotukset tulevat kierroksen, eli noin 22 sekunnin välein. Tavoitteena oli ajaa alussa takaata kärkeen ja ottaa mitä tuleman pitää. Suunnitelma toimi osittain. Ensimmäistä pudotusta ennen nostin itseni yläkautta toiseen riviin ajamaan. Mutta sitten loppuikin jalat. Ei niinkään taito, joka yleensä on ongelmanani pudotusajossa, vaan yksinkertaisesti vauhti, kovalla extrakiihdytyksellä oli liikaa. Tokana ulos. Välitykseni loppui ajossa aavistuksen kesken. Lähdin ajamaan samalla tuumalla kuin eilistä pistarin karsintaa, mutta koska pudotusajon matkaksi tuli täällä vain vajaa 5km olisi pitänyt samojen tein laittaa pykälää, tai kahta, isommat tuumat ja luottaa siihen, että pääsee kärkeen, jossa sitten pysyy hetken. No, hyvää oli se, että pääsin kivasti alussa niille paikoille mihin pitääkin päästä. Huonoa tietysti se, että jalka ei kiertänyt riittävästi. Toka viimeinen. Ihan sama silti. Ei suurta eroa aiempaan.
Huomenna on ohjelmassa kilometri, kierros ja pisteajo. Omniumissa on tällä hetkellä aika leveä taso kuskien kesken, joten pisteajo tulee menemään todella pahasti palasiksi. Kilsalla ja kierroksella olisi syytä onnistua. Kunto ei ole mitenkään huono. Ajosta vain puuttuu sellainen viimeinen terävyys. Ja jaloista monen monta kermis-kilometriä.
Heikolta näyttää tulosluettelossa jo toista viikkoa putkeen..Lisää selityksiä huomenissa.
Ketju poikki,
-M
GP Moscow alkoi tänään omniumin osalta 15km scratchilla. Jo ennen ajoa homma tuntui todella nihkeältä ja syke oli kevyessä verrassa liki 30 lyöntiä aiempia päiviä korkeammalla. Itse kisa oli tasaisesti kasvavalla vauhdilla ajettu, jossa ensimmäiset 12 kilometriä mentiin sulassa sovussa vuorovedolla, kuitenkin sellaista vauhtia, että kukaan ei halunnut edes lähteä yrittämään ratkaisuja. Muutamisen kilometriä ennen loppua alkoi irtiottoyrityksiä lähteä ja itse olin päättänyt, että 800-1500 metriä ennen maalia voisin yrittää omaa ratkaisuani. Kolme kierrosta, eli kilometri, ennen maalia vauhti tasaantui aavistuksen ja pääsin kivasti iskemään. Valitettavasti kärjessä ajanut venäläinen huomasi iskuni tulevan, joten pääjoukon vauhti kasvoi juuri väärällä hetkellä. Varastossa ei ollut kuin yhden iskun käyttövara, joten kiriä sai katsella kaukaa, kun oma jalka oli jo tyhjä. Viimeinen.
4km takaa-ajossa oli tavoitteena lähteä ajamaan 4.40 aikaa. Kaikki meni ihan kivasti ensimmäiset hetket. Tai oikeastaan ei mennyt. Ensimmäinen kierros oli vauhdiltaan ihan kelpo, mutta toinen ja kolmas puolestaan aavistuksen liian kovia. Liian kova aloitus aiheutti sen, että ajo meni turhan anaerobiseksi, joten edessä oli pahan luokan hyytyminen. Toinen kilometri meni vielä 1.10 aikoihin, mutta kaksi viimeistä kuljin noin viittakymppiä ja loppuaika painui 4.46.5 päälle. Aika surkeaa. Toki 4.40 ajalla olisin ollut vain kaksi sijaa paremmin, mutta ehkäpä ehjästä ajosta olisi jäänyt aavistuksen parempi fiilis. Toisaalta olihan tuota hyvä kokeilla, että onnistuisiko kovempaa ajaminen. No, ei ainakaan tuolla alkuverralla onnistunut. Viimeinen.
Pudotusajossa on 333m radalla usein melkoisen kiire. Pudotukset tulevat kierroksen, eli noin 22 sekunnin välein. Tavoitteena oli ajaa alussa takaata kärkeen ja ottaa mitä tuleman pitää. Suunnitelma toimi osittain. Ensimmäistä pudotusta ennen nostin itseni yläkautta toiseen riviin ajamaan. Mutta sitten loppuikin jalat. Ei niinkään taito, joka yleensä on ongelmanani pudotusajossa, vaan yksinkertaisesti vauhti, kovalla extrakiihdytyksellä oli liikaa. Tokana ulos. Välitykseni loppui ajossa aavistuksen kesken. Lähdin ajamaan samalla tuumalla kuin eilistä pistarin karsintaa, mutta koska pudotusajon matkaksi tuli täällä vain vajaa 5km olisi pitänyt samojen tein laittaa pykälää, tai kahta, isommat tuumat ja luottaa siihen, että pääsee kärkeen, jossa sitten pysyy hetken. No, hyvää oli se, että pääsin kivasti alussa niille paikoille mihin pitääkin päästä. Huonoa tietysti se, että jalka ei kiertänyt riittävästi. Toka viimeinen. Ihan sama silti. Ei suurta eroa aiempaan.
Huomenna on ohjelmassa kilometri, kierros ja pisteajo. Omniumissa on tällä hetkellä aika leveä taso kuskien kesken, joten pisteajo tulee menemään todella pahasti palasiksi. Kilsalla ja kierroksella olisi syytä onnistua. Kunto ei ole mitenkään huono. Ajosta vain puuttuu sellainen viimeinen terävyys. Ja jaloista monen monta kermis-kilometriä.
Heikolta näyttää tulosluettelossa jo toista viikkoa putkeen..Lisää selityksiä huomenissa.
Ketju poikki,
-M
keskiviikko 27. toukokuuta 2015
Moskovan kisojen ennakointia
Paremminkin voisi mennä. Ja paljon. Jotenkin tällä hetkellä sellainen aika voimaton olo, joka lienee lähtevän liikkeelle heti hiusten alta, mutta joka vaikuttaa koko matkalta siitä alaspäin aina kengän sisäpohjaan. Ei vain irtoa.
Kävin eilen pyörähtämässä treenin Moskovan 333m radalla. Kohtalaisen vanha rata on parhaat päivänsä nähnyt ja puiden välit paistavat monessa kohtaa melkoisen pahasti. Itsessään rata on 42 asteisine kaarteineen aavistuksen normaalia loivempi. Tästä päästäänkin kivasti siihen ongelmaan, johon eilen treeneissä törmäsin. Jostain kumman syystä en pysynyt starteissa kaarteessa radalla. Viitisen kertaa asiaa yritin ja valmista siitä ei vain tullut. Toivottavasti kisassa natsaa paremmin ja lähtö menee kuten sen kuuluukin mennä.
Ajelin yhden lentävän kaksi kilometrisen, jossa jalat pyörivät kyllä vallan mainiosti. Tai ei ainakaan sen huonommin kuin Minskissa. Itseluottamus on vain kovin heikolla tolalla ajamiseen tällä hetkellä. Mikä on outoa. Takaa-ajopyörä näyttää lähinnä hirvitykseltä, jonka päälle kiipeäminenkin on jo vastenmielistä. Ajaminen itsessään on suhteellisen rentoa ja lämpimässä hallissa tuntui ihan kivalta ajella normaalia pidempää ympyrää.
Kisoissa on aavistuksen kovempi taso mitä Minskissä oli. Jos nyt lähtöluetteloista, ajalla mitattavien lajien pohjalta, kuskeja lokeroisi niin helposti löydän itseni heikoimman aineksen joukosta. Toisaalta omniumissa tasaisella ajamisella on tehtävissä paljon, joten ei tätä peliä vielä ole hävitty. Vai onko?
Aloitan kisat jo tänään osallistumalla pisteajoon. En edes tiedä kilpailumatkaa, mutta ajatuksissa ajaa parisenkymmentä kilometriä mukana, vain jotta saisin hyvän valmistavan treenin ja vähän tuntumaa ajamiseen. Huomenna sitten omniumin ekat lajit ja perjantaina loput. Kisapäivien jälkeen täältä löytyy lyhyet, kootut, selitykset, että miksi ei kulkenut!
Ketju poikki,
-M
Kävin eilen pyörähtämässä treenin Moskovan 333m radalla. Kohtalaisen vanha rata on parhaat päivänsä nähnyt ja puiden välit paistavat monessa kohtaa melkoisen pahasti. Itsessään rata on 42 asteisine kaarteineen aavistuksen normaalia loivempi. Tästä päästäänkin kivasti siihen ongelmaan, johon eilen treeneissä törmäsin. Jostain kumman syystä en pysynyt starteissa kaarteessa radalla. Viitisen kertaa asiaa yritin ja valmista siitä ei vain tullut. Toivottavasti kisassa natsaa paremmin ja lähtö menee kuten sen kuuluukin mennä.
Ajelin yhden lentävän kaksi kilometrisen, jossa jalat pyörivät kyllä vallan mainiosti. Tai ei ainakaan sen huonommin kuin Minskissa. Itseluottamus on vain kovin heikolla tolalla ajamiseen tällä hetkellä. Mikä on outoa. Takaa-ajopyörä näyttää lähinnä hirvitykseltä, jonka päälle kiipeäminenkin on jo vastenmielistä. Ajaminen itsessään on suhteellisen rentoa ja lämpimässä hallissa tuntui ihan kivalta ajella normaalia pidempää ympyrää.
Kisoissa on aavistuksen kovempi taso mitä Minskissä oli. Jos nyt lähtöluetteloista, ajalla mitattavien lajien pohjalta, kuskeja lokeroisi niin helposti löydän itseni heikoimman aineksen joukosta. Toisaalta omniumissa tasaisella ajamisella on tehtävissä paljon, joten ei tätä peliä vielä ole hävitty. Vai onko?
Aloitan kisat jo tänään osallistumalla pisteajoon. En edes tiedä kilpailumatkaa, mutta ajatuksissa ajaa parisenkymmentä kilometriä mukana, vain jotta saisin hyvän valmistavan treenin ja vähän tuntumaa ajamiseen. Huomenna sitten omniumin ekat lajit ja perjantaina loput. Kisapäivien jälkeen täältä löytyy lyhyet, kootut, selitykset, että miksi ei kulkenut!
Ketju poikki,
-M
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Kohti uusia pettymyksiä...
Minskin kisojen yli ei ole oikein vielä edes päässyt, kun matka jo jatkuu seuraavaan GP:hen. Ohjelmassa on ke-pe GP Moscow, jossa lienen ajava omniumin lisäksi takaa-ajon, ehkä pistaria, ehkä scratchia, vähän ohjelmasta riippuen.
Minskista palautuminen ei oikein ole sujunut toivotulla tavalla. Matkapäivä Minsk-Moskova-Helsinki-Turku oli reilun kolmentoista tunnin rykäisy, joka väsytti kisan jälkeen kroppaa turhan paljon. Perjantaina ja launtaina ajelin pari lyhyttä perusajotreeniä, mutta tehoista uupui 25-30 wattia. Omnium on siitä hankala paketti, että vaikka niitä on takana pitkälti yli 20 on palautusajan tarve yhä vaikea arvioida. Etenkin nykymuotoinen omnium on entistä raskaampi, kun pisteajo päättää kaksipäiväisen ja on matkaltaan vielä 40 kilometriä. Sen lisäksi omnium on henkisesti todella raskas ajaa, koska lähtöjä tulee yhteensä kuusi, valmistaudut päivässä kolme kertaa, kolmeen erilaiseen lajinn, verraat, vaihtelet välityksiä, koitat syödä, vaikka ei olisi nälkä....Siinä on omat haasteensa kyllä. Huoltajalle olisi kyllä käyttöä noissa päivissä!
No, Minskista jäi aika onneton maku loppupeleissä. Pari ennätystä on tietysti ihan kiva juttu, se osoittaa että kunto on hyvä, tai ehkä jopa parempi kuin aiemmin. Silti ryhmälähtöjen heikkous painaa hiukan mieltä. Tämä on siitä harvinainen ratajakso, että alla ei ole Belgian Kermis-kilpailuja. Kermiksissä vaaditaan monia ratapyöräilyn ryhmälähdöissäkin tarvittavia ominaisuuksia. Toisaalta muistelen, että olin maaliskuussa kipeänä ja en lähtenyt siksi Kermiksiä ajamaan. Eli ehkä tässä yhä maksetaan sitten vähän siitä, että tuli tuolloin kipeänä kisattua.
Oli miten oli. Nyt on seuraavien kilpailujen vuoro. Moskovassa ajetaan 333m radalla, joka muuttaa ajamista aavistuksen. Omalla kohdallani ei ole ollut isompia ongelmia ajella 333m radalla, ehkä isoin haaste on takaa-ajoissa kierrosaikojen sovittaminen tuon mittaiselle radalle. Moskovasta on toivottavasti tuomisina muutama hyvä sijoitus, mieluusti tietysti omniumissa. Taso tulee taatusti olemaan hyvä, joten pitää pystyä parempaan kuin Minskissa.
Moskovan jälkeen leikki jatkuu Lahti GP:n ja Porvoon ajojen muodossa. Pariin vuoteen en ole kummassakaan käynyt, joten ihan kiva mennä mukaan. Kesäkuussa ohjelma vähän "kuolee" kun kisoja ei oikein ole tarjolla maantiellä, mutta onneksi tuonne syksyyn on saatu SE kisapaikka, jota on odoteltukin, joten tässä saa rauhassa rakennella hyvän kalenterin heinä-,elo-, syys-,lokakuulle. Kermiksiä, rataa, kermiksiä, rataa parilla leirillä ryyditettynä.
Josko Moskovan GP:ta saisi ennakoitu inan verran tuossa tiistaina, kun näkee keitä on viivalla.
Ketju poikki,
-M
Minskista palautuminen ei oikein ole sujunut toivotulla tavalla. Matkapäivä Minsk-Moskova-Helsinki-Turku oli reilun kolmentoista tunnin rykäisy, joka väsytti kisan jälkeen kroppaa turhan paljon. Perjantaina ja launtaina ajelin pari lyhyttä perusajotreeniä, mutta tehoista uupui 25-30 wattia. Omnium on siitä hankala paketti, että vaikka niitä on takana pitkälti yli 20 on palautusajan tarve yhä vaikea arvioida. Etenkin nykymuotoinen omnium on entistä raskaampi, kun pisteajo päättää kaksipäiväisen ja on matkaltaan vielä 40 kilometriä. Sen lisäksi omnium on henkisesti todella raskas ajaa, koska lähtöjä tulee yhteensä kuusi, valmistaudut päivässä kolme kertaa, kolmeen erilaiseen lajinn, verraat, vaihtelet välityksiä, koitat syödä, vaikka ei olisi nälkä....Siinä on omat haasteensa kyllä. Huoltajalle olisi kyllä käyttöä noissa päivissä!
No, Minskista jäi aika onneton maku loppupeleissä. Pari ennätystä on tietysti ihan kiva juttu, se osoittaa että kunto on hyvä, tai ehkä jopa parempi kuin aiemmin. Silti ryhmälähtöjen heikkous painaa hiukan mieltä. Tämä on siitä harvinainen ratajakso, että alla ei ole Belgian Kermis-kilpailuja. Kermiksissä vaaditaan monia ratapyöräilyn ryhmälähdöissäkin tarvittavia ominaisuuksia. Toisaalta muistelen, että olin maaliskuussa kipeänä ja en lähtenyt siksi Kermiksiä ajamaan. Eli ehkä tässä yhä maksetaan sitten vähän siitä, että tuli tuolloin kipeänä kisattua.
Oli miten oli. Nyt on seuraavien kilpailujen vuoro. Moskovassa ajetaan 333m radalla, joka muuttaa ajamista aavistuksen. Omalla kohdallani ei ole ollut isompia ongelmia ajella 333m radalla, ehkä isoin haaste on takaa-ajoissa kierrosaikojen sovittaminen tuon mittaiselle radalle. Moskovasta on toivottavasti tuomisina muutama hyvä sijoitus, mieluusti tietysti omniumissa. Taso tulee taatusti olemaan hyvä, joten pitää pystyä parempaan kuin Minskissa.
Moskovan jälkeen leikki jatkuu Lahti GP:n ja Porvoon ajojen muodossa. Pariin vuoteen en ole kummassakaan käynyt, joten ihan kiva mennä mukaan. Kesäkuussa ohjelma vähän "kuolee" kun kisoja ei oikein ole tarjolla maantiellä, mutta onneksi tuonne syksyyn on saatu SE kisapaikka, jota on odoteltukin, joten tässä saa rauhassa rakennella hyvän kalenterin heinä-,elo-, syys-,lokakuulle. Kermiksiä, rataa, kermiksiä, rataa parilla leirillä ryyditettynä.
Josko Moskovan GP:ta saisi ennakoitu inan verran tuossa tiistaina, kun näkee keitä on viivalla.
Ketju poikki,
-M
keskiviikko 20. toukokuuta 2015
GP Minsk, päivä 2
GP Minsk on ohitse. Ei onnellisesti, mutta ei täysin penkinkään alle menneenä. Sellainen aika mitäänsanomaton fiilis tästä kaksipäiväisestä.
Toinen päivä alkoi kilometrin aika-ajolla. Vaikka ajo oli, kuten olen viime viikkoina valitellut, hieman epätasapainoinen sain nipistettyä 0,2 sekuntia vanhasta ennätyksestäni pois. Kello pysähtyi aikaan 1.06.414 ,joka on ihan ok aika ottaen huomioon kuinka mitäänsanomaton myös tämäkin ajo oli. Omniumissa tuolla irtosi kahdeksas sija, joka nosti sijoituspisteitäni ihan mukavasti. Kilometrillä isoin ongelma on ensimmäinen kierros. Olin ekalla kierroksella kolmanneksi hitain, kun seuraavilla kierroksilla vertailuluvut muihin olivat 6,5 ja 4. Ne, jotka kilometrin ajoa hahmottavat ymmärtävät mitkä ominaisuudet tuossa on kohdillaan ja mitkä eivät.
Lentävällä kierroksella sain 9.sijan. Aika oli 14,05 ,joka taitaa olla toiseksi nopein ajamani aika. Ajo hajosi about 60 metriä ennen maalia, mutta ihan kelpo suoritus kuitenkin. Ehkä kaikessa ajamisessa näkyi se, että jouduin leireilemään ennen näitä kisoja Ruotsin 190 metrisellä radalla, jolla on kovin vähän ratapyöräilyn kanssa tekemistä. Ehkä se vain vaatisi, että pääsisi 250 metriselle radalle treenaamaan, jotta kisatuntuma myös olisi parempi. Ja tietysti treenit parempia.
Päivän päätti nyky-omniumin tyyliin 40km pisteajo. Jo toisen kirin jälkeen iskin, hiukan myöhässä, mukaan neljän miehen hatkaan, jonka saimme melkein toimimaan. Valitettavasti kilpailun kolmas kiri hajotti hatkamme, kun kanssani irti olleet kuskit alkoivat kirimään kiripisteistä sen sijaan, että olisimme ajaneet tavoitteena saada pääjoukolta kierros. Hatkamme hajottua räjähdin luonnollisesti kunnolla ja pääjoukon tullessa kolmessa palasessa ohitse en päässyt yhdenkään kyytiin. Hieno hetki, kun kilpailua takana kahdeksan kilometriä ja toteat, että olet jäänyt pääjoukolle kierroksen.
Loppu pistarista menikin vain mukana roikkuen. Jalkaa ei ollut edes yrittää niitä asioita, joita mieli välillä tarjosi. Toisaalta 40km pistari tässä vaiheessa kautta tekee kunnolle hyvää, joten väkisin ajoin ajon loppuun. Muutaman sijan menetin omnium-pisteissä miinuskierrokseni myötä, mutta kokonaiskilpailussa ei ole väliä oletko 13. vai 16. Toki 13.sija olisi mukavampi kuin tämänkertainen 16.sija.
En nyt vielä oikein jaksa vetää kisoja sen paremmin yhteen. Oli hyvää, oli huonoa. Puuttui treeniä, oli tehty oikeita asioita. Olisi voinut tehdä asioita toisin, olisi voinut jättää jotain tekemättä. Jännityksellä odotellaan miten käy perjantaina, kun marssin hakemaan Venäjän viisumia. Seuraavat kisat olisivat ensi viikolla, jos vain saan viisumin.
Kiitos kaikille lukijoille, että käytte seuraamassa miten kisat etenevät. Kisapäivien aikana sivuja ladattu 100 kerran kahtapuolen.
Ketju poikki,
-M
Toinen päivä alkoi kilometrin aika-ajolla. Vaikka ajo oli, kuten olen viime viikkoina valitellut, hieman epätasapainoinen sain nipistettyä 0,2 sekuntia vanhasta ennätyksestäni pois. Kello pysähtyi aikaan 1.06.414 ,joka on ihan ok aika ottaen huomioon kuinka mitäänsanomaton myös tämäkin ajo oli. Omniumissa tuolla irtosi kahdeksas sija, joka nosti sijoituspisteitäni ihan mukavasti. Kilometrillä isoin ongelma on ensimmäinen kierros. Olin ekalla kierroksella kolmanneksi hitain, kun seuraavilla kierroksilla vertailuluvut muihin olivat 6,5 ja 4. Ne, jotka kilometrin ajoa hahmottavat ymmärtävät mitkä ominaisuudet tuossa on kohdillaan ja mitkä eivät.
Lentävällä kierroksella sain 9.sijan. Aika oli 14,05 ,joka taitaa olla toiseksi nopein ajamani aika. Ajo hajosi about 60 metriä ennen maalia, mutta ihan kelpo suoritus kuitenkin. Ehkä kaikessa ajamisessa näkyi se, että jouduin leireilemään ennen näitä kisoja Ruotsin 190 metrisellä radalla, jolla on kovin vähän ratapyöräilyn kanssa tekemistä. Ehkä se vain vaatisi, että pääsisi 250 metriselle radalle treenaamaan, jotta kisatuntuma myös olisi parempi. Ja tietysti treenit parempia.
Päivän päätti nyky-omniumin tyyliin 40km pisteajo. Jo toisen kirin jälkeen iskin, hiukan myöhässä, mukaan neljän miehen hatkaan, jonka saimme melkein toimimaan. Valitettavasti kilpailun kolmas kiri hajotti hatkamme, kun kanssani irti olleet kuskit alkoivat kirimään kiripisteistä sen sijaan, että olisimme ajaneet tavoitteena saada pääjoukolta kierros. Hatkamme hajottua räjähdin luonnollisesti kunnolla ja pääjoukon tullessa kolmessa palasessa ohitse en päässyt yhdenkään kyytiin. Hieno hetki, kun kilpailua takana kahdeksan kilometriä ja toteat, että olet jäänyt pääjoukolle kierroksen.
Loppu pistarista menikin vain mukana roikkuen. Jalkaa ei ollut edes yrittää niitä asioita, joita mieli välillä tarjosi. Toisaalta 40km pistari tässä vaiheessa kautta tekee kunnolle hyvää, joten väkisin ajoin ajon loppuun. Muutaman sijan menetin omnium-pisteissä miinuskierrokseni myötä, mutta kokonaiskilpailussa ei ole väliä oletko 13. vai 16. Toki 13.sija olisi mukavampi kuin tämänkertainen 16.sija.
En nyt vielä oikein jaksa vetää kisoja sen paremmin yhteen. Oli hyvää, oli huonoa. Puuttui treeniä, oli tehty oikeita asioita. Olisi voinut tehdä asioita toisin, olisi voinut jättää jotain tekemättä. Jännityksellä odotellaan miten käy perjantaina, kun marssin hakemaan Venäjän viisumia. Seuraavat kisat olisivat ensi viikolla, jos vain saan viisumin.
Kiitos kaikille lukijoille, että käytte seuraamassa miten kisat etenevät. Kisapäivien aikana sivuja ladattu 100 kerran kahtapuolen.
Ketju poikki,
-M
tiistai 19. toukokuuta 2015
GP Minsk, päivä 1
Aloitetaan tällä mitä on monta kertaa aiemminkin tullut kirjoitettua: olen huono pudotusajossa. Ei siitä nyt tunnu pääsevän yli eikä ympäri. Ei sovi ymmärtää asiaa missään nimessä väärin. Jalkahan mulla ei lopu kesken vaan yksinkertaisesti taito.
Tänään oli ennen päivän päättävää pudotusajoa takana kolme starttia, jotka käydään vähän myöhemmin läpi. Pudotusajossa lähdetään neutraalikierroksen saattelemana, täysillä, liikkeelle, jonka jälkeen kahden kierroksen välein ryhmän viimeinen ajaja putoaa pois. Ajo on huojuvaa, heiluvaa, ryhmässä mennään todella lähellä toisia ja samalla pitäisi tunkea kaikkiin mahdollisiin väleiihin. Oma ongelmani on usein ollut, että putoan alareunasta, koska jään jumiin kaistalle, joka ei vedä. Tämä oli tarina myös tänään. Ajoin pari ekaa pudotusta todella hyvin, istuin jonossa ilman mitään vaikeuksia paikalla neljä. Sitten tulikin seuraava pudotus, oikealla alkoi yht'äkkiä lappaamaan kilpakumppania ohitse ja tultaessa viimeiseen kaarteeseen olin tilanteessa, jossa näen, että yläreunasta mennään pian ohi ja toivon, että löytäisin tilaa johon eturenkaani tunkea.
Pudotusajo on ajomiesten hommaa. Osaat valita oikeat linjat, kiertää yläkautta ryhmän ohitse, tarkkailla ympäristöä ja luottaa omaan ajotaitoosi. Valitettavasti noita ominaisuuksia puuttuu itseltäni paljon. Tänään sijoitus omniumin pudotusajossa 19. Surkeaa. Säälittävää.
Omnium alkoi 15km scratchilla. Kisa eteni melkolailla helpon oloisesti. Jalatkin tuntuivat hyviltä ja oli aika selkeä ajatus iskeä 5-6 kierrosta ennen maalia pitkään loppuvetoon. No, 18 sija kertoo karua kieltään. Iskua en päässyt tekemään, koska sopivaa rakoa kiertää porukka ei löytynyt. Ja kirin kannalta olin huonommassa mahdollisessa paikassa. Kaikenlisäksi pitkä kiri vedettiin myös melkoisen reipasvauhtisena, joten eteen olisi kaipallut vielä yhtä piikkiä isompaa ratasta. Huono ajo ilman vaikeuksia. Ehkä pieni kisatuntuman puute näkyi ajamisessa. Sanotaan, että muutaman viikon kermisten kiertämisen jälkeen olisi ollut ehkä napsun, tai kaksi, vahvempi.
Päivä sai valoa kuitenkin pintaansa neljän kilometrin aika-ajossa. Loppuaika 4.42.3 on kaksi sekuntia omaa aiempaa ennätystäni kovempi. Ajo oli itseasiassa todella hyvin hanskassa, mutta kolme kierrosta ennen maalia jouduin ohittamaan kanssakilpailijan, joka päättikin kiihdyttää reilun puolikierrosta rinnalla pakottaen myös itseni nostamaan vauhtia. Ja neljällä kilometrillä kun joudut nostamaan vauhtia tuossa kohtaa se yleensä laskee seuraavaksi. Niin tälläkin kertaa ja viimeinen 400 metriä hyytyi pahasti.
Aikaan voi kuitenkin olla tyytyväinen. Oma enkka on kuitenkin oma enkka. Kyllähän silloin on taas harjoitellut vähän aiempaa paremmin. Ajasta on itseasissa leikattavissa vielä reippaasti. Toinen kierros ajossa oli liian nopea, lopun ohitus oli hidaste, etulevylle voisi olla käyttöä, muutama täsmentävä treeni, jotka jäivät viime viikolla tekemättä...Helppoa!
Ajoin myös kilometrin aika-ajon alkuiltaan. Aika 1.07.0 kuvastaa täysin ajoa. Se oli huono. Lähtö oli hidas, missään kohtaa ei oikein tullut menemisen tunnetta, toisaalta ei kummempaa hyytymistäkään. Tokan ja vimpan kierroksen (yhteensä 4x250m) aikaero oli vain 0,5 sekuntia. Sellainen tunnoton, kylmää happoa jalkoihin kerryttänyt sutaisu.
Ja jotta tuon neljän kilometrin suhteen saa perspektiiviä ajasta niin tuolla 4.42 ajalla irtosi 14.sija. Kyllähän tässä vähän näkyy, että kyseessä on olympiakarsinnan viimeinen vuosi. Vauhdit kasvavat niin aika-ajoissa kuin ryhmälähdöissä. Täällä on paikalla suuria itä-Euroopan pyöräilymaita ja ajaminen on aggressiivista ja, no itäeurooppalaista...
Huomenna on ohjelmassa omniumin toinen päivä. Kilometrin aika-ajo, lentävä kierros ja pisteajo. Toivottavasti päivä etenee paremmin tuloksin kuin tämä. Vaikka olen pettynyt tuloksiin niin sinänsä ei parane vielä hätäillä liikoja. Tarvitsen muutaman kisan alle, jotta homma alkaa taas kulkea paremmin. Toisaalta, tuloksia tarvitsisi myös tehdä!
Ketju poikki,
-M
Tänään oli ennen päivän päättävää pudotusajoa takana kolme starttia, jotka käydään vähän myöhemmin läpi. Pudotusajossa lähdetään neutraalikierroksen saattelemana, täysillä, liikkeelle, jonka jälkeen kahden kierroksen välein ryhmän viimeinen ajaja putoaa pois. Ajo on huojuvaa, heiluvaa, ryhmässä mennään todella lähellä toisia ja samalla pitäisi tunkea kaikkiin mahdollisiin väleiihin. Oma ongelmani on usein ollut, että putoan alareunasta, koska jään jumiin kaistalle, joka ei vedä. Tämä oli tarina myös tänään. Ajoin pari ekaa pudotusta todella hyvin, istuin jonossa ilman mitään vaikeuksia paikalla neljä. Sitten tulikin seuraava pudotus, oikealla alkoi yht'äkkiä lappaamaan kilpakumppania ohitse ja tultaessa viimeiseen kaarteeseen olin tilanteessa, jossa näen, että yläreunasta mennään pian ohi ja toivon, että löytäisin tilaa johon eturenkaani tunkea.
Pudotusajo on ajomiesten hommaa. Osaat valita oikeat linjat, kiertää yläkautta ryhmän ohitse, tarkkailla ympäristöä ja luottaa omaan ajotaitoosi. Valitettavasti noita ominaisuuksia puuttuu itseltäni paljon. Tänään sijoitus omniumin pudotusajossa 19. Surkeaa. Säälittävää.
Omnium alkoi 15km scratchilla. Kisa eteni melkolailla helpon oloisesti. Jalatkin tuntuivat hyviltä ja oli aika selkeä ajatus iskeä 5-6 kierrosta ennen maalia pitkään loppuvetoon. No, 18 sija kertoo karua kieltään. Iskua en päässyt tekemään, koska sopivaa rakoa kiertää porukka ei löytynyt. Ja kirin kannalta olin huonommassa mahdollisessa paikassa. Kaikenlisäksi pitkä kiri vedettiin myös melkoisen reipasvauhtisena, joten eteen olisi kaipallut vielä yhtä piikkiä isompaa ratasta. Huono ajo ilman vaikeuksia. Ehkä pieni kisatuntuman puute näkyi ajamisessa. Sanotaan, että muutaman viikon kermisten kiertämisen jälkeen olisi ollut ehkä napsun, tai kaksi, vahvempi.
Päivä sai valoa kuitenkin pintaansa neljän kilometrin aika-ajossa. Loppuaika 4.42.3 on kaksi sekuntia omaa aiempaa ennätystäni kovempi. Ajo oli itseasiassa todella hyvin hanskassa, mutta kolme kierrosta ennen maalia jouduin ohittamaan kanssakilpailijan, joka päättikin kiihdyttää reilun puolikierrosta rinnalla pakottaen myös itseni nostamaan vauhtia. Ja neljällä kilometrillä kun joudut nostamaan vauhtia tuossa kohtaa se yleensä laskee seuraavaksi. Niin tälläkin kertaa ja viimeinen 400 metriä hyytyi pahasti.
Aikaan voi kuitenkin olla tyytyväinen. Oma enkka on kuitenkin oma enkka. Kyllähän silloin on taas harjoitellut vähän aiempaa paremmin. Ajasta on itseasissa leikattavissa vielä reippaasti. Toinen kierros ajossa oli liian nopea, lopun ohitus oli hidaste, etulevylle voisi olla käyttöä, muutama täsmentävä treeni, jotka jäivät viime viikolla tekemättä...Helppoa!
Ajoin myös kilometrin aika-ajon alkuiltaan. Aika 1.07.0 kuvastaa täysin ajoa. Se oli huono. Lähtö oli hidas, missään kohtaa ei oikein tullut menemisen tunnetta, toisaalta ei kummempaa hyytymistäkään. Tokan ja vimpan kierroksen (yhteensä 4x250m) aikaero oli vain 0,5 sekuntia. Sellainen tunnoton, kylmää happoa jalkoihin kerryttänyt sutaisu.
Ja jotta tuon neljän kilometrin suhteen saa perspektiiviä ajasta niin tuolla 4.42 ajalla irtosi 14.sija. Kyllähän tässä vähän näkyy, että kyseessä on olympiakarsinnan viimeinen vuosi. Vauhdit kasvavat niin aika-ajoissa kuin ryhmälähdöissä. Täällä on paikalla suuria itä-Euroopan pyöräilymaita ja ajaminen on aggressiivista ja, no itäeurooppalaista...
Huomenna on ohjelmassa omniumin toinen päivä. Kilometrin aika-ajo, lentävä kierros ja pisteajo. Toivottavasti päivä etenee paremmin tuloksin kuin tämä. Vaikka olen pettynyt tuloksiin niin sinänsä ei parane vielä hätäillä liikoja. Tarvitsen muutaman kisan alle, jotta homma alkaa taas kulkea paremmin. Toisaalta, tuloksia tarvitsisi myös tehdä!
Ketju poikki,
-M
maanantai 18. toukokuuta 2015
GP Minsk ennakointia
Huomenna alkaisi kauden kolmas ratakisa. Ensimmäiset kaksi tuli ajettua sairaana maaliskuussa, joten nyt on tavoitteena tietysti ajaa kovempaa kuin maaliskuussa. Helpompi tietysti piirrellä paperille loppuaikoja kuin toteuttaa käytännössä.
Kaksipäiväisissä kilpailuissa on ohjelmassani omnium ja kilometrin aika-ajo.Omniumin taso tulee olemaan, tuttuun tapaan, kova. Tänä vuonna Euroopassa on vähemmän CL1-tason omniumeja kuin viime vuonna, joten vähemmissä kisoissa on enemmän taistelua pisteistä. Liettuan omniumista ei pahemmin ole muistikuvia. Ajelin osan lähdöistä vain läpi, pistarissa sain sykittyä hiukan, mutta sairastelun takia tuolta ei pahemmin pisteitä ollut tulijaisina. Täällä pitäisi pystyä tasapainoiseen ajoon, joka voi tuoda hyvät asemat ennen omniumin päätöslajia, pisteajoa.
Omniumin kellolla mitattavista lajeista on ensimmäisenä päivänä ohjelmassa 4km aika-ajo. Tänään ajelin treeneissä kaksi lentävää kahden kilometrin vetoa, joista ryhmälähtötangolla päädyin 2.20 loppuaikaan ja aika-ajotangolla 2.16-2.17 ajoille. Eli jaloissa on ihan hyvää vauhtia, mutta kokonaisuuden yhdistäminen ei ole koskaan helppoa. Tavoiteaika on huomiselle 4.40 tuntumaan. Naureskellaan sitten porukalla, jos epäonnistuu! Ja mitä enemmän sitä hauskempaa ;)
Kilometrin aika-ajo tulee vastaan kahdesti. Ensin omana lajinaan tiistaina ja keskiviikkona osana omniumia. Kilometri ei hioutunut ihan siihen kuosiin, johon sitä tavoiteltiin näihin kisoihin. Ajo on aavistuksen epätasapainoista, ja etenkin se, että ei ole päässyt ajamaan hetkeen 250m radalla, näkyy suorittamisessa ensimmäisellä kierroksella. Kilsat lienevät välillä 1.06.5-1.07.5.
Lentävän kierroksen ajoin viimeksi 14,0 ,joten tavoite on tietysti rikkoa tuo aika. Radan muoto on Minskissä sellainen, että alkuvauhti lentävälle kierrokselle ei ole yhtä kova kuin Pietarissa, joten aavistuksen enemmän joutuu tekemään alussa töitä. Jos ajo pysyy ehkänä loppuun asti pitäisi 14 sekunnin alitus olla kuitenkin mahdollinen. Ja tietysti hyvät omnium pisteet vaativat myös sitä, että kaikissa ajoissa pääsee vähintään yllä asetettuihin tavoitteisiin.
Hyvät pari päivää tulossa. Radalla ei ole langatonta verkkoa, joten twitter päivittyy hotellilta ja kisapäivien jälkeen blogikin lyhyesti.
Ketju poikki,
-M
Kaksipäiväisissä kilpailuissa on ohjelmassani omnium ja kilometrin aika-ajo.Omniumin taso tulee olemaan, tuttuun tapaan, kova. Tänä vuonna Euroopassa on vähemmän CL1-tason omniumeja kuin viime vuonna, joten vähemmissä kisoissa on enemmän taistelua pisteistä. Liettuan omniumista ei pahemmin ole muistikuvia. Ajelin osan lähdöistä vain läpi, pistarissa sain sykittyä hiukan, mutta sairastelun takia tuolta ei pahemmin pisteitä ollut tulijaisina. Täällä pitäisi pystyä tasapainoiseen ajoon, joka voi tuoda hyvät asemat ennen omniumin päätöslajia, pisteajoa.
Omniumin kellolla mitattavista lajeista on ensimmäisenä päivänä ohjelmassa 4km aika-ajo. Tänään ajelin treeneissä kaksi lentävää kahden kilometrin vetoa, joista ryhmälähtötangolla päädyin 2.20 loppuaikaan ja aika-ajotangolla 2.16-2.17 ajoille. Eli jaloissa on ihan hyvää vauhtia, mutta kokonaisuuden yhdistäminen ei ole koskaan helppoa. Tavoiteaika on huomiselle 4.40 tuntumaan. Naureskellaan sitten porukalla, jos epäonnistuu! Ja mitä enemmän sitä hauskempaa ;)
Kilometrin aika-ajo tulee vastaan kahdesti. Ensin omana lajinaan tiistaina ja keskiviikkona osana omniumia. Kilometri ei hioutunut ihan siihen kuosiin, johon sitä tavoiteltiin näihin kisoihin. Ajo on aavistuksen epätasapainoista, ja etenkin se, että ei ole päässyt ajamaan hetkeen 250m radalla, näkyy suorittamisessa ensimmäisellä kierroksella. Kilsat lienevät välillä 1.06.5-1.07.5.
Lentävän kierroksen ajoin viimeksi 14,0 ,joten tavoite on tietysti rikkoa tuo aika. Radan muoto on Minskissä sellainen, että alkuvauhti lentävälle kierrokselle ei ole yhtä kova kuin Pietarissa, joten aavistuksen enemmän joutuu tekemään alussa töitä. Jos ajo pysyy ehkänä loppuun asti pitäisi 14 sekunnin alitus olla kuitenkin mahdollinen. Ja tietysti hyvät omnium pisteet vaativat myös sitä, että kaikissa ajoissa pääsee vähintään yllä asetettuihin tavoitteisiin.
Hyvät pari päivää tulossa. Radalla ei ole langatonta verkkoa, joten twitter päivittyy hotellilta ja kisapäivien jälkeen blogikin lyhyesti.
Ketju poikki,
-M
Tilaa:
Kommentit (Atom)