Mitäkähän sitä selittäisi sitten. Olen aina koittanut blogissani pitää kiinni siitä, että tulokset ja kisat kerrotaan juuri kuten ne ovat menneet, ei asioita kaunistellen. Välillä tekisi mieli hiukan jopa siloitella taphtumien kulkua, mutta se ei toisaalta sovi omaan tapaani tuoda kisa- ja treenijuttuja esille.
GP Moscow alkoi tänään omniumin osalta 15km scratchilla. Jo ennen ajoa homma tuntui todella nihkeältä ja syke oli kevyessä verrassa liki 30 lyöntiä aiempia päiviä korkeammalla. Itse kisa oli tasaisesti kasvavalla vauhdilla ajettu, jossa ensimmäiset 12 kilometriä mentiin sulassa sovussa vuorovedolla, kuitenkin sellaista vauhtia, että kukaan ei halunnut edes lähteä yrittämään ratkaisuja. Muutamisen kilometriä ennen loppua alkoi irtiottoyrityksiä lähteä ja itse olin päättänyt, että 800-1500 metriä ennen maalia voisin yrittää omaa ratkaisuani. Kolme kierrosta, eli kilometri, ennen maalia vauhti tasaantui aavistuksen ja pääsin kivasti iskemään. Valitettavasti kärjessä ajanut venäläinen huomasi iskuni tulevan, joten pääjoukon vauhti kasvoi juuri väärällä hetkellä. Varastossa ei ollut kuin yhden iskun käyttövara, joten kiriä sai katsella kaukaa, kun oma jalka oli jo tyhjä. Viimeinen.
4km takaa-ajossa oli tavoitteena lähteä ajamaan 4.40 aikaa. Kaikki meni ihan kivasti ensimmäiset hetket. Tai oikeastaan ei mennyt. Ensimmäinen kierros oli vauhdiltaan ihan kelpo, mutta toinen ja kolmas puolestaan aavistuksen liian kovia. Liian kova aloitus aiheutti sen, että ajo meni turhan anaerobiseksi, joten edessä oli pahan luokan hyytyminen. Toinen kilometri meni vielä 1.10 aikoihin, mutta kaksi viimeistä kuljin noin viittakymppiä ja loppuaika painui 4.46.5 päälle. Aika surkeaa. Toki 4.40 ajalla olisin ollut vain kaksi sijaa paremmin, mutta ehkäpä ehjästä ajosta olisi jäänyt aavistuksen parempi fiilis. Toisaalta olihan tuota hyvä kokeilla, että onnistuisiko kovempaa ajaminen. No, ei ainakaan tuolla alkuverralla onnistunut. Viimeinen.
Pudotusajossa on 333m radalla usein melkoisen kiire. Pudotukset tulevat kierroksen, eli noin 22 sekunnin välein. Tavoitteena oli ajaa alussa takaata kärkeen ja ottaa mitä tuleman pitää. Suunnitelma toimi osittain. Ensimmäistä pudotusta ennen nostin itseni yläkautta toiseen riviin ajamaan. Mutta sitten loppuikin jalat. Ei niinkään taito, joka yleensä on ongelmanani pudotusajossa, vaan yksinkertaisesti vauhti, kovalla extrakiihdytyksellä oli liikaa. Tokana ulos. Välitykseni loppui ajossa aavistuksen kesken. Lähdin ajamaan samalla tuumalla kuin eilistä pistarin karsintaa, mutta koska pudotusajon matkaksi tuli täällä vain vajaa 5km olisi pitänyt samojen tein laittaa pykälää, tai kahta, isommat tuumat ja luottaa siihen, että pääsee kärkeen, jossa sitten pysyy hetken. No, hyvää oli se, että pääsin kivasti alussa niille paikoille mihin pitääkin päästä. Huonoa tietysti se, että jalka ei kiertänyt riittävästi. Toka viimeinen. Ihan sama silti. Ei suurta eroa aiempaan.
Huomenna on ohjelmassa kilometri, kierros ja pisteajo. Omniumissa on tällä hetkellä aika leveä taso kuskien kesken, joten pisteajo tulee menemään todella pahasti palasiksi. Kilsalla ja kierroksella olisi syytä onnistua. Kunto ei ole mitenkään huono. Ajosta vain puuttuu sellainen viimeinen terävyys. Ja jaloista monen monta kermis-kilometriä.
Heikolta näyttää tulosluettelossa jo toista viikkoa putkeen..Lisää selityksiä huomenissa.
Ketju poikki,
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti