Aloitetaan tällä mitä on monta kertaa aiemminkin tullut kirjoitettua: olen huono pudotusajossa. Ei siitä nyt tunnu pääsevän yli eikä ympäri. Ei sovi ymmärtää asiaa missään nimessä väärin. Jalkahan mulla ei lopu kesken vaan yksinkertaisesti taito.
Tänään oli ennen päivän päättävää pudotusajoa takana kolme starttia, jotka käydään vähän myöhemmin läpi. Pudotusajossa lähdetään neutraalikierroksen saattelemana, täysillä, liikkeelle, jonka jälkeen kahden kierroksen välein ryhmän viimeinen ajaja putoaa pois. Ajo on huojuvaa, heiluvaa, ryhmässä mennään todella lähellä toisia ja samalla pitäisi tunkea kaikkiin mahdollisiin väleiihin. Oma ongelmani on usein ollut, että putoan alareunasta, koska jään jumiin kaistalle, joka ei vedä. Tämä oli tarina myös tänään. Ajoin pari ekaa pudotusta todella hyvin, istuin jonossa ilman mitään vaikeuksia paikalla neljä. Sitten tulikin seuraava pudotus, oikealla alkoi yht'äkkiä lappaamaan kilpakumppania ohitse ja tultaessa viimeiseen kaarteeseen olin tilanteessa, jossa näen, että yläreunasta mennään pian ohi ja toivon, että löytäisin tilaa johon eturenkaani tunkea.
Pudotusajo on ajomiesten hommaa. Osaat valita oikeat linjat, kiertää yläkautta ryhmän ohitse, tarkkailla ympäristöä ja luottaa omaan ajotaitoosi. Valitettavasti noita ominaisuuksia puuttuu itseltäni paljon. Tänään sijoitus omniumin pudotusajossa 19. Surkeaa. Säälittävää.
Omnium alkoi 15km scratchilla. Kisa eteni melkolailla helpon oloisesti. Jalatkin tuntuivat hyviltä ja oli aika selkeä ajatus iskeä 5-6 kierrosta ennen maalia pitkään loppuvetoon. No, 18 sija kertoo karua kieltään. Iskua en päässyt tekemään, koska sopivaa rakoa kiertää porukka ei löytynyt. Ja kirin kannalta olin huonommassa mahdollisessa paikassa. Kaikenlisäksi pitkä kiri vedettiin myös melkoisen reipasvauhtisena, joten eteen olisi kaipallut vielä yhtä piikkiä isompaa ratasta. Huono ajo ilman vaikeuksia. Ehkä pieni kisatuntuman puute näkyi ajamisessa. Sanotaan, että muutaman viikon kermisten kiertämisen jälkeen olisi ollut ehkä napsun, tai kaksi, vahvempi.
Päivä sai valoa kuitenkin pintaansa neljän kilometrin aika-ajossa. Loppuaika 4.42.3 on kaksi sekuntia omaa aiempaa ennätystäni kovempi. Ajo oli itseasiassa todella hyvin hanskassa, mutta kolme kierrosta ennen maalia jouduin ohittamaan kanssakilpailijan, joka päättikin kiihdyttää reilun puolikierrosta rinnalla pakottaen myös itseni nostamaan vauhtia. Ja neljällä kilometrillä kun joudut nostamaan vauhtia tuossa kohtaa se yleensä laskee seuraavaksi. Niin tälläkin kertaa ja viimeinen 400 metriä hyytyi pahasti.
Aikaan voi kuitenkin olla tyytyväinen. Oma enkka on kuitenkin oma enkka. Kyllähän silloin on taas harjoitellut vähän aiempaa paremmin. Ajasta on itseasissa leikattavissa vielä reippaasti. Toinen kierros ajossa oli liian nopea, lopun ohitus oli hidaste, etulevylle voisi olla käyttöä, muutama täsmentävä treeni, jotka jäivät viime viikolla tekemättä...Helppoa!
Ajoin myös kilometrin aika-ajon alkuiltaan. Aika 1.07.0 kuvastaa täysin ajoa. Se oli huono. Lähtö oli hidas, missään kohtaa ei oikein tullut menemisen tunnetta, toisaalta ei kummempaa hyytymistäkään. Tokan ja vimpan kierroksen (yhteensä 4x250m) aikaero oli vain 0,5 sekuntia. Sellainen tunnoton, kylmää happoa jalkoihin kerryttänyt sutaisu.
Ja jotta tuon neljän kilometrin suhteen saa perspektiiviä ajasta niin tuolla 4.42 ajalla irtosi 14.sija. Kyllähän tässä vähän näkyy, että kyseessä on olympiakarsinnan viimeinen vuosi. Vauhdit kasvavat niin aika-ajoissa kuin ryhmälähdöissä. Täällä on paikalla suuria itä-Euroopan pyöräilymaita ja ajaminen on aggressiivista ja, no itäeurooppalaista...
Huomenna on ohjelmassa omniumin toinen päivä. Kilometrin aika-ajo, lentävä kierros ja pisteajo. Toivottavasti päivä etenee paremmin tuloksin kuin tämä. Vaikka olen pettynyt tuloksiin niin sinänsä ei parane vielä hätäillä liikoja. Tarvitsen muutaman kisan alle, jotta homma alkaa taas kulkea paremmin. Toisaalta, tuloksia tarvitsisi myös tehdä!
Ketju poikki,
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti