GP Minsk on ohitse. Ei onnellisesti, mutta ei täysin penkinkään alle menneenä. Sellainen aika mitäänsanomaton fiilis tästä kaksipäiväisestä.
Toinen päivä alkoi kilometrin aika-ajolla. Vaikka ajo oli, kuten olen viime viikkoina valitellut, hieman epätasapainoinen sain nipistettyä 0,2 sekuntia vanhasta ennätyksestäni pois. Kello pysähtyi aikaan 1.06.414 ,joka on ihan ok aika ottaen huomioon kuinka mitäänsanomaton myös tämäkin ajo oli. Omniumissa tuolla irtosi kahdeksas sija, joka nosti sijoituspisteitäni ihan mukavasti. Kilometrillä isoin ongelma on ensimmäinen kierros. Olin ekalla kierroksella kolmanneksi hitain, kun seuraavilla kierroksilla vertailuluvut muihin olivat 6,5 ja 4. Ne, jotka kilometrin ajoa hahmottavat ymmärtävät mitkä ominaisuudet tuossa on kohdillaan ja mitkä eivät.
Lentävällä kierroksella sain 9.sijan. Aika oli 14,05 ,joka taitaa olla toiseksi nopein ajamani aika. Ajo hajosi about 60 metriä ennen maalia, mutta ihan kelpo suoritus kuitenkin. Ehkä kaikessa ajamisessa näkyi se, että jouduin leireilemään ennen näitä kisoja Ruotsin 190 metrisellä radalla, jolla on kovin vähän ratapyöräilyn kanssa tekemistä. Ehkä se vain vaatisi, että pääsisi 250 metriselle radalle treenaamaan, jotta kisatuntuma myös olisi parempi. Ja tietysti treenit parempia.
Päivän päätti nyky-omniumin tyyliin 40km pisteajo. Jo toisen kirin jälkeen iskin, hiukan myöhässä, mukaan neljän miehen hatkaan, jonka saimme melkein toimimaan. Valitettavasti kilpailun kolmas kiri hajotti hatkamme, kun kanssani irti olleet kuskit alkoivat kirimään kiripisteistä sen sijaan, että olisimme ajaneet tavoitteena saada pääjoukolta kierros. Hatkamme hajottua räjähdin luonnollisesti kunnolla ja pääjoukon tullessa kolmessa palasessa ohitse en päässyt yhdenkään kyytiin. Hieno hetki, kun kilpailua takana kahdeksan kilometriä ja toteat, että olet jäänyt pääjoukolle kierroksen.
Loppu pistarista menikin vain mukana roikkuen. Jalkaa ei ollut edes yrittää niitä asioita, joita mieli välillä tarjosi. Toisaalta 40km pistari tässä vaiheessa kautta tekee kunnolle hyvää, joten väkisin ajoin ajon loppuun. Muutaman sijan menetin omnium-pisteissä miinuskierrokseni myötä, mutta kokonaiskilpailussa ei ole väliä oletko 13. vai 16. Toki 13.sija olisi mukavampi kuin tämänkertainen 16.sija.
En nyt vielä oikein jaksa vetää kisoja sen paremmin yhteen. Oli hyvää, oli huonoa. Puuttui treeniä, oli tehty oikeita asioita. Olisi voinut tehdä asioita toisin, olisi voinut jättää jotain tekemättä. Jännityksellä odotellaan miten käy perjantaina, kun marssin hakemaan Venäjän viisumia. Seuraavat kisat olisivat ensi viikolla, jos vain saan viisumin.
Kiitos kaikille lukijoille, että käytte seuraamassa miten kisat etenevät. Kisapäivien aikana sivuja ladattu 100 kerran kahtapuolen.
Ketju poikki,
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti