Kohti kautta 2015

Vuosi on vaihtumassa tuota pikaa ja samalla se tarkoittaa harjoittelun aloittelemista. Viimeisistä kilpailuista on kulunut jo riittävän tovin verran, jotta harjoittelu alkaa tuntumaan taas erittäin hyvältä ajatukselta. Paljon hikeä tiedossa seuraavan 12 viikon ajan, kun saa taas alkaa luomaan kuntoa kermiksiä varten.

Kaudella 2015 joukkueeni Belgiassa vaihtuu. Pari vuotta ajelin SV Kontichin paidassa, mutta seuran pienentäessä huomattavasti joukkueen kokoa vuodelle 2015 oli itselläni myös uuden ajopaikan etsintä. Jatkossa ajan ASFRA Racing Team Oudenaarden riveissä Belgian maaperällä. Joukkueen rosteri on suuri, mutta hyvin ajamalla pääsee ajamaan myös etappeja ja Belgian Cupin yksipäiväisiä.

Kaudella 2015 maantiekilpailut toimivat jälleen valmistavassa roolissa ratapyöräilyn omnium-kilpailuihin. Tähtäin on nyt siirretty pisteajosta ja scratchista omniumin puolelle ja sen eteen tullaan tekemään töitä paljon. Henkilökohtaisiin aika-ajoihin on asetettu kovat, mutta realistiset aikatavoitteet joihin tulevalla kaudella tulisi päästä. Hyvillä henkilökohtaisilla ajoilla on mahdollista paikata yhteislähtöjen heikkouksia ja näin ollen kamppailla hyvistä omnium-sijoituksista.

Kilpailukalenteri löytänee muotoaan lähiaikoina. Perusraami kalenterille on selvä ja EM-kilpailuissa hyvän tuloksen saavuttaminen on kauden päätavoite.Omniumin Maailman Cup paikka vaatisi UCI:n maarankingissa 24 parhaan maan joukossa olemista, joka saattaa olla liian kova tavoite vielä kaudelle 2016.

Treenit kun alkaa niin päivittelytahtikin parantunee!

Ketju poikki,
-M

Kiitos kaudesta 2014!

GP Wien 2014

 Kausi 2014 on ollut kotvan verran jo päätöksessään. Kauteen mahtui lukuisia kilpailuja niin maantiellä kuin radalla. Oli hyviä päiviä, huonoja päiviä, hyviä hetkiä ja kaameita epäonnistumisia. Ennätykset parantuivat, ehdin ajaa rata-SM kilpailuissa, johdimme maantiemaajoukkueen kanssa Estonia Tourin joukkuekilpailua, sairastuin ennen EM-kilpailuja, en voittanut maantiekilpailuja...




Suuret kiitokset kaudesta 2014 kuuluvat vaimolleni Jannille, valmentajalleni Terrylle, treenikavereille Turussa, Roubaixin velon henkilökunnalle sekä Turun Urheiluliiton pyöräilyjaoksen taustaihmisille ja -toimijoille!

Tärkeän tuen on jo useamman vuoden ajan tarjonnut hyvät yhteistyökumppanini:

Felt -pyörät, BBB -varusteet & Tacx -harjoitusvastukset - www.huntteri.fi

Ajopyörä / Bikeshop.fi - www.bikeshop.fi

Bioracer Suomi - www.rush.fi


Powerbar Suomi - www.pyka.fi

Mainoskoho - www.mainoskoho.fi

GP Wien 2014 Elimination

Kausi 2015 alkaa vähitellen olemaan ovella. Kohta puoleen pitäisi lopettaa treenaminen ja aloittaa harjoittelu. Tulevalle vuodelle olen saanut myös uuden joukkuepaikan, joka mahdollistaa erittäin hyvän kilpailuohjelman kaudelle 2015.

Starttailen kauden 2015 blogissani joulun aikaan!

Ketju poikki,
-M

Vuosi hiipuu kohti loppuaan

"Well the music's slowly dying and I'm jumping out of my jeans..." lauloi Hanoi Rocks (Tragedy) aikanaan. Samanlaista hiipumista on ollut GP Viennasta lähtien havaittavissa myös omalla kohdallani. Harjoittelulle ei ole pahemmin uhrattu vielä ajatuksia ja ensi kausikin on aika pitkälti vielä levällään.

Kaksi ja puoliviikkoa mennyt siitä kun kausi tuli päätökseensä. Kausi oli hyvä ja vimpoista kisoista jäi hyvä fiilis päälle. Tulevan kauden alkuun on vielä nelisen kuukautta, joten ei hirveästi tarvitse harjoittelua vielä miettiä. Josko tammikuun puolivälissä tilanne olisi toinen ja pääsisi vetäisemään parin kuukauden valmistautumissetin ennen kilpailuja.

Kauden 2015 tavoitteita on onneksi jo aloitettu mietiskelemään. Ratapyöräilyn omnium tulee ensi vuonna olemaan se laji johon paukut pistetään. Paljon muutakin tulen ajamaan, mutta tavoitteet ovat ainoastaan omniumissa pärjäämisessä. Lisää ajatelmia myöhemmin....

Onneksi blogi alkaa vähitellen heräilemään kohti uutta kautta. Siihen asti kuitenkin;

Ketju poikki!

-M

 

GP Vienna, päivä 2

40km pisteajon jälkeen on aika tyhjä olo. Tyhjyyttä lisää se, että ennen pistaria oli mukavasti omniumin kokonaiskilpailussa sijalla viisi, mutta lopputuloksissa oma nimi ei näy tulostaulun ensimmäisellä sivulla, vaan vasta toisen sivun kärjessä sijalla seitsemän.

Omniumin toinen päivä alkoi kilometrin aika-ajolla. Omaa ajovuoroani ennen taululle ajettiin 1.07.2 alle meneviä aikoja muutaman kuskin toimesta ja itseni jälkeen oli vuorossa myös muutama kuski joiden tiedettiin ajavan kovaa. Oma ajo meni ihan kelvosti. Hyvä, hidas lähtö, mutta muuten hyvin paketti kasassa koko kilometrin ja loppuaika oli 1.07.0. Lopputuloksissa ainoastaan Puolan Adrian Teklinski tuli ohitseni ja sainkin kilometriltä toisen sijan. Erot olivat tosin pieniä ja sijat 2-6 taisivat olla 15 sadasosasekunnin sisällä.

Lentävällä kierroksella olinkin sitten samojen kuskien kesken käydyn sadaosakamppailun häviävä osapuoli. Kuudes sija kierrokselta ajalla 14,17 ja erot eteenpäin olivat yhtä pieniä kuin kilometrillä taaksepäin. Tätähän omnium on parhaimmillaan: lajeissa tehdään pieniä sijoituspiste-eroja kilpakumppaneihin ja vähitellen tulosluettelo muodostuu lopulliseen muotoonsa.

Ennen lopullisen muodon saamista on kuitenkin kaikilla ajettavana 40km pistejajo. 160 kierrosta eli 16 kiriä, joka tarkoittaa raskasta päätöstä omniumille. Ennen pistaria majailin tuloksissa viidennellä sijalla, mutta osasin ennakoida pientä pudotusta lopullisiin tuloksiin. Ajoin pistarin ihan kelvosti. Hatkayrityksissä mukana, muutaman vaarallisen porukan kiinniajaminen ja 5-6 kiriin osallistuminen. Kireistä irtosi pisteitä vain kahdesta tai kolmesta, jotka lihottivat pistepottiani hieman, mutta ei tarpeeksi, jotta olisin pystynyt pitämään sijoitukseni. Kaksi kuskia tuli ohitseni kun matkaa oli maaliin 5 kilometriä. Yritin kyllä toiseksi viimeiseen kiriin vielä, ja siitä suoraan irtiottoon, mutta eväät olivat aikalailla syödyt. Lopussa keskityin toivomaan, että pisteen päässä takanani majaillut puolainen ei saisi kiristä pisteitä ja saisin edes seitsemännen sijan.

Kuten tarinan alku paljastikin niin seitsemännen sijan onnistuin pitämään ja kauden päätökseksi tuli siis varsin hyvä sijoitus ja 32 arvokasta pistettä UCI:n Omnium Rankingiin ensi syksyksi.

Kauden 2014 aikana nappasin kuusi TOP-10 sijoitusta UCI-kilpailuista (+3 kertaa 11.), joka on ihan kelpo tulos. Sinänsä. UCI-kilpailupäiviä tuli radalla 23. Muutama liikaa sinänsä.

Enempää ei vanhaa kautta mietitä, tai uutta vielä valotella, vaan pistetään pakaten pyörät ja tarvikkeet laatikkoon ja lähdetään kotimatkalle.

Ketju poikki,
-M

GP Vienna, päivä 1

Lyhyesti ensimmäisen päivän tapahtumat:

Linja-ajossa vähän rauhallisempaa vauhtia mihin tottunut ja kisan keskinopeus vain 50,5kmh. Koitin omilla vedoillani nostaa vauhtia ylöspäin, mutta aina löytyi takaata niitä, jotka halusivat mieluummin ajaa rauhallisemmin. Noin kymmenen kierrosta ennen maalia alkoi loppukirivaihe. Hetken näytti jo huonolta, kun jäin pahasti pussiin kahdeksan kierrosta ennen maalia, mutta sopivien valintojen avulla hyvin kiriin ja maaliin kuudentena.
Edestä hylättiin kuitenkin kaksi ajajaa, joiden loppukiriä oli saman maan kuskit auttaneet, joten muutaman hylkäyksen ansioista ensimmäisestä lajista neljäs sija. Radalla on siis joukkueena ajaminen kiellettyä ja tästä rangaistaan sakkojen ja hylkäysten muodossa - kansainvälisissä kisoissa.

4km aika-ajossa tavoitteena oli ajaa 4.45. Valitettavasti keskellä ajoa vauhdinjakoni heilui liikaa ja putosin hieman tavoiteajastani. Lopussa vahvan viimeisen kahden kierroksen ansiosta kuitenkin voitto omasta parista ja ajalla 4.46 viides sija. Ei hyvä, mutta ei huonokaan.

Pudotusajossa hyökkäsin heti alusta kärkeen. Tavoitteena oli minimoida tappiot. Vajaan neljä minuuttia jaksoin kärjessä repiä ja pitää itseäni keulassa. Tuossa ajassa meidän tulisi olla edennyt vähintään kolme kilometriä (12 kierrosta) ja kuusi pudotusta. Jälkikäteen kuulin, että tuomarit eivät olleet saaneet pudotettua ketään ensimmäisten pudotusten aikaan ja tästä johtuen olinkin jo kolmas kuski ulkona kisasta. Huonoa tuuria hiukan, koska normaalissa tilanteessa tosiaan olisi ollut useampi pudotus jo ajettuna, mutta minkäs teet. 16. sija oli kokonaiskilpailun kannalta pieni katastrofi, mutta pudotusajo tuntuu olevan vain kompastuskiveni.

Ensimmäisen päivän jälkeen omniumissa kokonaistilanteessa kuudentena. Piste-eroja en ole katsellut, mutta hyvillä kilometrin ja lentävän kierroksen suorituksilla on mahdollista lähteä hyvistä asemista kilpailun päättävään 40km pisteajoon. Eli hyvästä sijoituksesta taistellaan!

Eilisen päivän päätin ajamalla, järjestäjän toiveesta, kilometrin aika-ajon. Hektisen illan päätteksi kilometri painui aikaan 1.07,2. Aika sinänsä on ihan hyvä, mutta kun on ainakin neljä kertaa ajanut kovempaa ei ole syytä suuremmin juhlia. Toisaalta on helvetin mukavaa, että perustaso alkaa painamaan ajat tuonne 1.07,5 alle!

Ketju poikki,
-M

GP Viennan ennakointia

Kausi lähenee loppuaan. Ja hyvä niin. Vaikka varsinaisesti väsy ei paina niin esimerkiksi blogi-aktiivisuus, tai paremminkin epäaktiivisuus, kielii siitä, että eiköhän tätä taas ole ollut tarpeeksi tähän vuoteen.

Tänään ja huomenna ajetaan monen mutkan kautta järjestetty GP Vienna. Kilpailut on siirtojen takia pudotettua CL2-luokan kilpailuiksi, joten pisteitä ei ole ihan niin paljon tarjolla rankingeihin, mitä CL1 tarjoaisi. Toisaalta sillä ei ole väliä, koska oma kunto ei välttämättä riitä ihan kaikista parhaimpiin vetoihin näissä kisoissa, mutta toisaalta näiden kilpailujen pisteet ovat voimassa vielä ensi vuoden syyskuussa, kun UCI:n Maailman Cup-ranking sulkeutuu.

Wienin rata on kolmisenkymmentä vuotta vanha. Tai sanotaan 25-30 vuotta. Oli miten oli rata on yksi heikkokuntoisimmista Euroopassa, jossa olen itse ajanut. Siinä missä Pietari oli vanhalla pinnoitteellaan liian huono suomalaisille pyöräilijöille, tai Liettua liian hidas suomalaisille kuskeille, on tämä rata ihan oikeasti hiukan huonossa hapessa. Rataa on paikkailtu useasta kohdasta ja epätasaisuus on käsissä tuntuvaa, kun ajelee ympyrää. No, jos renkaat kestää niin eipä tämä suurempia toimenpiteitä aiheuta. Profiililta rata on mukavan leppoisa, joten siinä mielessä täällä on mukava ajaa.

Varsinaisia tulostavoitteita kilpailuihin ei ole. Henkilökohtaiset aika-ajot niin kovaa kuin pystyy, pistari ja scratch niin hyvin kuin mahdollista ja pudotusajo suuria tappioita vältellen. Tiedossa ei ole kuin Itävallan kuskeja, jotka ovat mukana kilpailuissa ja se, että muut kilpailijat lienevät tulevan lähialueen maista. Ajaminen on tietysti taas vähän erilaista, kun kilpailuissa ei ole kuin mahdollisesti muutama kuski joiden kanssa on tullut tänä vuonna ajettua, mutta toisaalta henkilökohtaisissa ajoissa silläkään ei ole suurempia merkityksiä, ketkä vastassa on. Nopeasti arvioituna 4km pitäisi mennä alle 4.45, 1km alle 1,07.5 ja lentävä kierros alle 14 sekunnin, jotta hyvä sijoitus olisi mahdollinen.

Tämän kaksipäiväisen jälkeen, toivottavasti huollan pyöräni valmiiksi, ei tarvitsekaan hetkeen harjoitella. Tällä hetkellä arvio on, että harjoitukset jatkuisivat joskus tammikuun puolivälissä. Blogissa jatkunee kirjoittelu sen verran, että puran kauden tuloksia ja valoittelen tulevaa kautta jahka pöly hiukan laskeutuu. Kilpailuista kirjoitan myös lyhyen tuloskoosteen jahka ovat päättyneet.

Twitteristä löytyy tulospäivittely kilpailujen aikana!

Ketju poikki,
-M

Sataa lunta

Otsikossa tulikin sitten kerralla käsiteltyä tämän hetkisen sijainnin säätila. Onhan se kiva, että maasta tulee valkea, vähän valoisuus kasvaa ja....Siihen se sitten taisi tältä erää jäädä. No, vuodenajoista valittaminen on turhaa, mutta aina yhtä toimivaa.

Viikon kuluttua on kauden viimeisest kisat käynnissä. Kuusi päivää vielä aikaa tehdä harjoituksia, joista tosin kolmena päivänä on vain jotain varsinaista ohjelmaa. Treenit itsessään ovat kulkeneet ihan kivasti. Lyhyitä vetoja, joilla toivottavasti saa kroppaa toimimaan sen verran, että omniumit kulkee vielä kerran tällä kaudella - vai ovatko ne kulkeneet kertaakaan?

Huomenna olisi ohjelmassa tiukahko harjoitus, joka toivottavasti auttaa 1km ja 4km ajoissa. Treenin sisällöstä nyt sen enempää ala ketään tylsistyttämään, mutta sanotaan, että treenissä ei kierrosmittari näe 60rpm pykälää. Tullee olemaan jalat jäykkänä lauantaina. No, jos ennusteisiin on uskominen niin viikonloppuna voisi Turussa päästä ulos pyörittelemään jalkoja auki, joten eipä tämä nyt niin huonolta näytä.

Viimeisten kisojen jälkeen blogikin siirtynee viettämään ylimenokautta. Tai kenties kertailen kerran viikossa kulunutta kautta. Ensi vuoden kuvioihin tuli pientä mutkaa, mutta toisaalta hyvällä ajolinjalla,kun ottaa mutkan niin sieltä pääsee vauhdilla ulos!

Ketju poikki,
-M

11 päivää vol.2

Tilanteet muuttuva nopeaan. Onneksi tällä kertaa muutos on kannaltani positiivinen. Kerran peruttu, siirretty ja jälleen peruttu GP Wien järjestetään kuitenkin uusin kilpailun, kategorioin ja päivin. Olin jo tiistaina onnellisesti odottelemassa loppuviikon testejä ajettavaksi ja kautta päättyväksi, kun sähköpostissa oli Itävallan maajoukkuevalmentajan toivotus tulla ajamaan kilpaa.

Hyvin lyhyen mietiskelyn jälkeen olin valmis kilpailuihin. Parisen viikkoa aikaa valmistautua, kausi ei missään kohtaa loppunut edes kunnolla ja virtaa jäljellä, joten miksi ei. Kilpailuihin nyt tuskin pääsen ihan kauden parhaassa iskussa, mutta ajetaan se mitä pystytään ja päätetään kausi hyvään kaksipäiväiseen.

Viime keskiviikkona ehdin ajamaan myös kuntotestien ensimmäisen osan, jossa ohjelmassa oli porrastesti. Eipä ollut watit kovinkaan kummoisia, mutta onneksi kuitenkin parempia kuin aiemmin. Toisaalta testit on testejä, treenit treenejä ja kisat kisoja. Hauskaa oli kyllä testissä ja viimeisen 3½ minuuttia sydän hakkasi tasaista 200 lyöntiä minuuttiin. Sinänsä sillä nyt mitään väliä, että paljoako tuo lyö, mutta eipähän ole iän myötä maksimit laskeneet ja kivahan tuo on, että pienen, lievän kauden loppupuolella olleen alipalautumisvaiheen jälkeen kroppa on taas hereillä.

Nyt on katse siis yhdentoista päivän päässä olevissa kilpailuissa. Lyhyitä treenejä jalkoihin, vähän ajoasentoon totuttelua ja sitten kohti kauden kilpailupäiviä 22 ja 23 kohti. Marraskuun puolivälistä alkaakin sitten parin kuukauden ylimenojakso ennen uuden kauden harjoittelun alkua.

11 päivän kuluttua alkaa kilpailut!

Ketju poikki,
-M

11 päivää

Yhdentoista päivän verran kestää vielä tämä treenikausi. Sitten on aika tyhjentää renkaista ilmat ja nostaa pyörä varastoon pölyttymään.

Perutun GP Viennan tilalle ei löytynyt järkevää korvaajaa, joten ainoa fiksu ratkaisu oli lopettaa kausi 2014 kilpailujen osalta. Tai tarkemmin ottaen kilpailuihin valmistautumisen osalta. Koska en pysty lopettamaan kautta vain siihen, että valmentajan kanssa vaihtelemme sähköpostia oli luonteva ratkaisu ajaa tässä kohtaa muutamat labratestit, joissa saadaan määriteltyä harjoitusalueita. Periaatteessa ainoa kohta mitä testeillä etsitään on noin 2,5 mmol/l taso, joka on siis perusajorajani. Ja tuota 2,5 mmol/l kynnystä sitten ajetaan tammikuusta alkaen taas niin paljon kuin jaksetaan - parisen tuntia päivään korkeintaa.

Parin testipäivän jälkeen ohjelmassa onkin tyhjyyttä. Vaivojen parantelua ja kevyttä liikuntaa, joka muuttuu saliharjoitteluksi joulukuun alussa. Treenit jatkuvat tammikuun puolessa välissä mikäli en aivan väärin viikkoja laskeskellut. Jääpähän talviajot taas vähäisiksi!

Ensi kauden suunnitelmatkin ovat täysin avoinna. Pientä keskustelua ollaan valmentajan kanssa käyty omniumiin panostamisesta, mutta pienimuotoiseksi ongelmaksi on nousemassa se, että minulla ei ole Turussa Derny-kuskia käytettävissä ollenkaan. Toisaalta omniumissa houkuttaa se, että nopeusominaisuuteni on tänä vuonna noussut lähemmäs sitä tasoa, jota omniumissa vaaditaan. Toisaalta epäilyksen aiheitakin on vielä ilmassa, mutta jatketaan tätä pähkäilyä myöhemmin lisää...

Muutama päivä ajoja, jonka jälkeen lepoa!

Ketju poikki,
-M

Kisat alta

Tänään oli todella mainio treeni. Jonkin aikaa ollut ongelmana, että en ole päässyt treeneissä kunnolla hapoille. Eli elimistöön ei kerry suorittaessa riittävää määrää laktaattia, vaan laktaatit jäävät hieman turhan mataliksi, vaikka tehot ovat sellaisia, että normaalissa tilanteessa jaloissa hapot jyskyttäisivät.

Ongelmaan haettiin ratkaisuksi tuttua treeniä, jossa ajellaan intervalleja muutama kappale kovilla kierroksilla tehojen ollessa Vo2max tasolla pidemmissä vedoissa ja 150% tasolla lyhyemmissä vedoissa. Treeni venähti verroineen liki kolme tuntiseksi, mutta tuntui kanssa todella hyvältä. Toinen samanmoinen piti olla ohjelmassa ensi viikonloppuna,mutta...

Treenin loppumisesta ei ollut menny varttiakaan, kun sähköpostissa odotti lyhyt, ytimekäs viesti, jossa kerrottiin, että GP Vienna on peruttu tältä vuodelta. Aika tyhjäksi vetäisi. EM-kisat jäivät välistä sairastelun takia. Sen jälkeen löytyi vielä hyvä, sopivan tasoinen kilpailuviikonloppu, jonne oli tarkoitus valmistautua hieman aiemmasta poikkeavalla tavalla. Mutta, nyt tämäkin kilpailu peruttiin. Perkele.

Tässä on nyt kolmisen tuntia juotu kahvia ja mietiskelty miten jatketaan. Vaihtoehdoista parhain näyttää olevan se, että kausi loppuu kahden viikon kuluttua ilman viimeisiä kilpailuja. Tähän hetkeen sitä tuskin lyödään poikki, koska treenijakso katkeaisi liian tylysti. Parit verkot on heitetty vesille, jos pääsisin ajamaan treenijakson päätteeksi henkilökohtaiset aika-ajot radalle, jonka jälkeen kauden päättäminen olisi huomattavasti hauskempaa. Kisarahat siirtyvät kivasti ensi vuoden budjettiin, koska kisoja tulee myös ensi vuonna olemaan paljon. Mutta silti: Perkele.

Eli kisat menivät nyt alta. Tämä johtuu siis siitä, että GP Wien piti olla alunperin viikko ennen EM-kilpailuja, mutta kun EM-kilpailut vietiin Karibialle kärsijäksi joutuivat Wieniläiset. Kilpailujen siirto ei onnistunut toivotulla tavalla, joten näin kävi.

Ensi vuoteen. Ensi vuodeksi oltaneen panostamassa omniumiin. Tähän asti siis panostus on radalla ollut pistarissa ja scrathissa, mutta näiden kilpailujen vähäisyyden takia lienee siirryttävä omniumin ajamiseen. Seuraavissa posteissa sitten siitä, että mitä se tarkoittaa käytännössä.

Ketju poikki,
-M

Viimeisiä kilpailuja kohti

EM-kisat ovat ja tulevat menemään osaltani kotimaisemissa. Infektioista on päästy vihdoin eroon ja viikonloppuna pääsin ajamaan pari laadukasta perusajotreeniäkin.Viitisen viikkoa olisi harjoituksia tiedossa ennen kauden viimeistä kilpailua GP Wienia.

Pienen pähkäilyn päätteeksi tulin siihen tulokseen, että Wienin kilpailuun olisi hyvä lähteä ajamaan, koska motivaatio kilpailemiseen on vielä kova ja toisaalta nyt päästään kokeilemaan sitä, että kuinka hyvin pystyn valmistautumaan pelkkään ratakilpailuun ilman, että pohjille ajelee maantiekisoja, joista hakee kovuutta. Wienin ohjelma on hieman auki, mutta puhetta on ollut omniumista, mutta myös scratchista. Eiköhän yksityskohdat selviä ennen numeroiden kiinnittämistä...

Lämpötilat alkavat uhkaavasti painumaan alaspäin, joten sisähommia lienee tiedossa tulevina viikkoina. Toisaalta viisi viikkoa menee nopeasti, ja viiden viikon jälkeen onkin vuorossa lepojakso ja vasta kaukana tammikuussa uuteen kauteen valmistautuminen. Treeniohjelmakin tuli tähän jaksoon helposti. Esittelin valmentajalle oman suunnitelmani miten viikot tulisi rytmittää ja vastaukseksi sain ne treenit, jotka minäkin päivänä tulisi tehdä. Helppoa.

Sairastellessa oli myös aikaa miettiä tulevan kauden haasteita. Riippuen tietysti miten UCI:n ratakalenteri 15/16 muotoutuu, mutta mikäli nykyinen trendi pisteajojen ja scratchien suhteen jatkuu, ei liene muuta vaihtoehtoa kuin alkaa panostamaan omniumin ajamiseen. Se on vaan melkoinen rasti tuo omnium, mutta...Hyviä valitavoittetakin on löytynyt ensi kaudelle, joten paketti vaikuttaa hyvältä. Tietysti toteutus on ihan oma lukunsa.

Mikäli jollakulla lukijalla on radalle etulevykiekkoa ylimääräisenä / myytävänä niin ottakaapa ystävällisesti yhteyttä...

Ketju poikki,
-M

EM-kilpailut

UCI:n muutettua maailman cup-formaattia kesäkuun lopussa muuttui myös kilpailukauteni rakenne hieman. Päätavoitteeksi asetettiin ratapyöräilyn Euroopan mestaruuskilpailut, jotka kaikessa outodessaan vietiin Caribialle, Guadeloupelle. Kilpailukausi, jonka oli tarkoitus päättyä, maailman cupin rankingpisteiden saavuttamisen myötä, kesäkuun puolivälissä jatkuikin tasaisesti elokuun alkuun, ja viikon tauon jälkeen taas uudestaan kohti EM-kilpailuja.

Ajoin, EM-valintani jälkeen, myös Suomen Pyöräilyunionin arvokisarajan 1km aika-ajossa. Arvokisarajan oli ennen itseäni alittanut vain Mika Hämäläinen, Jyrki Tujunen ja Risto Aaltio. Itse en ole koskaan ollut suorien tulosrajojen kannattaja, (koska en ole niihin päässyt) enkä myöskään tällä kertaa tuolla tulosrajalla suuremmin juhlinut. Maailmalla on kovia pisteajokuskeja, joiden kilometrit painuvat yli 1.10 ja 4km yli 4.50. Radan ryhmälähdössä sijoituksia ei jaeta pelkillä tuloksilla aika-ajoissa. Henkilökohtaisesti olen asettanut aikatavoitteita, joihin tulisi päästä, jotta omniumin ajaminen kansainvälisissä kilpailuissa olisi tuloksia tuottavaa.

Kauden aikana olen ajanut yli kaksikymmentä UCI-ratakilpailupäivää. Ohjelmaa muokattiin kesäkuussa, ja rakennettiin siten, että EM-kilpailuissa olisin parhaassa mahdollisessa kunnossa ja pystyisin ajamaan tuloksellisesti hyvät kilpailut. Kaikki kauden kilpailut ovat olleet erittäin hyvätasoisia omniumeja, joissa vastustajat ovat olleet aivan Euroopan, ja myös UCI-rankingin, kärkeä. Henkilökohtaiset ennätykseni olen ajanut kaikki uusiksi lukuisia kertoja tämän kauden aikana, ja nykyiset ennätykset on tehty 28.8 jälkeen. Eli kunto kehittyi kyllä kauden loppua kohden juuri oikealla tavalla. (Ennätykset 1km : 1.06.636, 4km 4,44,4 ja lentävä kierros 14,11)

Ranskan GP:n jälkeen saatu flunssa on pitkittynyt todella paljon ja yhdistettynä siihen, että astmaatikolla ylähengitystieinfektiot yleensä vaativat aika kovan veron hapenotosta olen tullut siihen päätökseen, että en aio lähteä edustamaan Suomea EM-kilpailuihin kahden viikon kuluttua. Pienen flunssan lisäksi jonkin aikaa jatkuneet lihasvaivat edesauttoivat tämän päätöksen tekemistä.

EM-kilpailuista vetäytyminen ei ole missään nimessä miellyttävää, mutta koska olen tänä vuonna onnistunut ajamaan hyviä kilpailuja Euroopassa en koe mielekkääksi lähteä puolikuntoisena kilpailemaan. Ratapyöräilyssä kansainvälinen taso on erittäin kova tällä hetkellä, ja jos olisin halunnut EM-kilpailuista suoriutua hyvin olisi pitänyt pystyä olemaan sellaisessa kunnossa, että omien ennätysten tekeminen olisi ollut mahdollista. Ja sekään ei välttämättä olisi vielä riittänyt EM-kilpailuissa mihinkään.

Kauden jatkumisesta keskustelen valmentajani kanssa lähipäivinä. Mahdollisesti ajan vielä kilpailuja, mutta yhtälailla voi olla, että kausi pistetään pakettiin, ladataan akkuja ja kehitellään uusia tapoja lähestyä ensi kautta.

Ketju poikki,
M

Kisaennakkoa Sveitsistä

Kilpailukausi on edennyt jo melkein kahdeksan kuukauden mittaiseksi ja edessä on yhä lukuisia koitoksia. Väsymys hotelleihin, matkaamiseen kisapaikoille ja pakkaamiseen alkaa olla melkoisen suuri. Kilpaileminen onneksi menee, kun vauhtiin päästään, omalla painollaan.

Tänään ja huomenna on ohjelmassa kauden viimeinen omnium, jonka ajan Aiglessa. Eilinen treeni teki selväksi sen, että Aiglen 200m rata ei ole kaikista helpoimpia ajettavia. Kurvit ovat yllättävän jyrkät 200m radalle ja siitä huolimatta suorat todella lyhyet. Ajolinjan pitäminen kurveissa tuntui myös haastavalta. Toisaalta kun kilpailu alkaa niin rataan saa ajotuntuman päälle todella nopeasti.

Omnium on kerännyt jälleen hyvätasoisen osallistujajoukon. Mukana on mm Sveitsin, Italian, Portugalin, Belgian, Tsekin ja Tanskan maajoukkueet. Tämän lisäksi yhden ajajan joukkueilla kilpailussa on itseni lisäksi Irlanti ja Brasilia. Kovimmista nimistä voisi nostaa esille Elia Vivianin, Martyn Irvinen, Jasper de Buystin, Oliver Beerin ja Casper Folsachin. Täysi työ siis tehtävänä ihan jokaisessa lähdössä, jotta saa taisteltua sijoituspisteitä itselleen.

Kilpailuun ei ole suurempia tavoitteita asetettuna. Valmistavat treenit ovat menneet hyvin ja huonosti. Hyvää blokkia seurasi heikompi, joka kruunautui pieneen flunssaan. Eilen onneksi radalla avaavassa 2km lentävässä vedossa aika painui alle 2.20 paria pykälää kisavälitystä pienemmällä tuumalla. Jos pystyisi ajamaan hyvät henkilökohtaiset ajot, jonka lisäksi ryhmälähdöt ilman ongelmia voisi olla tyytyväinen tähän kaksipäiväiseen.

Kilpailujen aikana twitteristä löytyy päivitystä miten matka etenee ja blogiin kisakertomus päivittynee kisoja seuraavina päivinä.

Ketju poikki,
-M

Treeniä koneeseen kotona

Belgian laattatiet ovat vaihtuneet tuttuihin kotimaisemiin. Lämpötila on laskenut mukavasti alle kymmenen asteen lukemiin, ja  kurkkukipu sekä yskä ovat saapunut ystäväkseni. Treenejä tämä ei ole hidastanut ja takana onkin hyvä treeniviikko, jonka aikana on rullilla ja harjoitusvastuksella on poljinta pyörittetty pari kertaa päivässä.

Tiistaista perjantaihin ohjelmassa oli ratakilpailuihin valmistavia treenejä. Pienen pieni tunnottomuus painoi ajamista, mutta kokonaisuutena blokki jää positiivisen puolelle. Huomenna sunnuntaina on tarkoitus painaa vielä viikko pakettiin hyvän, tiukan, ratatreenin kautta. Ensi viikon loppupuolella ajan Sveitsissä UCI GP:ssa omniumin ja takaa-ajon osana valmistautumista EM-kilpailuihin. Sveitsissä odotukset on asetettu hyvään lentävään kierrokseen ja kilometrin alkuun. 4km aika-ajossa ei ole odotettavissa hyvää aikaa, ja tästä johtuen välitystä tullaan myös pienentämään totutusta. Tavoitteena on siis saada jaloista jumit pois ennen Sveitsiä, kisoissa saada kilpailutuntumaa ja -vauhteja jalkoihin, jonka jälkeen on 12 päivää ensimmäiseen EM-lähtöön.

Viikolla sain myös tietooni ensi kauden ajokaluston. Feltin mallisto näyttää todella hyvältä vuonna 2015 ja itselläni on alla radalla TK1, maantiellä F4 tai AR4, aika-ajoissa B14 ja cyclocrossarina todellinen helmi: hiilikuituinen, hydraulisilla levyjarruilla varusteltu F5X. Katso crossarista tästä!

Myös seuratasolla tulee lähiaikoina tapahtumaan, mutta siitä myöhemmin...

Ketju poikki,
-M

ps. Kun blogissa on hiljaista tarkoittaa se sitä, että treenit ovat vieneet aikaa sen verran, että aikaa / jaksamista päivittelemiseen ei ole ollut ;) Kiitos lukijoille silti sivuilla käymisestä!

Kilpailu 16.9

Roubaixin kilpailujen jälkeen oli aika pistää ratapyörä narikkaan hetkeksi ja jatkaa ajamista, sekä kunnon kehittämistä, maantiepyörällä. Belgiasta löytyi mukavasti tiistai-iltaan kortteliajoa, jossain pienessä kylässä, joka näytti täsmälleen samalta kuin vieressä oleva kylä, ja sen vieressä oleva, ja sen...

Kilometrin kierros kiersi kylän kirkkoa ja reitille mahtui seitsemän kurvia ja parisen sataa metriä mukulakiveä jokaiselle kierrokselle. Eihän tuo reilu 200 metriä kierrosta kohden ole paljon mukulaa, mutta kun kierroksia ajettiin 63 tuli käsiä täristettyä ihan kunnolla. Samoin kiihdytyksiä tuli kilpailussa todella paljon, mutta hauskaa oli.

Vauhdikas kilpailu eteni tutulla tavalla. Alku täysillä ja loppu niin kovaa kuin jaksetaan. Belgiassa korttelikilpailuihin otetaan usein pieni määrä kuskeja ennakkoilmoittautumisten perusteella ja tälläkin kertaa mukana oli vain 35 kuskia. Kilpailijamääränähän tuo on pieni, mutta kun kaikki iskevät aina paikan tullen, tai ajavat joka kolmas kierros oleviin välikireihin, on vauhti taattu.

Voitin pari välikiriä, olin muutamassa hatkassa, mutta lopussa en kyennyt kirissä 24.sijaa korkeammalle. Hauskaa oli kyllä koko rahan edestä ja tämä ei taatusti jäänyt viimeiseksi korttelikisaksi Belgiassa. Tuollainen 1,5 tuntinen kilpailu on mitä parhain treeni radalle. Kauden alussa tietysti pidemmät maantiekilpailut palvelevat paremmin, mutta kun koittaa (epätoivoisesti) virittää itseään parempaan kuntoon niin mikään ei toimi paremmin kuin tämän tyylinen kilpailu.

Ketju poikki,
-M

Vaikea Omnium Roubaixissa...

Roubaixin UCI GP:n kuulumiset antoivat tällä kertaa odottaa itseään tavanomaista pidempään. Melko vähän toki jäi Roubaixista kerrottavaa, mutta pientä kiirettäkin pitänyt tässä valtateitä ajellessa.

Roubaixin omniumissa oli hyvätasoinen lähtölista ja odotettavissa oli Sveitsin parin viikon takaisen kilpailun tasoinen taisto. Omat treenini sujuivat ihan hyvin ennen kilpailuja, tosin meno muuttui päivä päivältä tahmeammaksi johtuen osaltaan kovista treeneistä, jotka saattoivat tällä kertaa osua liian lähelle kilpailupäivää. Toisaalta, tämä vuosi on ollut hieno poikkeus siinä mielessä aiempiin kahteen kauteen, että olen päässyt ajamaan niin paljon GP-kilpailuja, että niihin voi koittaa myös valmistautua usealla eri tavalla. Ja kaikki kilpailut eivät suinkaan voi olla niitä joihin sitä huippukuntoa haetaan. Jokaiseen GP-kilpailuun on toki satsattu tekemällä aina kaksi tai kolme ratatreeniä ennen kilpailua.

Kisoja edeltävien päivien tahmeus oli mukana myös omniumin avanneessa scratchissa. Kyllähän mä mukana rypistelin, mutta kun loppukiri alkoi oli selvää, että en kirisi yhtään ketään vastaan. Ei vain saanut jalkoja liikkeelle. Kisojen keskinopeuksien noustessa yli 50kmh on loppukirit usein todella kovavauhtisia. Roubaixissa kiri alkoi nelisen kierrosta ennen maalia ja maaliin tultiin pitkälti yli 60 kmh:n vauhdeissa. Siinä olisi saatava jalkoja liikkeelle, jos mielii mukana olevan.

Takaa-ajo oli yksi tahmeimmista, jonka tällä kaudella ajoin. Jouduin ajamana yksin, joten ainoana ystäväni vauhteja ajatellen oli valotaulun sydämetön kello, joka näytti jo ensimmäisestä kierroksesta alkaen kohtuuttoman suuria lukuja. Ajoni oli huono. En saanut oikein missään kohtaa sellaista vauhtia päälle, että ajaminen olisi tuntunut vauhdikkaalta. Ajoin tasaista 50kmh vauhtia ja loppuaika oli 4.51. Ei tuntunut pahalta, mutta ei myöskään vauhdikkaalta.

Pudotusajoa ajelin paremmin kuin aiemmin tällä kaudella ja hain ryhmässä paikkaa aktiivisesti. Kansainvälisten kilpailujen pudotusajot alkavat todella kovavauhtisella neutraalikierroksella, jonka jälkeen aletaan kahden kierroksen välein pudottamaan jonon viimeinen pois. Kolmannessa tai neljännessä pudotuksessa edestäni loppui tila, ja vaikka koitin parista kohtaa edetä en vain päässyt minnekään, joten radalta pois. Kuitenkin ajo oli ihan hyvää ja rohkeaa, joten parempaan päin tässä lajissa.

Toisen kilpailupäivän avannut kilometri hyytyi aikaan 1.07.7. Eipä päässyt tässäkään aika-ajossa missään kohtaa kunnolla vauhdin hurmaan ja välityksen päälle. Kaikenlisäksi jalkoihin iski kamalat hapot jo 500 metrin ajon jälkeen, joten melkosen tuskainen, hyytyvä aloitus kylmään lauantai-aamuun sisäradalla.

Toisen kilpailupäivän kohokohtani oli kuitenkin lentävän kierrokseni aika. Ajoin 250 metrisen radan läpi ajassa 14,119 sekuntia, joka paransi omaa ennätystäni 0,15 sekunnilla. Olin todella yllättynyt, että nihkeän omniumin loppupuolella onnistuin kuitenkin ajamaan itselleni heikossa lajissa hyvän ajan. Kenties 14 sekuntia alittuu vielä tänä vuonna.

Omniumin päättänyt pisteajo olikin sitten yhtä tuskaa. 40 kilometriä pistaria yli 50kmh keskivauhdilla ei vain pistä hymyilyttämään. Kilpailu alkoi 21.30, joten runsaalla kofeiinigeeliannostuksella viivalle ja taistelemaan. Kisassa ajoin sen mitä pystyin, mutta paljoon se ei tällä kertaa riittänyt. Maaliin pääsin onneksi, vaikkakin kahden miinuskierroksen verran kärkeä perässä, mutta muuten meno oli tasaisesti hyytyvää. No, ainakin jalkoihin tuli neljäkymmentä kovaa kilpailukilometriä.

Roubaixin omniumissa sijoitukseni oli viimeinen. Siihen kun sisällyttää vielä huonot 1km ja 4km aika-ajot niin voisi todeta viikonlopun olleen melkoisen huono. Välillä mennään alas, jotta voidaan taas nousta ylös...

Ketju poikki
-M

Ranskan GP:n ennakoajatelmia

Kautta on takana 41 kilpailupäivää ja seuraavat kaksi ovat ohjelmassa tulevina päivinä. Kilpailupäivien määrä oli itselleni jopa pieni yllätys ottaen huomioon sen, että kuukausittaiset kilpailumäärät jäivät kesän aikana varsin pieniksi matkapäivien ja ratatreenien takia. No, 41 päivää ajettuna toistaiseksi, vaikka enemmänkin saisi olla. Kisat jatkuvat kuitenkin huomenna ja ylihuomenna Roubaixissa ajettavalla GP-kilpailulla.

Tältä kesältä tuttu trendi jatkuu ja kisoista on tulossa jälleen varsin kovatasoiset. Mukana on Italian, Ranskan, Brittien, Espanjan, Puolan, Hollannin, Sveitsin ja Belgian maajoukkueet. Sekä Suomi. Tämän viikonlopun jälkeen myös UCI:n maailman cup -ranking sulkeutuu, joten siksi monet isot maat ovat metsästämässä viimeisiä pisteitä rankingiin. Omalta osaltani UCI-rankingien tilanne on se, että maapaikkajonossa olen sijalla 33. Tai siis Suomi on sijalla 33. Henkilökohtainen ranking on noin 60 sija paikkeilla, mutta tulee seuraavassa tarkistuksessa putoamaan 70-80 väliin. Maarankingin 24 parasta maata pääsee talven maailman cupiin. Oma tavoitteeni ei ole missään kohtaan ollut ajaa omniumin maailman cup-kilpailuja, joten suuria tunteita tuo 33.sija ei herätä. Ei puolesta, eikä vastaan. Ehkä ensi kesän tavoitteeksi voisi asettaa vaikka sen, että pääsee 24.parhaan maan joukkoon...

Huomenna kuitenkin viivalla on lisäkseni parisenkymmentä kuskia ja ohjelma tuttu: scratch, 4km aika-ajo, pudotusajo. Ja lauantaina jatkuu 1km aika-ajolla, lentävällä kierroksella ja 40km pisteajolla. Treeni on ollut tällä viikolla ehkä aavistuksen turhan kovaa. Tai palautuminen huonoa. Lauantaina ajetun kermiksen jälkeen harjoittelun rytmitys ei välttämättä onnistunut parhaimmalla tavalla, joten tiistain (5x2km) ja keskiviikon (5x500m startti) treenit tuntuivat tänään jaloissa viimeistelytreeneissä. Toisaalta, jos huomenna saa hyvällä alkuverralla kroppaa sopivasti käyntiin niin eiköhän tästä saada taas hyvä kaksipäiväinen aikaiseksi.

Roubaixin omniumi oli jo keväällä, kuten koko muukin kauteni, rakennettu osaksi Euroopan Mestaruuskilpailujen valmistautumisohjelmaa. Kautta on siis rakennettu maltilla kohti lokakuun puoliväliä. Jotta progressiivisuus olisi myös nähtävissä ryhmälähdöissä on viikonlopun tavoitteet asetettukin enemmän ryhmälähtöjen puoleen. Jo linja-ajosta alkaen on tarkoitus ajaa aktiivisesti ja rohkeasti, vaikka se sitten tarkoittaisi menetettyjä kierroksia tai lajikohtaista keskeytystä. Henkilökohtaisissa aika-ajoissa ajan tietysti niin kovaa kuin jaksan, mutta kilpailun päättävässä pisteajossa olisi pystyttävä osallistumaan muutamaan kiriin ja irtiottoyritykseen. Jos yrittäminen tapahtuu keskeytyksen kustannuksella niin täytyy toivoa, että on tullut edes yritettyä useammin kuin kerran.

Roubaixin viikonlopun jälkeen on kolme viikkoa aikaa vahvistaa EM-kilpailuihin osallistuminen. Koska kallis retki Guadaloupelle ei kiinnosta yritän olla mahdollisimman rehellinen itselleni EM-kilpailuihin lähtemisen suhteen. Omniumit toimivat hyvinä harjoituksina, joiden perusteella koitan tehdä päätöstä EM-kilpailuista. Roubaixin jälkeen ohjelmassa on vielä yksi kisaviikonloppu, jota ennen pari pisteajoa mopon kanssa Kupittaalla, joten aikaa päätöksen tekemiseen on.

Ennen EM-kilpailuja on kuitenkin hoidettava tuleva viikonloppu kunnialla! Twitteristä voi kilpailujen aikana lueskella lajikohtaisia päivityksiä. Kisapäivien päättyessä 22.30 aikoihin ei iltapäivityksiä blogiin ole tiedossa.

Ketju poikki,
-M

Kilpailu 6.9

Belgiassa ei ole murhetta siitä, että elokuun alkaessa loppuu maantiekilpailut. Lauantaina oli tarjolla viitisen kappaletta kisoja, joista valinta osui tietysti siihen, joka olisi kaikista lyhyimmän siirtymän päässä. Lyhyt siirtymä oli tarpeen, koska aamun voimatreeni vei aikaa sen verran, että ylimääräisiä hetkiä ei treenin loppumisen ja kisan alkamisen välille jäänyt.

Vain viitisenkymmentä kuskia oli viivalla hyvässä, mutta tuulisessa säässä ajetussa kilpailussa. Oli melko selvää, että porukka hajoaisi melkolailla alussa palasiksi, joten hatkaan oli, tietysti, päästävä mukaan. Vajaa parikymmentä kilometriä oli ajettu, kun päivän toinen oma yritykseni tuotti tulosta ja saimme kärkeen kymmenen ajajan ryhmän. Kotvan kuluttua ryhmään nousi 10-15 ajajaa lisää, joten oli selvää, että porukkamme ratkoisi kilpailun voiton, noin 80km myöhemmin.

Yritin matkan aikana pitää vauhtia yllä mahdollisimman paljon ja nostaa omissa vetovuoroissani sitä hiukan. Reippaampi vauhti olisi pudottanut heikompia pois ja samalla kilpailu olisi saatu ajettua nopeammin maaliin. Keskinopeus oli päivällä hyvä, noin 44,5kmh, mutta mutkaisesta reitistä huolimatta se olisi voinut olla huomattavasti nopeampikin.

Reilu 10km ennen maalia kilpailussa alettiin ratkomaan voittoa. Olin aktiivisesti mukana kaikissa yritelmissä, joita porukastamme lähti. Pari kilometriä ennen maalia saavuttiin mutkaiselle osuudelle reittiä, joten oli selvää, että järjestys ratkaistaisiin loppukirissä. Reitin viimeinen mutka oli koko kilpailun ajan ollut itselleni vaikea ajettava. Viimeisestä mutkasta oli maaliin vain 350 metriä, joten olin jo hyvissä ajoin päättänyt, että ensimmäisenä mutkaan ja siitä kirimään.

Suunnitelma toimi ihan kivasti, ainoa pieni miinus siitä, että kun 600 metriä ennen maalia lähdin yrittämään pitkää kiriäni, olisi pitänyt vain luottaa enemmän tämän hetken vahvaan anaerobiseen tehoon ja painaa menemään täydellä vauhdilla heti. Viimeiseen kurviin tulin ekana, mutta kaksi kanssakilpailijaa hallitsivat kurvin paremmin ja tulivat sisäkautta ohitse saaden myös paremman ajolinjansa turvin kovemman lähtönopeuden maalisuoralle. Kirissä tuli vielä yksi kuski ohitse, joten lopullinen sijoitus oli neljäs.

Kyllähän neljäs sija tietysti kelpaa, mutta päivän tärkeintä antia oli kuitenkin hyvä treeni aamuun ja iltaan. Kunto on kohdillaan ja kilpaileminen tietysti paljon helpompaa kuin keväällä Belgiassa. Nyt on alla kovempia treenejä, kun keväällä kisat toimivat kovina treeneinä. Ei kaikista mukavin tapa valmistautua kilpailukauteen, koska etenkin Belgian kilpailut tuppaavat olemaan usein melko tiukkoja - ainakin itselleni. Suunnitelma kuitenkin toimi tällä kaudella ja kevään vaikeiden kilpailujen jälkeen meno alkaa löytymään, kun syksyn arvokilpailut lähestyvät.

Tämä viikko kuluu ratatreenien ja Roubaixin UCI-GP:n parissa, joka on tärkeä osa EM-kilpailuihin valmistautumisessa. Sain tosiaan tänä vuonna jo hyvissä ajoin, kesäkuun lopussa, tiedon, että EM-kilpailupaikkanni on varma. SPU vahvisti myös paikan jokunen viikko takaperin. En kuitenkaan ole vielä tehnyt päätöstä EM-kilpailuihin osallistumisen suhteen. Omniumia en EM-kisoissa aja. Se on selvä. Muissa lajeissa en ole vielä tyytyväinen omaan suoritustasooni. En ainakaan niin paljon, että hinkuisin Guadeloupelle lähtemään näillä näytöillä. Vaikka ratapyöräilyyn on asetettu liiton toimesta erinäisiä tulosrajoja niin mielestäni pelkät tulosrajat eivät ole kovinkaan toimiva indikaattori sille, että voiko kilpailuissa menestyä. Tietysti 1km ja 4km matkoilla tulokset kertovat paljon. Sitä joko ajaa kilometrin minuutissa tai sitten ei. Muissa ratalajeissa (sprint, keirin, scratch, pisteajo) on radalla samanaikasesti yksi tai useampi vastustaja. Siinä ei enää tulosrajat, ja ajetut ajat, paljoa paina, jos et kykene ryhmässä teknisesti ja taktisesti oikeisiin ratkaisuihin. Tai, jos fysiikka ei anna myöden tehdä edellä mainittuja ratkaisuja.

Onneksi itselläni on vielä ennen EM-kilpailujen rekisteröinnin umpeutumista aikaa ajaa kaksi GP-kilpailua ja muutama maantiekilpailukin. Paljon ehtii siis tapahtua ja suorituskyky parantua. Kauden ohjelma on rakennettu täysin EM-kilpailuja ja Maailman Cupia silmällä pitäen. No MC muuttui siten, että ohjelmistossa on vain enää omniumia, joten noissa kisoissa allekirjoittanutta ei nähdä. Lontoon maailman cupin yhteydessä olisi joulukuussa pisteajo ja madison, mutta en aio jaksaa Lontooseen yhden pistarin takia.

Rataharjoituksia kohden!

Ketju poikki,
-M

Kilpailu: GP Dudenhofen

Vasemmalta: Teklinski (Pol), Elorriaga (Spa), Dibben (Gbr) , Simola, Clancy (Gbr)

Sveitsin kilpailujen hiki ei ollut vielä laskeutunut kun auto oli jo pakattuna ja noin 350km matka Saksaa kohti oli alkanut. Navigaattorin näytössä luki lohtuisasti, että olisin perilllä jo heti yhden jälkeen, joten seuraavan aamun kilpailuihin olisi rutkasti aikaa.

Saksassa oli ohjelmassa, Sveitsin tapaan, UCI-omnium. Lähtölista eli moneen otteeseen kisojen alla, mutta nimensä kävivät papereihin kirjoittamassa Tanskan maajoukkue, Britit Jonathan Dibbenin ja Ed Clancyn johdolla, Saksa, Espanja ja Puola. Tämän lisäksi mukana oli yhden miehen joukkueet Itävallasta, Tsekeistä, ja tietysti Suomesta. Turun Urheiluliiton yhden hengen ratajoukkue oli toista kertaa tänä kesänä nautiskelemassa Dudenhofenin tunnelmasta, ensimmäisen kerran päätyessä karvaaseen pettymykseen kesäkuussa.

Dudenhofen on pieni paikkakunta Stuttgartin ja Kölnin välissä. Tai ainakin siellä kulmilla. Stadion on 1920-luvun peruja, mutta rataa on kunnostettu vuosien saatossa ja 90-luvun alussa modernisoitu 250 metriseksi betoniradaksi. Radan profiili on itseasiassa varsin hyvä ja tuulettomina päivinä radalla ajetaan todella kovia aikoja. Dudenhofen kerää myös perinteisesti kovia kuskeja viivalle ympäri maailman etenkin sprinttilajeissa. Tunnelma stadionilla on mainio ja järjestäjät kertoivat, että perjantai-illalla kilpailuja oli katsomassa noin 1200 maksanutta katsojaa.

Oma omniumini käynnistyi hyvä vauhtisella scratchilla. Kovinkaan pahoillani en ollut kun noin kilpailun puolessa välissä karkasi viiden ajajan ryhmä, joka tulisi myöhemmin ajamaan pääjoukon kierroksella kiinni. Hetken sai edes happea. Loppukiriin olin turhan väsynyt, joten sija 13/17 oli ensimmäisen lajin jälkeen sijoitus.

4km aika-ajo sujui kohtuullisesti ja ajalla 4.53 sijoitun kahdeksanneksi. Taakse jäi myös Ed Clancy, joka tuskin ajeli tällä kertaa aivan täysillä. Tai sitten Sveitsin omnium painoi myös kaksinkertaisen olympiavoittajan jaloissa. Tai sitten sitä ei vain kiinnostanut ajaa...

Pudotusajoa lähdin ajamaan yllättävän hyvin, mutta toisessa pudotuksessa en sulkenut itseni ja velon reuna-aidan väliin jäänyttä tilaa, joten virheeni seurauksena kaksi kuskia tuli ohitse ja radalta toisena pois.

Lauantai aamuna väsymys ei enää tuntunut väsymykseltä. Siihen alkoi jo tottumaan. Onneksi oli tiedossa, että vain kolmen lähdön päässä olisi lepo. Kilometrin ajoin aikaan 1.08.5, jolla irtosi kahdeksas sija. Luokattoman huonolla, 15 sekunnin, lentävällä kierroksella olin ansaitusti toiseksi viimeinen, joten ennen pisteajon alkua majailin sijalla 13.

40km pisteajo on melkoinen hirviö omniumin loppuun. Onneksi kilpailusta tuli tällä kertaa kirikilpailu, eikä niinkään kova vauhtinen pistari, jossa revittäisiin porukkaa palasiksi. Onnistuin ensimmäisen kympin aikana hakemaan kireistä muutaman pisteen, jonka jälkeen matka vain alkoi tasaisesti painamaan päivän edetessä. Puolessa välin kilpailua pääjoukko katkesi kahtia, jonka seurauksena osa kuskeista sai 20 -lisäpistettä. Hetkeä myöhemmin olin itse kiertämässä pienessä ryhmässä rataa ja nettosin 20 pistettä omnium-sarakkeeseeni.

Vähintäänkin iloinen olin, kun kilpailu loppui 40 kilometrin vääntämisen päätteeksi. Aikalailla väsynyttä kuskia oli radalla. Kilpailun voiton vei Jonathan Dibben ennen Espanjana Unai Elorriagaa ja Sebastian Mora Vedria (joka ajoi 4km ulkona tuulessa 4.26!). Oma sijoitukseni on UCI:n sivulla 12. Joskin edelläni olevan Ed Clancyn sijoitus on kymmenes, joten lienen siis ollut 11. Ja tuloksissa on mukana myös yksi tanskalaiskuski, joka heivasi pisteajon, joten lopullinen tulokseni lienee 10.tai 11. Samapa tuo sinänsä, koska se nosta omnium-rankingin sijoitustani yhtään ylöspäin.

Kilpailut jatkuvat toivottavasti tällä viikolla maantiellä. Ohjelma riippuu aavistuksen siitä kuinka palaudun viime viikosta, ja toisaalta kuinka pian joudun siirtymään taas ratatreenien pariin. Lisää jatkosta piakkoin.

Hauskaa on...Vasemmalta: Simola, von Folsach (Den), Klüge (IAM/Ger), Ackerman (Ger), Mora Vedri (Spa), Teklinski (Pol)

Ketju poikki,
-M

Kilpailu: GP Suisse, päivä 2

GP Suissen kuulumiset muutaman päivän myöhässä, mutta ollut pientä kiirusta kilpailujen ja siirtymien kanssa. Seuraavat kisakuulumiset viimeistään maanantaina.

GP Suissen toinen päivä alkoi kilometrin aika-ajolla. En harjoittele kilometriä mitenkään erityisharjoitusten muodossa, vaan kilometri on enemmän takaa-ajo-, ja viimeistelytreenien kautta nykyiseen kuosiinsa harjoiteltu. Kilometrillä vaadittavat fyysiset ominaisuudet ovat niitä, joiden kautta kansainvälisissä kisoissa on myös mahdollista saada tuloksia niin pistarissa kuin scratchissa.

Alustuksesta saattaa arvata, että kilometri sujui mallikkaasti. Epätasapainoisen ajon loppuaika oli 1.06.635. Eli kansallisesti ihan hyvä aika, mikä ei tietenkään kansainvälisesti riitä mihinkään. Ajo itsessään oli vaikea. Lähdin liikkeelle terävästi, en kuitenkaan vienyt kiihdytystä ihan loppuun, nostin vauhtia puolessa välissä, mutta katkesin isoon välitykseen 150 metriä ennen maalia. Kuten sanottua, kilometriä ei ole mitenkään treenattu vaan kilsat tulevat treenien sivutuotteena.

Kilometrin jälkeinen lentävä kierros tuntuu olevan yhä kovin vaikea pala. Kello pysähtyi 14,2 ,joka on oma ennätysaika, mutta jolla ei näissä kisoissa juhlita. Päivän päättäneessä pisteajossa yli viiden tunnin ajotauko taisi painaa liikaa, yhdistettynä laadukkaiden kuskien vauhdinpitoon ja omaan heikkouteeni. Tuloksena keskeytys ennen 20 kilometrin täyttymistä. Ei pysty niin ei pysty. Sellaista 50-51kmh:ta pystyy vielä ajamaan, mutta kun mennään 51kmh keskivauhtien yläpuolelle niin omat kyvyt tulevat rajoittamaan tekemistä. Maita nyt ei kannata vielä myydä, koska GP Suissen omniumin kymmenen joukosta voitaneen veikata suurimman osan olevan myös EM-kilpailujen kympin joukossa.

Omalla kohdallani on melko selvää, että omniumia en tule kansainvälisesti ajamaan edelleenkään muuta kuin kehittyäkseni pistarissa ja scratchissa. Omnium on nopeiden miesten leikkiä kansainvälisissä kilpailuissa ja niin kauan kun omat 250m, 1km ja 4km aikani ovat nykyistä tasoa ei näissä kekkereissä ole asiaa viiden joukkoon. Lentävältä 250m pitäisi saada reilu puoli sekuntia pois, jotta kello pysähtyisi 13,5-13.6 tuntumaan. Kilometrin tulisi kulkea 1.05 pintaan ja 4km aika-ajon 4.35 tasoon. Aika kaukaisia aikoja ovat kaikki. Tosin henkilökohtaisesti tavoitteenani on ajaa kilometri vieläkin kovempaa, samoin 4km ja lentävä kierros. Joten, ehkäpä omniumkin joskus vielä kulkee...

Sveitsistä lähdin kymmenen aikoihin illalla kohti Saksaa, jossa ohjelmassa oli perjantaista lauantaihin seuraava omnium-kilpailu. Nelisen sataa matkakilometriä yöllä verottivat voimia, mutta Saksaan on aina ilo mennä kilpailuihin. Etenkin Dudenhofenissa on mainio ulkorata, jossa katsomo täyttyy aina viikonloppukisoissa olutta ja bratwurstia nauttivista pyöräilyn ystävistä. Saksasta lisää myöhemmin.

Ketju poikki,
-M

Kilpailu: GP Suisse, päivä 1

Ensimmäinen päivä omniumista Sveitsissä ajettuna. Lyhyesti päivän kulkua seuraavassa.

15 kilometrin linja-ajo oli jotain mitä en ollut aiemmin kokenut. Kisa alkoi välittömästi starttipyssyn paukahdettua ja vauhti oli koko 15km todella kovaa. Ryhmiä oli, ryhmiä meni, jossain kohtaa olin kärjessä, seuraavaksi pudonneena....Kilpailun tuoksinnassa ajajaryhmä hajosi moneen kertaan ympäri rataa, mutta osallistujien ja järjestäjien onneksi käytössä oli ajanottosirut pyörien etuhaarukoissa.Sijoitus omniumin avanneessa lajissa oli 13. Kilpailun keskivauhti oli 52,3kmh.

4km takaa-ajossa lähdin ensimmäistä kertaa tänä vuonna ajamaan ilman, että paikalla on huoltajaa / joukkueenjohtajaa kertomassa väliaikoja. Ajo tuntui hyvältä, jopa niin hyvältä, että ensimmäisten kilometrien kohdalla piti hieman rauhoitella vauhtia. Tulostaululta näin, että 3km väliaika oli hiukan reilu 3.30, joten tiesin ajavani ennätykseni. Viimeisellä kilometrillä ajo alkoi hajoamaan väsymyksen, huonon ohituksen, ja miksei myös pienen hyvänolontunteen myötä. Loppuaika 4.44,478 on kuitenkin oma ennätykseni, joka leikkasi 2,5 sekuntia pois kuun alussa tehdystä ennätyksestä. Taso on kuitenkin sen verran kova olympiakarsinta-ajan ollessa käynnissä, että tuolla irtosi kolmanneksi viimeinen (19.) sija.

Pudotusajossa lähdin heti paukusta kiertämään itseäni kohti kärkeä. Neutraalikierros vedettiin jo todella kovaa vauhtia ja ensimmäistä pudotusta kohti vauhti vain kiihtyi. Olin pudotuskierroksen alkaessa porukan puolivälin paremmalla puolella, mutta 220 metriä myöhemmin löysin itseni jo ryhmän viimeiseltä sijalta. Eikä nousemaan päässyt, koska jalat eivät vain pyörineet kovempaa. Ekana ulos siis. Pudotusajo on suurin heikkouteni omniumissa. Ajotaitoni ei riitä hakemaan hyvää paikkaa porukassa, vaan mahdollisuuteni perustuu siihen, että pääsen kiertämään ulkokautta porukan kärjen tuntumaan, jossa pystyn roikkumaan pari kierrosta. Ja tämä siis pudotusajoissa, jotka ajetaan kv.vauhdeilla. Eli neutraalikierroksesta kilpailu käyntiin ja siitä eteenpäin koko ajan täysillä. No, omnium mittaa myös ajajan taitavuutta radalla.

Kilpailut jatkuvat tänään kilometrin aika-ajolla, lentävällä kierroksella ja 40km pisteajolla. Kilometrillä koitan hiukan aiempaa suurempaa välitystä, jotta saamme valmentajani kanssa hiukan tietoa tämän hetkisistä voimatasoista. Pisteajosta tuleekin varmasti mielenkiintoinen, jos sitä ajetaan kuten eilistä linja-ajoa. Saattanee tulla yllättäviä DNF-tuloksia myös kärkikuskeille. Oma tavoite on tietysti roikkua kisassa mukana koko 40km, johon saa tehdä kyllä ihan täyden työn.

Toisesta kilpailupäivästä ei välttämättä ehdi lyhyttäkään tekstiä kirjoitella ennen huomenna alkavaa Saksan GP:ta. Twitterista löytyy kisojen kulusta viimeisin info.

Ketju poikki,
-M

Kisojen ennakointia

Huomenna käynnistyy radalla syyskauteni. Alustavasti kilpailuja on ohjelmassa aina joulukuulle asti, mutta ohjelma rakentuu kuitenkin siten, että mikäli jostain syystä kilpailuista tulee pidempi tauko lopetataan kausi siihen. Kisatuntuman ylläpitäminen on erittäin tärkeää, jotta voi taistella kisoissa parempiaan vastaan.

Syyskausi starttaa, aavistuksen raskaan oloisella, kahden omniumin viikolla. Keskiviikkona ja torstaina ajan Sveitsissä GP Suisse -kilpailussa omniumin. Perjantaina ja lauantaina on vuorossa Saksassa GP Dudenhofen -kilpailussa omnium. Saksan kilpailu tuli pienenä extrana ohjelmaan, koska tuttu kilpailunjärjestäjä tarvitsi mukaan kuskin kisoihin, ja saimme sovittua hyvän sopimuksen osallistumisesta.

Molemmat kilpailut ovat keränneet mukaan todella kovia osanottajia. Sveitsissä on mukana mm. Elia Viviani, Vivian Briesse, Roger Klüge, Glenn O'Shea, Ed Clancy...paremman kuvan oikeastaan saa Baanwacht.nl sivuilta ,jossa osanottajat on esitelty. Taidan olla 24 kuskista heikommalla UCI-rankingilla viivalla, vaikka oma sijoitukseni huitelee jossain 60 paikkeilla. No, toisaalta tälläiset kisat ovat tasonmittareita. Ei vaan saa antaa kovien nimien herättää liian suurta kunnioitusta / epävarmuutta ennen kilpailua tai kilpailun aikana.
Saksassa taso on hyvin samaa luokkaa. Muutama kuski jatkaa täältä Saksan kisoihin ja lisäksi Espanjan ja Puolan omnium-kuskit tulevat Saksaan.

Sveitsissä ajan kauden ensimmäisen takaa-ajon ilman, että saan huoltajalta/joukkueenjohtajalta kierrosaikatietoja. Se ei tietenkään ole este sille etteikö kovaa voisi silti ajaa. Henkilökohtaisissa ajoissa vaaditaan todella hyviä onnistumisia, jotta voisi saada pisteitä omniumissa tämän tason kilpailuissa. Tuloslistan puoleen väliinkin vaadittaneen omia ennätyksiä kaikilta matkoilta...Ryhmälähdöissä ajaminen on sinänsä helpompaa, että kisa vie mukanaan (jos nyt pudotusajoa ei tässä huomioida). Sveitsistä tavoitteeksi voisi asettaa hyvän omniumin, jossa vähintään viisi lajia onnistuu hyvin.

Sveitsissä loppuu kilpailut 21 ja Saksassa alkaa seuraavana päivänä kello 12. Siirtymääkin on nelisen tuntia, joka jakautunee kahdelle päivälle.
Saksassa ajetaan kisaa 250 metrisellä ulkoradalla. Radan profiili ja karkea, epätasainen pinta, tekee ajamisesta aavistuksen erilaista kuin sisällä. Saksassa aion rohkeasti kokeilla erilaisia välityksiä henkilökohtaisissa ajoissa. Saksassa tavoitteena on ajaa omnium läpi, jotta kisakestävyys paranisi. Syksyn EM-kilpailut jakautunee neljälle päivälle, joten sinänsä kaksi peräkkäistä omniumia ei ole pelkkää pelleilyä.

Twitteristä löytyy päivityksiä kisojen etenemisestä!

Ketju poikki,
-M

Kilpailu 23.8

Belgia on vaihtunut Sveitsiin, ja samalla maantiepyörä vaihtui ratapyörään. Tässä, reiluun tuhanteen metriin nousevan, mäen vieressä majoittuessa voin rehellisesti sanoa, että olisi kyllä todella mukava lähteä maantiepyörällä mäkiä ja kumpuja kiipeämään. Seutu Baselin ja Bernin välillä on mitä mainioimman näköistä laaksoa, jota kuitenkin ympäröivät varsin tiukan oloiset mäet. Löytyisi siis tasaista, mutta myös mäkeä.

Se siitä. Nyt ei maantiepyörää pääse ajelemaan, mutta viime viikonloppuna oli liki kolmen kuukauden tauon jälkeen ensimmäinen maantiekilpailu. Varsin mukavalla, belgialaisreitillä, ajettu kisa kiersi ison maissipellon toista reunaa ylös, ja laski toista reunaa alas. Noin seitsemän kilometrin kierrokseen mahtui reilu pari kilometriä loivaa ylämäkeä yhdistettynä todella voimakkaaseen tuuleen.

Kilpailu alkoi belgialaiseen tyyliin reippaasti, ja vaikka lähtijöitä oli vain 90, tuntui tiet alkuun kapeilta. Reitistä puolet ajettiin peltotiellä, jonka leveys salli kolmen pyöräilijän ajavan rinnatusten. Ja reunoilta saattoi jossain kohtaa päästä ohitse. Olin hyvin mukana noin neljänkymmmenen minuutin kohdalla järjestelemässä isompaa irtiottoa kärkeen. Emme saaneet vetoa aivan kunnolla toimimaan, ja kymmenen ajajan ryhmämme katkesi puoliksi. No, kärkeen jäänyt viisikko sai pian mukaansa pääjoukosta isomman nipun ajajia, kun itse haukoin happea ja toivoin vauhdin tasaantumista. Oikeaan aikaan, oikeassa paikassa, mutta kunto ei riittänyt pysymään hatkan mukana.

Kakkoshatkaan en edes ajatellut lähteväni, koska ensimmäisen ryhmän mentyä vauhti pysyi liki 30 minuuttia varsin reippaana ja tuuli harvensi porukkaa tehokkaasti. Reilun 60 kilometrin ajon jälkeen putosin tuuleen jo pääjoukon rippeistäkin, mutta onnistuin nousemaan paria kilometriä myöhemmin takaisin ryhmään. Tuulinen keli piti huolen siitä, että kärki ei karannut kovinkaan kauas missään vaiheessa, mutta toisaalta pääjoukossa ei saatu minkäänlaista organisoitua takaa-ajoa myöskään käyntiin. Itse olin yksi niistä ajajista, joka ei osallistunut vetotöihin.

Loppua kohti palautui hiukan ja viitisen kilometriä ennen maalia, kun olin hetken pyörinyt kärjessä vedon mukana, lähdin yksinäisen ajajan iskuun mukaan. Saimmekin, yhtä heikkoina kuskeina, vuorovedon toimimaan loppumatkalle varsin mukavasti ja pääsimme kirimään viimeisistä karkkiraha-sijoituksista pääjoukon edestä.

Kovan kisan päälle istuskelin seuraavana päivänä kahdeksan tuntia autossa, kun ajelin Belgiasta Sveitsiin. Illalla ehdin matkan päälle pyörittelemään jalkoja muutamaksi hetkeksi, jotta mittariin tulleet lukemat eivät liiaksi kangistaisi. Keskiviikosta lauantaihin kisataan radalla. Mikäli kisat, ja matkat eivät liiaksi kangista, maanantaina olisi vielä korttelikisaa tarjolla ennen seuraavaa lyhyttä maantiejaksoa.

Kisoista lisää huomenissa!

Ketju poikki,
-M

Syyskauden avausta kohti

Kohta pari viikkoa päässyt treenailemaan syyskauden treenejä. Maantiellä on ollut mukava painaa viimeiset pari viikkoa menemään ja tuntuma maantieajamiseen alkaa olla taas hyvä. Kisat jatkuvat ensi viikolla, joten parin ratatreenin kautta lähdetään taas herättelemään myös ratajalkoja.

Viikon alussa palailin Belgiaan, jossa sateinen, kylmä ja harmaa maa toivotti minut omalla tavallaan tervetulleeksi. Onneksi olen päässyt tekemään täälläkin pari hyvää perusajotreeniä, joten luottavaisin mielin palailen taas radalle. Eilen kävin tekemässä, kovan sateen takia sisällä, hyvän 5x6min vetotreenin, jossa jokainen veto meni läpi +115rpm. Tosin välitys oli melkoisen pieni ja tavoitteena olikin vain ajella 20 sekunnin kierroksia, joten vauhtia ei ollut, mutta kierroksia kylläkin.

Jalat ovat pyörineet mainiosti viime aikoina. Viime lauanataina ajelin 120 kilometrin maantielenkin, jossa keskikierrokset päätyivät 105 kierroksen lukemiin. En ole koskaan ollut kovinkaan hyvä pyörittäjä, vaan enemmänkin (yli-)isoilla tuumilla runnoja, joten mieltä lämmitti, että tuohonkin on tullut kesän mittaan muutosta. Toki tuo muutos tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että kun kampikierrokset laskevat 80-90rpm tasoon alkaa ajaminen tuntumaan todella vaikealta.

Vaikeuksia lienee siis tänään tiedossa, tuulisen päivän, kermiksessä. Lähiseudulla on sopivasti kilpailua tarjolla, joten mukaan koittamaan jalkojen kestävyyttä. Edellisestä maantiekisasta (Estonia Cycling Weekend) alkaa olla pian jo kolme kuukautta. Lienee siis syytä käydä välillä nauttimassa maantiekilpailusta. Tavoitteena on saada jalkoihin hieman tuntumaa kisavauhdista, mutta olla ajamatta itseään kovinkaan loppuun. Eli voi olla, että viime syksyltä tuttuun tapaan käyn ajamassa tunnin, jonka jälkeen hyppään rullille jatkamaan. Toisaalta riittävän isossa porukassa, sopivalla reitillä voi huoletta ajella koko matkan läpi.

Ratakisat jatkuvat ensi viikolla Grenchenissa, Sveitsissä Track Cycling Challenge -kilpailussa. Kovia nimiä viivalla aina Elia Vivianista alkaen. Grenchenin kisasta tarkemmin infoa lähempänä. Grenchenistä jatkan omniumin jälkeen suoraan Saksaan, jossa ohjelmassa heti perään toinen omnium. Järjestäjältä puuttui yksi kuski viivalta, itseltäni puuttui majoitus ja ruokailut, joten kysyntä ja tarjonta kohtasivat mainiosti tässä kohtaa. Kahden peräkkäisen omniumin ajaminen neljään päivään on todella kova setti, mutta levon jälkeen sitä saattaa olla taas vahvempi. Tai sitten ei.

Ketju poikki,
-M

Treenikausi käyntiin

Liedossa loppui viime viikonloppuna kotimainen maantiepyöräilykausi. Lyhyt on suomalainen pyöräilykesä. Liedossa elite-luokan voiton vei valmennettavani Lauri Seppä. Hyvää työtä! Oli hienoa olla todistamassa voittoa huoltoautosta käsin.

Kadlec (Cze), Simola, Eefting (Hol), Coledan (Ita) pisteajon irtiotto Italiassa

Maanantaina alkoi oma treenikauteni. Syyskausi on elokuun alusta aina joulukuun loppuun, mikäli tammikuussa ei enää ole kilpailuja. Kisakalenteri näyttää todella hyvältä. Ohjelma on tasapainoinen, sisältäen sopivia taukoja kisojen välillä, mutta kuitenkin riittävän lyhyitä, että kisatuntuma ei katoa. Syksyn EM-kilpailuihin valmistautuminen tapahtuu 4-5 GP-kisan kautta, joiden lisäksi koitan hakea vauhtia ja kovuutta kermiksistä.

Takana on nyt neljä treenipäivää ja vähitellen alkaa jalat toimimaan pyörän päällä. Maanantaina pääsin ajelemaan maastopyörällä lähiseudun metsiä mukavana kevyenä starttitreeninä viikolle. Tiistaina haettiin hiukan ratapäivien tuntumaa kahden treenin kautta. Keskiviikosta ensi viikon perjantaihin onkin vuorossa vain perusajotreenejä. Matkat ja vauhdit eivät päätä huimaa, mutta olin tyytyväinen kun sain tänään lähes satakilometria mittariin vajaaseen kolmeen tuntiin. Huomenna taas vähän enemmän, vähän kovempaa. Ajot mennään, kuten keväälläkin, vielä pienen eturattaan kanssa. Syynä tähän on se, että tällä hetkellä jaloissani ei ole voimaa ajaa isolla rattaalla - ainakaan kahta päivää peräkkäin. Maltilla kun etenee niin ehkä tämä tästä paranee.

Ensi viikolla on tarkoitus suunnata kohti Belgiaa. Viikonloppuna kisaa, päälle vähän rataa ja kuun viimeistä viikkoa viettämään ratakisoihin Sveitsiin ja Saksaan. Syksyn lopulliset treenipaikat ja leiriajankohdat löytäneen lukkoon tällä viikolla. EM-kisat ajetaan 333m betoniradalla, joten hakusessa treeneihin 333m betonirata. Kupittaan Velo toiminee hyvin pistaritreeneissä ja takaa-ajoissa, mutta lokakuun alku Turussa ei välttämättä ole aurinkoinen, vaikka ilmankosteus voi olla sama kuin EM-kilpailuissa Guadeloupella.

Kesäkauden yhteenveto

Kesäkuun alusta alkanut ratakausi päättyi viime viikolla. Lepoviikon päätteeksi, ennen uuden treenikauden alkua, on hyvä tehdä lyhyt yhteenveto tapahtuneesta:

6-9.6 4x UCI GP Saksa. Parhaat sijoitukset linja-ajojen 10. ja 11. sija. Omat virheet maksoivat paremmat sijoitukset.

14-15.6 SM Omnium, 1.sija

27.6 SM Aika-ajo, 20.sija

5-6.7 GP Poland. Ennätykset 1km ja 4km ajoissa. Ryhmälähdöissä lukuisia virheitä, jotka maksoivat sijoitukset.

15.-18.7 GP Italy. Tasapainoinen (-paksu?) viikko, jossa muutamien hyvien hetkien lisäksi huonompia ajoja.

26.-27.7 SM Rata, 4km takaa-ajo 1.sija, 1km aika-ajo 2.sija

1.-3.8. GP Lithuania. Ennätykset 1km ja 4km ajoissa. Omniumin 10.sija ja etenkin linja-ajon 4.sija jättivät jälkeensä hyvän fiiliksen.

UCI:n Omnium rankingissa tulen seuraavaksi olemaan 50.sijan paikkeilla. Maa-rankingissa lienen 23-25. Muiden lajien kuin omniumin rankingeja en ole tarkastellut.

Kesäkausi meni ihan hyvin. Varmaankin. Tai olisihan se paremminkin voinut mennä. Luulisin ainakin. Tulosluettelothan sen kertoo miten meni. Pari sijoitusta kympin joukkoon UCI GP:ssa on ihan hyvin. Varmaankin. Tai olisihan se paremminkin voinut mennä....

Tavallaan on vaikea sanoa, koska on mennyt hyvin, ja koska huonosti. Fiilis tietysti kertoo paljon, mutta urheilija on kanssa herkkä pettämään itseään. On vaikea sanoa, että "tänään olin surkea". GP-kisat joita kiertelen eivät yleensä tarjoa tulosluettelon lisäksi muuta mahdollisuutta saada selkoa ajoista. No, blogissani pyrin rehellisesti kertomaan miten asiat ovat menneet - vai petänkö itseäni ja yritän silotella totuutta? Oli miten oli. Kesäkausi meni. Oli hyviä hetkiä, mutta myös huonoja hetkiä. Tähän mennessä on takana 35 kisapäivää, joten väkisinkin mukaan mahtuu huonoja päiviä. Ja tulosluettelot kertovat usein varsin paljon.

Huomenna alkaa syyskausi. Se saattaa olla oikeastaan syys-talvikausi. Katsotaan miten ajot etenevät. Kisaohjelmassa on syksylle kermiksiä maantiellä Belgiassa, rata GP-kisoja ainakin Sveitsissä, Saksassa, Ranskassa, Itävallassa ja Belgiassa. Ratapyöräilyn Euroopan Mestaruuskilpailut ovat lokakuussa Guadaloupella (Ranska). EM-kisojen suhteen olen päättänyt, että lähden kilpailuihin, jos pystyn seuraavan kuukauden aikana parantamaan omaa tasoani nykyisestä. Milläs sen sitten toteat? No tuloslistoilla osaltaan, mutta toisaalta myös fiilis, joka kisaamisessa on tulee vaikuttamaan päätökseni. Tosin, itseäni siteeraten: (olen aina halunnut tehdä noin!) "urheilija on herkkä pettämään itseään".

Ketju poikki!

-M

ps. Kesän ehdoton kohokohta, kesäkauden kruunu, oli se kun vein Laineen Samulta Kupittaan Velodromin 1km aika-ajon kenttäennätyksen. Samun vuonna 1997 ajama ennätys 1,08,8 kesti aina tämän vuoden heinäkuun puoliväliin, jolloin ajoin 1,08,5. Siitä tuli hyvä fiilis!

Kilpailu: GP Lithuania

SM-radan jälkeen piti pientä kiirusta, joten päivittelyt jäivät blogin puolella vähemmälle. Ja toisaalta väsymys, niin henkinen kuin fyysinen, alkoi kasvamaan sen verran suureksi, että en vain jaksanut kirjoittaa blogia. Kisojen aikana päivät alkoivat radalla 8.00 ja kestivät 8-12 tuntia, joten ylimääräistä energiaa ei ollut.

Liettuassa ajetussa UCI GP:ssa oli ohjelmassa kolmeen päivään takaa-ajo, pisteajo, omnium ja linja-ajo. Eli yhdeksän lähtöä kesä kauden viimeisenä viikonloppuna. Omat suurimmat mielenkiinnon kohteeni olivat 4km takaa-ajo, sekä omniumin lajina ajettu kilometri, joissa molemmissa lähdin hakemaan omia ennätyksiämi. Ensimmäisen päivän pisteajon oli tarkoitus toimia jalkojen avaajana, ja kaikkien muiden viikonlopun lajien lähinnä ohjelman täytteenä. Täysillä tietenkin painetaan aina kun numero on päällä, mutta järkeä ehkä käytetään kisoissa eri tavalla tavoitteesta riippuen.

4km & pisteajo

Perjantaina ajettuun 4km takaa-ajoon lähdin rohkeasti koittamaan todella isoa välitystä kovan ajan toivossa. Valittu ratasyhdistelmä oli kuitenkin liian suuri ja hyvin alkanut ajoni hiipui viimeisellä 1,5km matkalla todella pahasti. Tuloksena oli silti oma ennätys 4.46.8, jolla irtosi kisan kahdeksas sija. Lähdin kilpailuun tavoitteena alittaa 4.42, mutta tällä kertaa se ei ollut oman kuntoni puitteissa mahdollista.

Illalla ajetussa pisteajossa surffailin porukan mukana bensaa säästellen, mutta jalkoja herätellen. 30km kilpailumatka meni vajaan 50kmh vauhdilla, joten ihan kelvosta kisavauhdista pääsi nauttimaan. Toisaalta on myös hienoa, että enää kisavauhdeissa mukana oleminen ei ole mikään ongelma, vaan perustasot riittävät viemään ajot läpi. Tietysti tuloksia ei saa aikaiseksi istuskelemalla pääjoukossa.

Omnium

Omniumin ensimmäisenä päivänä menetin niin linja-ajossa kuin pudotusajossa muutaman sijan, ja arvokkaan pisteen, omien ajovirheiden seurauksena. Hyvä 4km takaa-ajo (4.47.0) kuitenkin nosti sijoitustani sen verran, että olin ensimmäisen päivän jälkeen 13.

Toinen päivä avattiin kilometrin aika-ajolla. Väsymykseni oli todella kova ja tavoitteenani oli vain ajaa päivän ohjelmaa niin pitkälle kuin mahdollista. Voimavarat olivat vain loppu. Kilometri meni kuitenkin väsyneenäkin hyvin. Ajoin oman ennätykseni 1.07.4 , jolla paransin neljä viikkoa vanhaa ennätystäni 0,8 sekunttia! Ajo tuntui vauhdikkaalta, mutta ei tuntunut miltään. Ei pahaa oloa ajaessa, ei happoa jalossa ja yllättävän mitään sanomaton fiilis maalissa. Vain väsyä.

Kilometri, ja sen jälkeen ajettu lentävä kierros, nostivat omnium-sijoitukseni 11. ennen ratkaisevaa 40km pisteajoa. Pistariin lähdin selkeällä taktiikalla: kireihin en menisi, mutta kierroksia en aikonut myöskään hävitä. Eli kokoajan kärkiryhmässä muistaen samalla, että 40km on pitkä matka päivän päätteeksi. Vauhdikas (49,5kmh) pisteajo meni juuri kuten olin suunnitellut. Ympäriltä kaikkosi kuskeja suihkuun miinuskierrosten tullessa täyteen ja kilpailun aikana laskeskelin, että sijoitukseni pitäisi riittää top-12 paikkaan, jolla saisin korotetut UCI-ranking pisteet. Maalissa olin 10. ,joten tyytyväinen voi olla, koska varsin vähällä panostuksella omniumiin sain kelvon sijoituksen. Kilpailusta saadut UCI-ranking pisteet nostavat myös omnium-rankingini yli maailman cupin-karsintarajan, joten hyvä sekin. Maarankingissa olen sijalla 23-25, joka ei vielä aivan riitä siihen, että saisimme Suomelle maapaikan talven maailman cupiin (20 parasta maata).

Linja-ajo

Ennen omniumin finaalia, 40km pisteajoa, kävin ajamassa myös ohjelmassa olleen linja-ajon. Heti ensimmäisillä kierroksilla kilpailua aloitettiin ajamaan vauhdikkaasti ja olikin selvää, että jossain kohtaa päivää 3-6 ajajan ryhmä tulisi karkaamaan pääjoukosta. Noin kilpailun puolessa välissä kolme ajajaa irtaantui porukasta ja pääjoukon vauhdin laskettua huomattavasti saivat nopeasti noin 100 metrin eron. Oma hetkeni oli tässä ja kovalla vauhdilla perään.

Vihdoin onnistuin siinä, että ajan kärkiryhmän kiinni ja pystyn jatkamaan kärjessä räjähtämättä täysin. Saimme hyvällä vuorovedolla ajettua pääjoukon kiinni, joten päivä näytti todella hyvältä. Loppukirissä oma vauhtini ei riittänyt nousemaan podiumille, mutta neljäs sija CL1-tason kilpailussa on itselleni todella hyvä sijoitus. Heinikaisen Jukka on voittanut maailman cup-osakilpailun lisäksi tämän tasoisia kilpailuja aikanaan, mutta siihen se sitten jääkin viimeisiltä vuosilta mitä suomalaiskuskit ovat GP-kilpailussa tehneet. Olen tyytyväinen!

Liettuan kilpailut olivat henkisesti raskaat, mutta tuloksellisesti erittäin hyvät. Yhdeksän viikkoinen kesäkilpailukausi on nyt ohitse ja tällä viikolla ei treenejä ole ohjelmassa. Syyskilpailukausi alkaa radalla jo neljän viikon kuluttua, jota ennen pitäisi hiukan harjoitellakkin, ajaa kermiksiä ja nostaa omaa suorituskykyä. Syksyn ohjelma näyttää todella hyvältä, ja oma kehitys radalla on edennyt todella mukavasti talven-kevään aikana.

Särkevin lihaksin kohti lepoviikkoa!

-M

Kilpailu: SM rata

SM takaa-ajo 2014. Vasemmalta Hiski Kanerva, Mika Simola, Jussi Nummikko.

Voittaessa on mukava kiittää myös niitä tahoja, jotka ovat tukeneet matkaani viime vuosina:

Vaimoni Janni,

Huntteri / Felt & BBB & Michelin

Bioracer,

Bikeshop.fi / Ajopyörä,

Powerbar Finland,

Mainoskoho,

sekä Turun Urheiluliitto ovat olleet tärkeässä roolissa auttaessaan räpiköinnissäni eteenpäin. Kiitos teille kaikille!

Sitten kisoihin. Eli viikonloppuna oli SM-ratapyöräilyjä Helsingissä. Ohjelmassa oli 1km, 4km ja linja-ajo, jotka ajettiin perjantaista sunnuntaihin. Koska kilpailu- ja matkaväsymys alkoi painamaan pahasti päälle niin jätin sunnuntaisen linja-ajon välistä ja tulin kotiin päivää aiemmin harjoittelemaan ja valmistautumaan ensi viikonloppuna ajettavaan viimeiseen kesäkauden GP-kilpailuun.

Perjantaina kilpailut aloitettiin kilometrin aika-ajolla. Sijoituin hopealle CC Helsingin Juhani Tammiston jälkeen. Hävisin Tammistolle 0,4 sekuntia, mutta olen silti tyytyväinen omaan aikaani 1.08.48.

Lauantaina oli vuorossa 4km takaa-ajo. Karsinnassa ajoin aavistuksen varovaisesti, mutta rento ajo pysäytti kellot aikaan 4.50.86, jolla voitin myös karsinnan. Finaalissa tuli vastaan hyvin ajanut CC Helsingin Hiski Kanerva, joka oli karsinnassa ajanut nelisen sekunttia hitaamman ajan. Hiski haastoi hyvin finaalissa, mutta oma ajoi pysyi kivasti kontrollissa, ja jo parin kilometrin jälkeen oli melkoisen selvää, että tulisin finaalin voittamaan. Onnittelut Hiskille hopeasta! Mainittakoon myös, että kuusi kuskia ajoi karsinnassa alle viiden minuutin rajan! Hyvä kaikki me!!

Viikonloppuna kysyttiin miksi en sen kummemmin iloinnut kansallisesta menestyksestä. No, syy tähän on yksinkertainen. Kansallinen menestys ei auta minua yhtään kansainvälisissä kilpailuissa, joissa meno on todella vauhdikasta. En tahdo väheksyä mitenkään kansallisia mestaruuskisojamme, mutta tällä hetkellä ne toimivat itselleni vain treenikisoina, joilla valmistaudun kv.kilpailuihin. Omat tavoitteeni ovat siis korkeammalla kuin vain SM-kilpailuissa, ja sinänsä sillä ei ole minulle väliä, että olenko ensimmäinen, toinen, vai viides SM-radalla. Häviämään ei tietenkään koskaan lähdetä, mutta sen suurempia valmistautumisia en myöskään näihin kilpailuihin tee.
Toivon, että tätä ei pidetä ylimielisyytenä, vaan nähdään mieluummin tapana toimia henkilökohtaisia tavoitteita kohti. Pyrin kehittymään kansainvälisen tason vaatimuksiin joihin on vielä monta treeniä tehtävänä. Viime vuonna esimerkiksi jätin kokonaan SM-kilpailut välistä, koska ajoin ratakauteen valmistavaa jaksoa.
Kiitokset kuitenkin kaikille kilpakumppaneille, toimitsijoille, katsojille ja huoltajille tänä viikonloppuna. Oli mukavat pari päivää radalla!

Parit treenit, vimpat kisat ja lepoviikko...niistä lisää myöhemmin....

Ketju poikki,
-M

UCI GP Italia: scratch + pisteajo

Pyörä on kauniisti pakattuna laatikkoon odottelemaan pitkän siirtymäetapin alkamista. Kilpailut ovat osaltani ohi, ja tulokseen ei voi olla tyytyväinen. Pyörä siis otettaneen laatikosta pois jo melko pian treenejä varten.

Omniumin jälkeisenä päivänä oli ohjelmassa linja-ajo. Viitisenkymmentä kuskia lähti karsimaan finaalipaikoista 10km karsinta-ajoon. Ensimmäisessä karsintaerässä ajajalauma rikottiin pieniksi palasiksi pitkälle radalle, joka vaikutti suoraan omaan eräämme. Ajo oli varovaista, jokainen irtiottoyritys ajettiin välittömästi kiinni ja jo alusta asti alkoi vaikuttamaan, että finaalipaikat jaettaisiin loppukirissä. Tein kisassa mitä pystyin eli koitin irti muutamaan otteeseen, koska kirissä en tulisi pärjämään. Saimmekin hyvän irtioton aikaiseksi, joka ikävä kyllä ajettiin kiinni kolme kierrosta ennen maalia. Loppukirissä sitkutin pienennetyllä välitykselläni sen mitä pystyin, mutta jatkoon ei ollut asiaa.

Viimeisenä kilpailupäivänä oli ohjelmassa pisteajon 30km finaali. Vaikka kisoissa pitäisi aina yrittää, ja yrittää vielä uudestaan, niin tällä kertaa lähdin vain ajamaan kilpailua läpi. Kahdesti olin irtiottoyritelmissä, jotka eivät vain 400 metrisellä radalla kanna kovin helposti loppuun asti. Kilpailu läpi pääjoukossa ilman kireiihin osallistumista, mutta kuitenkin siten, että saisi kilpailukilometrejä jalkoihin.Ei kovinkaan oikea tapa ajaa kilpaa, mutta edellytyksiä tuskin olisi ollut parempaankaan.

Ratakausi jatkuu vielä kaksi viikkoa. Ensi viikonloppuna käyn Helsingissä ajamassa rata-SM -kilpailuissa muutaman matkan. Sen jälkeen kesäkauden viimeinen GP-kilpailu ennen treenitaukoa ja syyskauden aloitusta. Elo-syyskuun vaihteeseen onkin jo kasaantunut kolmelle peräkkäiselle viikolle kilpailuja, mutta lopullinen kalenteri löytänee muotonsa ensi viikon aikana.

Ketju poikki,
-M

UCI GP Italia: omnium

Italian omnium alkoi hyvin, jatkui heikommin, otti vähän uutta tuulta purjeisiin ennen lopun fiaskoa. Omniumin viimeisen lajin seuraaminen pastalautanen kädessä oli äärimmäisen turhauttavaa, mutta vatsaa täyttävää. Kahdesta päivästä jäi muistoksi vain kipeitä lihaksia, likapyykkiä ja rikkinäinen rengas.

Omnium alkoi Italiassa, kuten Puolassakin, karsinnalla. Karsintalajina omniumiin on 15km pisteajo, josta täällä meni 12 kuskia kummastakin erästä jatkoon. Lukuisia kovia nimiä mahtui niiden 36 kuskin joukkoon, jotka lähtivät paikkaa itse kilpailuun hakemaan. Oli myös selvää, että monia kovia kuskeja tulisi karsiutumaan.

Lähdin ajamaan karsintaa aktiivisesti, ja koitin päästä irtiottoihin mukaan, koska suorissa kireissä nopeuteni ei riitä tämän tason karkeloissa. Muutaman epäonnistuneen yritelmän jälkeen saimme kilpailun loppupuolella viiden ajajan ryhmän kärkeen. Viiden ryhmässä on se huono puoli, että vain neljä ensimmäistä saa välikiripisteitä, ja toisaalta 400 metrisellä radalla pääjoukon ylösajo on todella tiukassa. Sain onneksi kolmanneksi viimeisestä ja viimeisestä kiristä kasaan kolme pistettä, joiden avulla pääsin mukaan omniumiin.

Kolmisenkymmentä minuuttia karsintamme jälkeen oli vuorossa jo ensimmäinen laji 15km linja-ajo. Kahdesti olen nyt ajanut uudella formaatilla omniumia ja pakko myöntää, että kaksi 15km ryhmälähtöä tuntiin on todella tiukka setti ainakin itselleni. Onneksi muillakin kuskeilla painoi karsinnat ja linja-ajosta muodostuikin helppo jonossa ajelu, jossa viimeinen viisi kierrosta painettiin kiriä. Muutama kuski jäi taakse, mutta tuloslistan loppupuolelta löytyi oma nimi.

4km aika-ajossa ajoin muutaman sekunnin yli 5 minuuttia, jolla sain sijoituksen 15-18 väliltä. Tuuli, pari lähtöä jo ensimmäiseen ajosessioon ja karkea betoni saivat kaikkien kuskien ajat painumaan melko vaatimattomiin lukemiin. Omniumissa tosin ajetaankin sijoituksia ei aikoja.

Pudotusajossa hoidin pari ensimmäistä pudotusta ihan mukavasti, mutta kolmannessa pudotuksessa koitin lähteä hakemaan yläkautta ryhmän ohi, joka osoittautui isoksi virheeksi. Maalisuoralle tultaessa kaikki kaistat olivat täynnä kuskeja, ja vaikka heiluin ja huojuin ryhmän takana ei ohituskaistoja ollut edessä. Ensimmäinen päivä valmis. Kokonaiskilpailussa 20.

Toinen päivä alkoi kilometrin aika-ajolla, jossa olin 11. ja jatkui lentävällä kierroksella, jossa olin 15.sijan tuntumassa. Ennen pisteajoa taisi kokoinaiskilpailun sijoituskin olla 16.

Pisteajo menikin sitten pahasti pieleen. 20.30 alkanut kilpailu kahden ajopäivän päälle olisi vaatinut varmasti enemmän energiaa päivien aikana koneeseen, etenkin kun matka on tätä nykyä 40 kilometriä omniumin viimeisessä lajissa. Oma pistarini alkoi ihan hyvin. Ensimmäiseen kiriin jouduin avaamaan keulasta noin 500 metriä ennen kiri maalia, jäin niukasti kirissä viidenneksi, mutta saimme heti perään kärkeen kuuden ajajan irtioton, jossa oli mukana kilpailun kaikki kärkikuskit.

Sitten alkoi vaikeudet. Hatkassa kierros tai kaksi, jonka jälkeen jalka suoraksi. Seuraavaksi pääjoukon jatkoksi, jossa vauhdin tasaannuttua kestin yhden kiihdytyksen, jonka jälkeen olinkin yksin ajamassa pimenevässä Italian illassa betonirataa ympäri. Odoteltuani, että pääjoukko ajaa kierroksella ylös meni ehkä kiri, tai kaksi, jonka jälkeen katselin jälleen kuinka pitkä letka pyöräilijöitä katosi edestäni. Pyörin radalla sen aikaa, että tuomaristo liputtaisi pois, jotta saisin tuloksen kilpailuista. "Finland Simola leave track" -komennon kaikuessa radan kaiuttimista oli päivä tullut valmiiksi.

Paha sanoa mikä meni pieleen pistarissa. Menikö mikään, painoiko päivät, oliko ensimmäisessä kirissä mitään järkeä, loppuiko vain jalka....No, näistä opitaan - tai ei. Kesäkauden pääkisojen ollessa kyseessä ei voi olla tyytyväinen tapaan, jolla omnium loppui. Täällähän piti olla kunnossa. Kaikki kevään kisatkin ajettiin maantiellä tätä varten.

Tänään jatketaan kilpailuja linja-ajolla. Ohjelman mukaan ajetaan kaksi karsintaerää, joiden jälkeen puolisen tuntia taukoa ja finaali. Huomenna vuorossa pisteajoa.

Ketju poikki,
-M

UCI GP Italia

Kisojen välillä ei ehdi juurikaan tapahtumaan. Sitä purkaa vaatekassin, pesee pyykit ja täyttää kassin uudestaan. Välissä treeniä maantiellä sen mitä ehtii, ja kohti kisoja.

Kesäkauden toiseksi viimeinen kilpailu on käsillään, kun vuorossa on Italian GP. Fiorenzuolassa ajettava kilpailu on osallistuvien maiden ja kuskien määrässä mitattuna suurin yksittäinen kilpailu. Paikalla on parikymmenta maata ja miehissä noin 150 kuskia. Rata on 394 metrinen, kapeahko ja epätasainen betonivelo, joka pomputtaa pyörä melkoisen paljon - toki kaikille kuskeille saman verran.

Oma ohjelmani rakentuu omniumista, pisteajosta ja linja-ajosta. Kaikkiin lajeihin ajetaan kuuleman mukaan karsinnat, joten työn takana tulee olemaan finaalipaikat. Taso on kova, joten omat mahdollisuudet karsinnoissa lepäävät sopivaan irtiottoon pääsemisessä ja sitä kautta pisteiden/kierrosten keräämisessä. Toisaalta tasoa on hyvä mitata kovissa kisoissa, joten tämä on Puolan kisaviikonlopulle varsin luonteva jatko.

Kisat loppuvat osaltani perjantaina, mutta en kokenut minkäänlaista mielenkiintoa lähteä lauantaiksi ajamaan rata-SM -kilpailuja Helsinkiin. Kuuleman mukaan kuskeja niin vähän viivalla, että päätös oli varsin oikea. Kuun viimeisenä viikonloppuna olin ajatellut osallistua rata-SM -kilpailujen toiseen osaan, mutta vakavasti harkitsen, että saako kisoista sellaista hyötyä mitä esimerkiksi hyvä treeniviikonloppu tarjoaisi.

Päivityksiä kisojen kuluessa tarjolla ainakin twitterissa!

Ketju poikki,
-M

Puolan jälkipyykkiä

Bioracerin ratavaatteet roikkuvat kuivina pyykkinarulla odottaen seuraavaa pakkausta, sekä kuvaamista blogia varten. On kyllä hyvän tuntuisia vaatteita, ja voipi olla, että helteisessä Italiassa haalarin sijaan päällä onkin perinteinen ajopaita + -housut -yhdistelmä. Se vaatteista.

Puolan kisoja on analysoitu sen mitä niissä nyt analysoitavaa on ollut. Ryhmälähtöjen luokkattomuudesta on päästävä eroon ensi viikon kisoihin mennessä, ja ajamisen on muututtava aktiivisemmaksi. Tai ainakin tilanteisiin reagoimisen on oltava nopeampaa. Turha odotella, että edellä oleva vetäisi välin kiinni, jos sillä kuitenkin painaa jaloissa. Toisaalta vauhdit olivat Puolassa hyvää kv.tasoa, joten itselläni ei ainakaan virheisiin niissä vauhdeissa ole varaa.

Aika-ajot sujuivat Puolassa hyvin, mutta parannettavaa jäi toki paljon. Italiassa ei tulla ennätyksiä rikkomaan, mutta myöhemmin syksyllä pitää ajaa paljon kovempaa sekä kilometri, että neljä kilometriä. Tavoiteaikoja on asetettu molemmille matkoille, joten ei muuta kuin töihin!

Kilpailukalenteri päivittyy sivuille tämän viikon kuluessa, jahka saan itselleni muutaman kisakuvion selväksi. Lokakuun EM-kilpailut ovat yhä kauden päätavoite, mutta ajamisen on parannuttava parilla pykälällä, jotta EM-kisoissa on mahdollista päästä asetettuihin tavoitteisiin.

Ketju poikki,
-M

GP Poland, päivä 2

Pitkän kotimatkan verran kerkesi kisoja miettimään, analysoimaan, ja ehkä oppimaan virheistä. Lauantaina ajetut viisi lähtöä painoi pahasti sunnuntaina ja hommat jäikin pahasti kesken.

Ajettuani lauantaina oman ennätykseni 4km aika-ajossa olin kohtuullisen luottavainen 1km aika-ajon suhteen. Välityksiä en lähtenyt kuitenkaan muuttamaan kilsalle, koska jalat painoivat sen verran pahasti. Kilsa sujuikin suhteellisen hyvin ja loppuaika 1.08,2 on uusi ennätykseni. Vanhasta, viime lokakuisesta, ajasta lähti pois 0,9 sekunttia. Omat enkat on tietysti kivoja, mutta...

Iltapäivä session ensimmäinen lähtö oli 15km linja-ajon finaali. Tiedossa oli vauhdikasta kilpailua, mutta oman kunnon ollessa hyvä lähdin luottavaisena kisaan. Ei mennyt ihan putkeen tälläkään kertaa. Kilpailu eteni vauhdikkaasti ja eteni ihan sen mukaan, miten osasin odottaa. Noin 6km ennen maalia 18 ajajan ryhmämme katkesi 12 kuskin kärkeen ja kuuden kuskin takaryhmään, jossa itsekin olin. Eihän se olisi vaatinut kuin samantien reagoinnin, jotta olisin ollut heti kärkiryhmässä, mutta sen sijaan odotin neljän edellä olleen kuskin hoitavan homman. Siinä sitten odottelin ja kärkiryhmä oli jo reilun kurvin verran edellä, paniikki päälle, isku perään ja todella hyvällä vauhdilla väli kiinni ja kärkeen ajamaan.

Tästähän se hauskuus sitten taas alkoi. Vauhti ei laskenut seuraavan kilometrin aikana kärjessä ollenkaan, joten iskun aiheuttamat hapot eivät myöskään poistuneet. Parhaani koitin kärvistellä, että olisin pysynyt ryhmässä, koska matkaa maalin oli vain reilu 4km. Mutta, kun ei pysty niin ei pysty. Ryhmä karkasi vastustamattomasti ulottumattomiin itseltäni, joten päivä tuli valmiiksi. Koitin pitää vauhtia yllä, jos kärjen vauhti laskisi, mutta eipä laskenut tällä kertaa. Punaista lippua sain katsella kierrosta paria myöhemmin, joten tulosluetteloon kirjattiin DNF. Omniumia en jäänyt jatkamaan loppuun, koska tiesin, että jäljellä oleva 40km pisteajo ei enää jalkoja pelastaisi.Kun ei toiminut niin ei toiminut.

Puolasta siis paljon hyvää, mutta paljon huonoa. Hyvää jyminää jaloissa, luokatonta ratkaisukykyä yläpäässä. Taktisesti hyvin ajettuja aika-ajoja, typerästi hölmöiltyjä ryhmälähtöjä.

Olen kuitenkin tyytyväinen viikonloppuun. Etenkin ryhmälähtöihin. Miksi? Koska paikalla oli erittäin hyviä kuskeja. Omniumissa todennäköisesti 5-6 tulevaa olympiamaata, pistarissa ja linja-ajossa näiden maiden kakkoskuskeja/takaa-ajojoukkueen ajajia, joten omaa tasoa sai mitata todella hyvässä seurassa. Ja oma taso oli ryhmälähdöissä porukan huonoimmassa kolmanneksessa, aika-ajoissa aavistuksen puolivälin alapuolella. Jatkossa tarvitaan lisää treeniä, huolellisempaa valmistautumista ja parempaa kilvan ajoa. Aika helppoa.

Ketju poikki,
-M

GP Poland, 1 päivä

Nyt tulee erittäin lyhyt raapustus ensimmäisestä ajopäivästä Puolassa. Yhteenvetona voisi sanoa, että olen hyvässä kunnossa, mutta tässä seurassa se tarkoittaa kuitenkin huonoimman kuskin roolia.

Miesten omniumissa on alkanut olympiakarsinta-aika. Seuraavat kaksi vuotta GP-kisoista kerätään pisteitä, jotta päästään maailman cup-kisoihin, joista saatujen pisteiden perusteella jaetaan parhaille Euroopan kiintion mukaiset kahdeksan (8!!) maapaikkaa olympialaisiin. Jos sanon, että täällä on mukana kuusi olympiamaata niin en liene hirveän väärässsä. Vain Ranska ja Venäjä puuttuu, mutta listalta löytyy Tanska, Iso-Britannia, Saksa, Belgia, Hollanti, Italia, Puola ja Ukraina. Taso on siis kova.

Tavallaan on turhauttavaa hävitä lajeja, ja tapella selviytymistä vastaan ryhmälähdöissä. Toisaalta juuri tälläisessa kilpailussa oman tason mittaaminen onnistuu kaikista parhaiten. Parhaat on mukana, joten jos pärjäät niin olet parhaimpien joukossa, jos et pärjää niin lisää treeniä myllyyn. Helppoa? Kyllä!

Päivän kilpailut alkoivat omniumin karsinta-ajolla, jossa 15km pisteajolla setvittiin 24 kuskia omniumiin. Luotin helppoon jatkoon pääsyyn seitsemällä kiripisteellä, mutta pääsinkin niukasti oman ryhmäni viimeisenä ajamaan omniumia. Pisteajossa pitää ajamisen lisäksi keskittyä tilanteen laskemiseen, ja tällä kertaa en sitä tehnyt.

Omniumin ekassa lajissa, 15km linja-ajossa, lähdin turhan pienellä välityksellä liikkeelle, joka koitui kohtalokseni 2km ennen maalia, kun pääjoukko karkasi edestäni pois. Osa kilpailutaitoa on myös oikeiden välitysten valinta. Itseasiassa en edes tiedä miksi en vaihtanut valmentajani kanssa suunniteltuun kisavälitykseen. Ehkä ajattelin, että jalat säästyisivät pienemmällä tuumalla, ja toivoin samalla, että puolituntia aiemmin päättynyt karsinta painaisi muidenkin jaloissa. Ei ehkä auttaisi olettaa, vaan tehdä kuten suunniteltu.

Omniumin toisessa lajissa ajoin oman ennätykseni 4km takaa-ajossa. 4:46,905 on itselleni hyvä aika, vaikkakin tavoitteena oli ajaa 4:45 tuntumaan. Toisaalta aika kertoo siitä, että kunto on ihan hyvä. Toki on hyvä kertoa, että tuolla ajalla irtosi sija 22/24 tämän kertaisessa kilpailussa. Eli kertoo kivasti tasosta, mutta jälleen mitä loistavin mittari muihin kuskeihin.

Omniumin välissä kävin urakoimassa 30km pisteajon. Lähinnä siksi tänä viikonloppuna täysi ohjelma kahteen päivään, että viikon päästä Italiassa saisi itsestään kunnolla irti. Pistarissa jäin kerran väärään porukkaan, joka lopulta jäi niin pieneksi, että saimme -20pts. Hetkeä myöhemmin olin ylösajamassa pääjoukkoa viiden kuskin kanssa, mutta kunto loppui kesken ja paria hetkeä ennen kuin olisin päässyt pääjoukkoon jouduin luovuttamaan ryhmästämme. Kisa maaliin sijoituksella 18, joka ei tietenkään lämmitä johtuen miinuspisteistä ja siitä, että en pystynyt osallistumaan yhteenkään kiriin.

Ajamisen kanssa on ollut pientä ongelmaa täällä. Itä-Eurooppalaiset kuskit ajavat huomattavan levottomasti radalla verrattuna keski-Euroopan maiden kuskeihin. Siihen kun yhdistää sen faktan, että taso on kova, ja ehkä vähän itsekin hyväksynyt asian, että ei tule pärjäämään, on ajaminen ryhmässä ollut huonoa. Turhan usein päädyn oman vetoni jälkeen porukan perälle istuskelemaan, jossa ei ole ollenkaan niin levotonta kuin pääporukassa. Toki sieltä nousen aika-ajoin ylöspäin, mutta 24 kuskin kisassa irtiottoihin pääseminen on mahdotonta perältä, ja irtiotot ovat kuitenkin se mihin oma ajamiseni vielä radalla perustuu.

Omniumin pudotusajossa kulminoitui huono ajotuntuma, -fiilis, ja -taito. Olin ihan hyvällä paikalla alareunassa, kun tultiin ekaan pudotukseen, mutta oma kaistani ei vetänytkään loppuun asti ja ekana pois. Vauhti on kova tietysti pudotusajoissa, mutta kyllä fakta vain on se, että oma ajotaito ei ole sellainen, että pystyisin pudotusajoja ajamaan hyvin. Treeniähän se vain vaatisi, mutta kenenkäs kanssa treenaat...Ei se tietenkään ole pelkästään treenin puutteesta kiinni. Sitä joko osaa tai ei osaa ajaa ahtaassa muodostelmassa kovaa samalla tarkkaillen omaa sijoitusta. Itse en tätä taitoa hallitse. Mutta on hieno katsoa niiden ajamista, jotka osaavat ajaa pudotusajoa kunnolla.

Huomenna jatkuu kisat omniumin lopuilla lajeilla ja linja-ajolla. Kisakuulumisia twitterissä ja tarinaa täällä jahka Puola vaihtuu Liettuan, Latvian, Viron ja Helsingin kautta Turuksi.

Ketju poikki,
-M

Kilpailuennakkoa GP Poland

Koska en ole varma tarjoaako Puola käyttööni internet-yhteyttä tulevina päivinä niin spekuloidaan tulevilla kilpailuilla jo muutamaa päivää ennen itse kisoja. Sateinen Liettua on vaihtumassa aurinkoiseen Puolaan huomenissa, ja matkaa on taivallettavana kahdeksan tunnin verran.

Puolassa on ohjelmassa kesäkilpailukauden toinen kilpailu UCI GP Poland, joka kuuluu kansainvälisen ratakalenterin ykköskategorian kilpailuihin. Ratakilpailuja on kolmessa kategoriassa ja korkeampi kategoria kasvattaa osallistuvien maiden määrää, palkintorahoja ja jaettavia rankingpisteitä. Kovaa mennään toki aina, oli kategoria mikä hyvänäsä.

Kesäkilpailukausi alkoi kuukausi sitten Saksassa, jossa kilpailut sujuivat hyvin. Saksan jälkeen tekeminen on kangerrellut hieman, mutta vähitellen olen päässyt taas hyvään harjoittelurytmiin kiinni. Tällä viikolla olen tehnyt muutaman treenin radalla, jotka ovat, outoa kyllä, menneet koko ajan huonompaan suuntaan. Kello kertoo karua kieltä...

Onneksi viikonlopun kisoihin on vielä aikaa. Huomisen matkustuspäivän, ja perjantain treenin jälkeen homma voi näyttää jo ihan toiselta, kun lauantaina aloitetaan kilpailut Puolassa. Kilpailuohjelmaa ei ole vielä julkaistu, mutta lajeina on omnium, pisteajo ja linja-ajo. Se, että mitä tulen ajamaan on hieman vielä auki, etenkin koska omnium päättyy tätä nykyä pisteajoon on mahdotonta ajaa heti perään toista pisteajoa.

Omniumin lajijärjestys muuttui 20.6 alkaen ja jatkossa omnium ajetaan seuraavasti:

Päivä 1: linja-ajo 15km, aika-ajo 4km, pudotusajo
Päivä 2: aika-ajo 1km, lentävä kierros, pisteajo 40km (ennen 30km).

Omniumin lajijärjestyksen muutoksen taustalla oli se, että aika-ajojen painotus pienenee hieman, etenkin koska jatkossa pisteajon pisteet tulee siirtymään suoraan omnium-pisteisiin. Jatkossa viidestä ensimmäistä lajista jaetaan pisteitä siten, että voittaja saa 40pts, toinen 38pts, kolmas 36pts jne...Pisteajo nousee siis suureen arvoon, joka on tietysti mukavaa, koska olen itse omniumeissa pärjännyt yleensä mukavasti pistarissa. Tietysti, kun alla on viisi lajia muuttuu myös pisteajon luonne todella paljon.

Puolasta koitan päivitellä kisakuulumisia, joko tänne blogin puolelle tai twitteriin https://twitter.com/mikasimola

Ketju poikki,
-M

Kilpailuja

Kiirettä pitää, kun SM aika-ajostakin on jo kulunut neljä päivää ja vasta nyt ehtii kirjoittelemaan tarinaa. Matkaa on aika-ajon jälkeen tehty useamman kilometrin verran, kolmen yön unet jäänyt lyhyeksi reissaamisen takia, mutta onneksi radallakin kerennyt treenaamaan jo pari päivää.

SM-tempo sujui viime perjantaina Hyvinkäällä mukavasti ajellen. Maantiepyörään viritellyt lisätangot eivät luoneet kovin aerodynaamista pakettia, mutta sehän ei hyvää ajofiilistä vähentänyt. Tavoitteena oli ajaa tasainen 47km, mutta välttää aivan limitille menemistä, jotta palautuisi vuoden ainoasta aika-ajosta nopeammin. Reitti oli mukava ajaa pienine mäkineen ja mutkineen, ja olenkin itse tälläisen aika-ajon kannalla, jos vertaa siihen, että ajetaan eteenpäin 10km, käännytään keilan ympäri ja tullaan takaisin. Sen verran paljon pidin aika-ajon ajamisesta, että ensi vuoteen aion panostaa aika-ajopyörän verran! Feltin mallistosta löytyy taatusti menopeli, joka siivittää ensi vuonna tuloksiin.

Tempon jälkeen kävin kotoa hakemassa ratavälineet ja lähdin kohti heinäkuun kisarupeamaa. Tämä viikko vierähtää Liettuassa treenaillessa, josta viikonlopuksi siirrytään Puolaan UCI GP-kilpailuun. Ohjelmassa omnium ja/tai pisteajo+linja-ajo. Puolan jälkeen on seitsemän päivää aikaa hioa kuntoa ennen Italian GP-kilpailua. Heinäkuun päätteeksi yritän vielä ajaa Helsingissä SM-radalla muutaman matkan, paitsi jos lähden ajamaan seurajoukkueeni etappikilpailuja Belgiaan. Ohjelma on siksi auki, että tarvitsee katsoa miten Puolassa kulkee, jotta voi tehdä päätöksiä ratakilpailukauden jatkamisesta, tai maantiejakson aloittamisesta.

UCI:n poistettua maailman cupista ei-olympialajit on syksyn pääkilpailujen ympärille koitettu rakentaa mahdollisimman hyvä kilpailuohjelma. Tällä hetkellä näyttää, jopa pelottavan, hyvältä, että saan toteutettua täysin sitä ohjelmaa, jonka uskomme valmistavan parhaaseen mahdolliseen EM-kisatulokseen. Pettymyksiä tiedossa siis....

Ketju poikki,
-M

Kilpailukausi jatkuu

SM-maantie viikonloppu on käsillä, ja ensimmäistä kertaa muutamiin vuosiin kyseinen viikonloppu ei itseäni juurikaan liikuta. Jouduin tänä vuonna valinnan eteen, että ajanko liki 220km maantieajon vai panostanko heinäkuun ratakilpailuihin. Vastaus taisi tulla jo ensimmäisessä lauseessa.

En ollenkaan epäile ettenkö jaksaisi ajaa, tuota kansallisesti typerän pitkää, 5,5 tunnin maantieajoa, mutta keskelle kesän ratakautta tuo kilpailu ei vain sovi. Itselläni on ihan riittävän kiire ratakilpailuissa muutenkin, joten pitkän maantieajon sijaan pyrin harjoittelmaan vauhtia jalkoihin. Syytä siihen miksi SM-maantien tarvitsee olla noin pitkä en tiedä, mutta aikaisempien vuosien perusteella vauhdit ovat aika rauhallisia jo 180km kilpailussa. Mahtaisikohan Suomessa löytyä mestari, jos maantieajo olisi vain 150km ja  kenties vauhdikkaampi kuin 220km kilpailu?

Oma kilpailukauteni jatkuu tänään ajettavalla SM-tempolla. Noin 50km aika-ajo on, viime vuotiseen tapaan, hyvä valmistava treeni tuleviin kilpailuihin. Viikolla kävin kerran kokeilemassa maantiepyörää lisä-tangoilla, mutta normaali ala-otteella ajaminen tuntuu mukavammalta kuin pystyssä "aero-asennossa" ajaminen. Mutta, kuten todettua kyseessä on todella hyvä harjoitusajo, joka toivottavasti valmistaa seuraavaan viikonloppuun.

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna on ohjelmassa Puolassa ajettava rata-GP. UCI:n viime viikonloppuna sanelemien sääntömuutosten johdosta on pientä epäselvyyttä, että mitä Puolassa ajetaan, mutta eiköhän siellä jotain ajeta. Puolan jälkeen, heinäkuun puolivälissä, on vuorossa rata-GP Italiassa. Hyvällä rytmityksellä siis pari kovaa kilpailuviikonloppua tiedossa.

Kansainvälinen pyöräilyunioni, UCI, saneli viime viikonloppuna uusia sääntöjä ratapyöräilyyn. Jatkossa ei enää ajeta maailman cup-kilpailuja lajeissa, jotka eivät ole olympiaohjelmassa (pisteajo, linja-ajo, takaa-ajo, aika-ajo), joten omasta kalenteristani sain siivota syksyn maailman cupit pois. Syksyn pääkilpailuksi nousee siis EM-kilpailut lokakuun puolivälissä. EM-kisojen lisäksi tarkoituksena on rakentaa tasapainoinen kilpailuohjelma vuoden loppuun asti, johon toivottavasti mahtuu myös ensikosketus Six-days -ajojen maailmaan.

Ketju poikki,
-M