Viikonlopun aikana ajetut 500+1 kierroksen mittaiset Pisteajopäivät Brnossa, Tsekeissä olivat itselleni melkoinen pettymys. Jalkoihin tarttui 200,4 kilometria vauhdikasta ajoa, mutta ei omista ansioistani.
Kilpailut käynnistyivät perjantaina kahdella 40km pisteajolla, jossa joka kahden kilometrin välein oli välikiri. Viivalle tuli, 400 metriselle betoniradalle, kuskeja yli 60. Ensimmäisenä päivänä puhaltanut kova tuuli teki ajamisesta todella hermostunutta ja myös pakotti kuskiryhmän pysymään yhtenä, todella pitkänä, nauhana. Perjantai oli itselleni vaikeista päivistä ensimmäinen. Välitysten hakemista pyörään, tuntumaa rata-ajoon useamman kuukauden kilpailu- ja treenitauon jälkeen ja tottumista 60 ajajaan ympärillä.
En päässyt missään kohtaa viikonloppua sinuiksi ison ryhmän kanssa. Rämpisin ylöspäin aina muutaman kierroksen ajan todetakseni putoavan puolessa kieroksessa takaisin ryhmän hännille. Ja uudestaan ylös, jonka jälkeen ryhmän perältä vauhtia uuteen nousuun. Oli ainakin kuluttavaa ja tulipahan jaloille liikettä.
Lauantaina ajot jatkuivat niin ikään kahdella 40km pisteajolla. Vauhdikkaasti ajetut 3. ja 4. etappi olivat melkoisen hankalia itselleni. Koitin taistella paikkaa ryhmän puolivälistä, mutta loppua kohden, kun väsy alkoi painamaan oli helpompaa istua porukan hännän tuntumassa ja keskittyä pitämään itsensä pääjoukossa.
Brnon Pisteajopäivillä ajaja saa myös keskeyttää yksittäisen etapin, mutta jatkaa silti seuraavalla etapilla. Useampi ajaja heivaili pitkin etappeja ja etenkin puolalaiset käyttivät sääntöä melko härskisti hyödyksi. Mikäli puolalaiskuskilla ei ollut pisteitä kasassa kun 2/3 osaa kilpailusta oli ajettu veti hän toiselle puolalaiselle kirin ja heivasti samantien pois. Harmaalla alueellahan tuossa liikutaan, mutta mikä ei ole kiellettyä on sallittua.
Sunnuntaina, kun 160 kilometriä oli jo jaloissa, oli tavoitteenani ainoastaan päästä viimeinen etappi maaliin eikä tulla ulosliputetuksi. Mikäli jäit pääjoukosta kierroksen liputettiin heti joukosta pois. Ei kahden kierroksen jälkeen, kuten yleensä pisteajossa.
Tiukan taistelun jälkeen, itseäni vastaan, pääsin etapin maaliin. Se olikin sitten ainoa saavutus tältä viikonlopulta. Saada 200,4 kilometriä täyteen. Muuten viikonloppu tarjosi melkolailla vaikeita aikoja pääjoukon perälautana. Useampaan otteeseen myös kilpailun aikana hävetti istua porukan hännässä, mutta minkäs teit. Ylös kun pääsi putosi alas ja lopussa ei ollut jalkaa edes yrittää. No, tämä kilpailu oli toisaalta ensimmäinen ratatapahtuma kauteen, jossa oli myös tarkoitus kartoittaa tämän hetken ratakunto ilman minkäänlaisia erityisharjoituksia. Kartoitus tehty ja nyt on analyysin paikka.
Kilpailun voitti Tsekin Alois Kankovsky, jolta löytyy jo entuudestaan varsin mairitteleva ansioluettelo niin maantieltä kuin radalta (mm. Omnium Maailmanmestaruus). Kärkisijoille päätyivät Kankovskyn lisäksi Saksan Marcel Kaltz, joka tekee nimeä 6-päivän ajoissa, sekä Tsekin Milan Kadlec.
Seuraavaksi ohjelmassani on siirtymä Tsekeistä Belgiaan ja ajaa muutamia kilpailuja Belgian suunnalla.
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti