Belgiaan tultaessa, muutama päivä sitten, oli sää muuttunut täysin. Helteet olivat vain muisto käsivarsissa ja reisissä, kun navakka tuuli puhalsi mereltä sateen kera. Kerran jos toisenkin kerkesin miettimään jaksaisiko sitä ajaa tulevien päivien harjoitukset rullilla, jotta säilyisi pyörä puhtaana ja vaatteet puna-valkoisina.
Edessä on kuitenkin kolmen kovemman viikon jakso, jossa arkipäivät ajetaan perusajoa kilometrimääriä vaihdellen ja viikonloppuisin kisataan, jotta ohjelmassa on myös tehoja mukana. Perusajon on tarkoitus saada jalkoihin tasaista ajovauhtia, jota kilpailuissa koitetaan, koko kilpailumatkan ajan, jalostaa kisakunnoksi.
Kauden alku kotimaassa meni ihan kivasti tuolla systeemillä. Kotimaan kisat ovat aavistuksen lyhyempiä ja, vaikkapa, vähemmän vauhdikkaita kuin täällä, joten väsyneellä jalallakin pystyy kivasti ajelemaan mukana. Toki suorittaminen on sitten jo vaikeampaa. Täällä kisat ovat kuitenkin sen 110-120km ja intensiteetti kilpailuissa huomattavasti kovempi. Tämä aiheuttaakin pientä jännitystä tuleville viikoille, että riittääkö omat rahkeet, itselleni rankan, perusvauhtitreenin päälle ajamaan vielä kilpailuja. Etenkin, kun ensimmäinen kisa tuli ajeltua vain pääjoukon mukana on jatkossa pystyttävä jo edes vähän ajamaan kisaa.
Eilen alkoikin treeniblokki varsin mukavalla, sateessa rullien sijaan ajetulla, 100km treenillä. Vauhti pysyi kivasti yllä läpi päivän ja syke alkaa vihdoin löytämään tietään tavoitealueille. Jaksan siis pikkuhiljaa ajaa treenini, edes joskus, riittävillä vauhdeilla ja sykkeillä.Tänään olikin vuorossa pidempi päivä ja jo ennakkoon osasin arvailla, että päivä ei tule sujuman yhtävauhdikkaasti kuin edellinen.
Tuska alkoi jo ensimmäisillä polkaisuilla. Jalat tuntuivat täysin tunnottomilta. Eilinen treeni painoi vielä pahasti reidessä. Pettymystä kohti oli kuitenkin suunnattava ja ensimmäiset pari tuntia hivelivät mieltä vastatuulen pidätellessä voimatonta polkijaa. Edes tehomittari ei tarjonnut lohtua. Sykkeen ja vauhdin lisäksi viimeinenkin toivoni, teho, oli matalalla. Koita siinä sitten hymyillä poliisille, joka ystävällisesti kehoittaa poistumaan ajoradalta viereiselle laattatienviritelmälle.
Päivä oli kuitenkin ajettava valmiiksi, joten oma taso tälle ajolle oli hyväksyttävä ja taivallettava päivä valmiiksi. Neljännen tunnin lähestyttyä täyttymistään alkoi jalkoihin palailemaan pikku hiljaa tunto ja tehokin alkoi löytää tietään ylöspäin. Mittarin näyttäessä matkan täyttymistä pääsin loppuun vielä nauttimaan muutamaksi kilometriksi hyvästä myötätuulesta majoituskyläni katuja pitkin kaahatessani.
Huomenna on luvassa, tutun kaavan mukaan, lisää perusajoa. Matka on onneksi hieman lyhyempi kuin tänään, joten tavoitteena lienee selvitä lenkiltä pois mahdollisimman nopeaan. Pikaista poistumaa tukevat myös sateinen sää, pohjoistuuli ja alle kymmenen asteen lämpötila. Viikonloppuna onneksi pääsee ajamaan kisaa, jotta ei tarvitse yksin hinkata pellon reunaa.
Ketju poikki,
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti